Lue keskustelun säännöt.
Tajusin juuri, että olin koulukiusattu.
18.01.2013 |
Jostain tuli mieleen tapaus, kun ala-asteella vuotta nuorempi poika vei piponi ja sain juosta hänen perässään koulun pihalla. Muka leikillään, tottakai. Välituntivalvojia ei paljon näkynyt tai jos näkyikin, ei tainnut kiinnostaa...
Samoin eräät vuotta vanhemmat pojat häiriköivät aina koulumatkaani. Asuimme lähekkäin ja kuljimme kaikki pyörillä kouluun, ja usein nämä tukkivat tieni, huutelivat ja sylkivät.
Hmm. En silloin edes ajatellut, että tämä on kiusaamista. Toki nämä jutut olivat epämiellyttäviä ja varsinkin koulumatkoja välillä stressasin, mutta ei tullut mieleenkään mennä kertomaan kenellekään... Siitähän olisi saanut vain lisää kuraa niskaan.
Mites muut?
Kommentit (13)
Eiköhän kaikille jotain kiusaamistyyppistä ole elämänsä aikana tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on sellaista, mitä varmasti ihan jokaiselle tapahtuu joskus. En pitäisi sitä vielä varsinaisena kiusaamisena jos tosiaan vain kerran tapahtunut.
Mutta tuo että häiriköitiin aina koulumatkaa on minusta kyllä ihan klassisista kiusaamista. Minulle tehtiin tuota myös, varsinkin yläasteella, ja minä pelkäsin henkeni edestä koulumatkoja :( En kuitenkaan kertonut myös kellekään kiusaamisesta, minusta olisi ollut noloa olla aikuisten edessä kiusattu luuseri. Vanhemmillenikin esitin lähinnä kovista joten ei olisi oikein sopinut imagoon mennä äitille itkemään että mua kiusataan...
Tuosta pipojutusta ihmettelin sitä, että miten välituntivalvojat ei puuttuneet asiaan. Muistan, että juostiin ainakin kerran koulun ympäri ja varmasti tuli joku valvoja siinä vastaan. Hyvin toimii taas..
Kolmoselle, ei tässä mitään traumatisoiduta :D
Kaikki haluavat olla kiusattuja! On muaki tuupittu ja pipo varastettu monta kertaa, syljetty päin ym. mutta en koe, että mua olisi kiusattu.
...on vaiettu tosiasia, että kiusattujenkin olisi JOISSAKIN tapauksissa kehityttävä ihmisinä, ehkä olit tälläinen joissakin tapaus.
Jostain tuli mieleen tapaus, kun ala-asteella vuotta nuorempi poika vei piponi ja sain juosta hänen perässään koulun pihalla. Muka leikillään, tottakai. Välituntivalvojia ei paljon näkynyt tai jos näkyikin, ei tainnut kiinnostaa...
tämä ei ole kiusaamista, jos on tapahtunut kerran. Jos sitä tapahtuu jatkuvasti saman lapsen toimesta, silloin se on kiusaamista.
Samoin eräät vuotta vanhemmat pojat häiriköivät aina koulumatkaani. Asuimme lähekkäin ja kuljimme kaikki pyörillä kouluun, ja usein nämä tukkivat tieni, huutelivat ja sylkivät.
tämä on selkeästi kiusaamista
ja itsekin olin kiusattu: oli porukasta ulos jättämistä, syrjintää, haukkumista, naureskelua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvinaisen hyvä tasoinen aloitus aihe vapaalla...
Ihan oikeasti olisi kiva tietää, missä vaiheessa maailma on mennyt tälläiseksi, että ei edes uskalla katso päin ettei leimata kiusaajaksi.
Olin tässä pari iltaa sitten tulevan yläaste ikäisen vanhempain illassa ja olin jotenkin järkyttynyt, kun lähdin sietä pois.
Oli psykiatria, poliisia, juristia ja ties minkä projektin vetäjää puhumassa. Sanoinkin lapselleni, että älä edes katso ketää päin, ettei tule sanomista, että tuo katsoo jotenkin oudosta.
En tietenkää vähättele kenenkään kokemuksia. Mutta eikö tälläinen ylireakointi vie uskottavuutta todelliselta kiusaamiselta.
ps. yllättäkää minua vähän lisää...
Kaikki haluavat olla kiusattuja! On muaki tuupittu ja pipo varastettu monta kertaa, syljetty päin ym. mutta en koe, että mua olisi kiusattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tääläl on paljon vähättelijöitä ja pilkkaajia! itse ymmärrän kouluampujia tietyllä tasolla. kiusaaminen kun sitä tapahtuu vuosia on ehdottomasti poliisin, psykiatrin ja laajan ammattikunnan asia. hyvä että he ovat ennaltaehkäisemässä.
Joo ja kiusaamisessa oli mukana joskus myös opettajat, lähinnä sellaset vanhemmat työhönsä kyllästyneet naisopettajat joskus miehetkin. Et silleesti.ANGST Olen ajatellut kostaa ensimmäiselle opettajalleni niin että paskannan johonkin oikeen hienoon lahjakassiin ja vien hänen ovelle sen terkkujen kera. (joo idis saatu Sharon Osbournelta)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle sattui hassu juttu kun kuulin vanhalta koulukaveriltani kommentin siitä mitä minusta ajateltiin koulussa, hänen mukaan olin syrjitty.
Itse kun koin tällöin, että en halunnut ns. kuulua porukkaan, en kokenut että heillä olisi ollut mitään annettavaa minulle eikä meillä ollut mitään yhteistä. Muutama hyvä ystävä oli ja ne riittivät. Olen luonteeltani sellainen, että en kaipaa kanalaumaa ympärilleni enkä halua osallistua yhteisiin rientoihin. Ystäviä minulla on aina ollut, niitä joiden kanssa koen olevani samalla aaltopituudella.
Edellenkin, näin aikuisiällä, tilanne on sama. Yleistäen voisi sanoa, että ystävikseni on valikoituneet älykkäät ja pohdiskelevat tyypit. En ole koskaan kokenut olevani kiusattu vaan olen itse valikoinut seurani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mina kiusattiin kolussa kun muutimme uudelle paikkakunnalle. Kiusaaminen oli todella inhottavaa, takanani istuva poika mm. venytti rintaliivejäni takaa ja päästi ne räpsähtämään selkääni. Vaikka opettaja näki sen, hän ei puuttunut asiaan.
Minun onnekseni yksi luokkatoveri sanoi tuolle kiusaajalle, että lopeta tuo, se ei ole kivaa ja siihen se kiusaaminen loppui. Näin uskomaton onni minulla oli, olisin muuten varmaan lopettanut koulun. Kenellekään en kehdannut asiasta kertoa. Enkä vieläkään ymmärrä, miksi sitä piti itse hävetä, että joutui kiuatuksi.
on sellaista, mitä varmasti ihan jokaiselle tapahtuu joskus. En pitäisi sitä vielä varsinaisena kiusaamisena jos tosiaan vain kerran tapahtunut.
Mutta tuo että häiriköitiin aina koulumatkaa on minusta kyllä ihan klassisista kiusaamista. Minulle tehtiin tuota myös, varsinkin yläasteella, ja minä pelkäsin henkeni edestä koulumatkoja :( En kuitenkaan kertonut myös kellekään kiusaamisesta, minusta olisi ollut noloa olla aikuisten edessä kiusattu luuseri. Vanhemmillenikin esitin lähinnä kovista joten ei olisi oikein sopinut imagoon mennä äitille itkemään että mua kiusataan...