Koirarotu hakusessa: Lapsiystävällinen, lastenkin mahdollisuus ulkouluttaa,
ei liian pieni (esim chihuahua), ei helposti haukkuva, tai räksyttävä, ei vaadi ihan kamalasti pitkiä lenkkejä (iso suojaisa ja turvallinen piha, jossa voi vapaasti temmeltää), ei lyttykuono, ylipitkät korvat tms ihmisten typerästi jalostamaan rotu, ei aivan vartalonmyötäinen turkki siten, että peräaukko ja muut paikat näkyvät selvästi..
Älkää ehdottako lelukoiraa, olen ihan tosissani hankkimassa koiraa enkä listastani huolimatta oleta että koira olisi juuri listani mukainen. Enkä tietenkään oleta esim että koira ei hauku ollenkaan. Lista on vain sitä varten että antaa osviittaa koiratyypistä jota haen.
Mietinnässä on tiibetinspanieli, perhoskoira, sheltti.. muita?
Kommentit (36)
Cavalierit on vähän kipeitä, cockerit hauskoja, springerit vilkkaita, kaikki ystävällisiä.
Yksi parhaimmista lapsiperheen koirista. =)
Eli newfounlandinkoira
Suomessa tiibetinspanielilla todettuja merkittäviä sairauksia ja vikoja: cherry eye, entropium, hc, hd, kitalakihalkio, legg-perthes, litteä rintakehä, napatyrä, nivustyrä, PHTVL/PHPV, PNP sekä vesipää.
Koiraa ei pidä antaa lasten vastuulle.
Ota se lelukoira.
Niin opettakaa lastakin hallitsemaan sitä koiraa. Otsikkosi perusteella olisin ehdottanut pientä ei voimakasta koiraa, mutta koska se ei käy niin kouluttakaa kunnolla.
Olen muutaman kerran pelännyt oikeasti oman koirani, itseni ja koiraa ulkoiluttavien lasten vuoksi, kun koira on riuhtonut ja rähissyt hihnan päässä. Ja toisessa päässä on ollut noin 10-vuotias hentonen lapsi.
Koira kuin koira pitää pennusta asti opettaa.
Koira on laumaeläin ja koira on aina perheen alempiarvoisin ja se koulutetaan niin, että jo ihan 6-v lapsikin sitä pystyy taluttamaan.
en osaa sanoa, siihen vaikuttaa niin kovin monet asiat. Ihan hyvältä kuulostavat nuo mainitsemasi rodut, lisäksi tuli mieleen esim. laivakoira.
Kovin isohan koira ei voi olla jos lasten tarkoitus ulkoiluttaa, lähinnä joku kääpiökoira tulee kyseeseen koska joo keskikokoisilla koirilla on yllättävän paljon voimaa. Mutta tuohon että lapset ulkoiluttavat. Ota huomioon mahdollisuus että koira alkaa rähjäämään toisille koirille, jolloin on aika riski päästää lapsia sitä ulkoiluttamaan. Ja toisaalta minkä tahansa koiran kanssa: oletko valmis ottamaan sen riskin että lapsi joutuu tilanteeseen jossa irtokoira vaikkapa hyökkää teidän koiranne kimppuun?
on tosi lapsi-rakas rotu, helppo kouluttaa, iloinen ja sosiaalinen koira. :)
Lapsirakkaita, rakenteeltaan kestäviä.
Ja kun pennusta opettaa, että ei saa haukkua, eivät myöskään hauku. Ovikellon soidessa saa lyhyesti "hälyttää", mutta räksytystä ei sallita.
Ja se on kiva koira. Vaatii tottakai kouluttamista ja opettamista, mutta ei vaadi mitään pitkiä lenkkejä ja tykkää kuitenkin juoksemisesta ja just leikkimisestä aidatulla pihalla lasten kanssa. Pidämme turkin aika lyhyenä, ei todellakaan ole mikään näyttelytrimmi :) jolloin se on helppo harjata ja pestä. Tuo on myös sellainen pötköttelijärotu, eli tykkää köllötellä sylissä rapsuteltavana. Plussaa se, ettei irtoa karvaa. Sielukas katse lumosi meidän ensimmäisellä minuutilla kun tapasimme :)
Olen "koiraihmisiltä" kuullut paljon suosituksia tuosta kääpiösnautserista ja myös cotoneista.
sopivan kokoinen, ei niin herkkä rotu. Isomman koiran kanssa tosiaan hankala, kun tulee muita koiria vastaan. Tai ihmisiäkin. Eihän se pentu ole heti valmis, vaan lapsikin osallistuu sen kouluttamiseen ja jos lapsi ulkoiluttaa sitä alusta alkaen, ei kultaisennoutajan kanssa vielä pärjää. Koira kasvaa kuitenkin nopeasti ja pennuillakin on voimia.
Lapsi on taas lapsi, eikä häneltä voi vaatia ihan samaa käsittelyä koiran kanssa kuin aikuiselta. Muistaen lapsen ikätason. Lapsi oppii kyllä vastuulliseksi koiran käsittelijäksi, mutta lapsella ei ole samanlaista ennakointikykyä kuin aikuisella.
Lyhytkalloisia spanieleita en suosittele niiden jalostuksessa pilatun terveyden vuoksi.
Ja riippuu tietysti lapsestakin, minkälainen hän on. Sisukas ja rohkea lapsi pärjää hiukan vaativammankin pienen rodun edustajan kanssa. Esim. mäyräkoira, terrierit, joilla vähän enemmän omaa tahtoa ja metsästysviettiä kuin snautsereilla.
Bichon frise on myös eloisa ja mukava koira, turkin hoito pitää vain ottaa huomioon. Kuitenkin selkeä seurakoira, joka sopii lapsen ulkoilutettavaksi.
Lapsen ja koiran kanssa kandee aluksi mennä itse myös ulkoilemaan. Opitte tuntemaan naapuruston koirat ja näkee miten ne käyttäytyvät. Yleensä muut koirat suhtautuvat suopeasti pentuihin tai eivät juuri rekisteröi niitä. Suurin osa koirien omistajista on vastuuntuntoisia ja osaavat myös käsitellä koiraansa tavatessaan lapsen ja koiran. Jos lähistöllä asuu joku häirikkö koira, joka ei ole oikein hallinnassa, voi näin lasta opastaa välttämään tätä tapausta ennakointina hankaliin tilanteisiin.
Meillä on ja aivan ihana koira onkin! Kiltti ja rauhallinen, ei todellakaan mikään räksyttäjä. Hieman kissamainen on ,tykkää lötkötellä ja laiskotella, mutta innostuu kyllä välillä juoksemaan matot rullalle jos sille päälle sattuu :-) oppii nopeasti ja kun on erittäin herkkusuu, niin keksii kyllä kaikenlaista temppua, millä sais kerjättyä herkkupaloja. Tulee toimeen lasten kanssa erittäin hyvin.
Koiran näköinen koira, on kokoa, kuono löytyy, kunnollinen häntä.
Älykäs, lapsirakas, ystävällinen, energinen (pitää siis lasten kanssa touhuamisesta), rakastaa vesileikkejä, joten tästä rodusta lapset saa myöskin kaverin kesällä uimiseen.
Suhteellisen terve rotu myöskin.
Eikä ole ihan suotta Suomen suosituin koirarotu.
jos se helposti haukkuu ja räksyttää. Syy on omistajassa.
Ja samasta asiasta kirjoitin että se koira pitää opettaa. Tätä koiraa ei ollut opetettu ja oli todella vihainen narun päässä.
Koira kuin koira pitää pennusta asti opettaa.
Koira on laumaeläin ja koira on aina perheen alempiarvoisin ja se koulutetaan niin, että jo ihan 6-v lapsikin sitä pystyy taluttamaan.
että vaikka omat lapset olisivatkin koirahenkisiä, kaikki kaverit tai kaverien vanhemmat ei ole.
Eli kovin iso tai muuten pelottavaksi koettu koira ei käy lapsiperheelle.
Moni esimerkiksi pelkää isoja mustia koiria - vaikka ne olisi labbiksia. Sitäpaitsi labbikset on aikas villejä nuorina eli saattavat esimerkiksi hypätä tervehtiessään tms.
Ja joku pystykorva taas on kyllä sellainen, että se vaatii todella koira-asiantuntijan, että se EI hauku.
jos se helposti haukkuu ja räksyttää. Syy on omistajassa.
Meinaan niissä ihan oikeasti on. Useimmat yksilöt haukkuherkistäkin roduista saa vaivalla kyllä koulutettua olemaan haukkumatta kohtuuttoman paljon kerrostalo-oloihinkaan, mutta se on tosiaan työläämpää opettaa joku haukkuherkkä terrieri tai vaikka suomenpystykorva olemaan vahtihaukkumatta jokaista rapun tai pihan kolahdusta kuin joku vähemmän haukkumaan jalostettu rotu.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomenlapinkoira
On aika "luomu" koira, siis ei pilattu jalostamalla ja tykkää ihmisistä.
Meidän kääpiösnautserit on hyvältä kasvattajalta, joten nää ei todellakaan räksytä.
Muutenkin rauhallisia, tasapainoisia ja hyvägeenisiä.
Eli kasvattajan valinta on ykkösasia! Varsinkin kun ottaa koiraa lapsiperheeseen!
suosittelen coton de tulearia. Jos siis turkin hoito ei ole kynnyskysymys. Ihana, hiljainen, vilkas, eloisa, rakastaa lapsia ja temmeltämistä!