Lue keskustelun säännöt.
auta mammaoraakkeli jooko...
18.01.2013 |
Olen seurustellut kerrassaan ihanan miehen kanssa kohta vuoden. Suhde on syventynyt sopivan hitaasti pikkuhiljaa. Toki totta puhuen tiesin melkein heti, että tässä se minun Tulevaisuuteni nyt on edessäni. Niin ihana tämä mies on, minun mielestäni. Olen yli nelikymppinen, pitkässä, hyvässä avioliitossa ollut vakaa naisihminen, että en mikään haihattelija ja jokaiseen rakastuja. No joka tapauksessa, tästä miehestä tiesin jo alusta lähtien, että hänestä tulee vakava ongelma sitoutumispelkoani ajatellen. Kun hän tosiaan on niin ihana.
No, minun sitoutumispelkoni on nyt tainnutettu. Ollaan puhuttu yhteenmuuttamisesta, ja aikani harkittuani ja jaamattuani tulin siihen tulokseen että okei, no minä uskallan. Ja niinhän me sovittiin että muutetaan yhteen kunhan tämä kouluvuosi on käyty loppuun.
Mutta. Viime viikonloppuna meille tuli ihan vahingossa iso riita. Tulin tiedostamattani puuttuneeksi hänen tapaansa kasvattaa omia lapsiaan. Siis oikeasti se oli vahinko, jonka tajuan vasta nyt jälkikäteen.
Nyt tuntuu, että mies on varmasti katumapäällä koko yhteenmuuttamisesta. Mistä tiedän, onko? Sanoo kyllä että eikä ole, tietysti muutetaan yhteen. Mutta sanoo kyllä niinkin että eri asia milloin... Vaikka tavallaan ollaankin sovittu että kesällä sitten muutetaan.
Miestä ärsyttää syvälliset keskustelut. Ja minä olen syvällisyyteen erittäin taipuvainen.
Mitä arvelet, onko meillä yhteistä tulevaisuutta?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
valitettavasti en näe teillä yhteistä tulevaisuutta. Näen kaksi tietä:
ensimmäisellä tiellä kävelette yhdessä käsi kädessä,mutta vastaan tulee lauma antilooppeja,ja joudutte eroon.
toisella tiellä,joka on todella pitkä,kuoppainen ja pölyinen hiekkatie, sinä uuvut, ja kumppanisi jättää sinut tielle makaamaan ja jatkaa yksin.
Ehdotan kolmatta tietä: kulkekaa osittain yhdessä, mutta itsenäisinä. Eli seurustelkaa mutta älkää muuttako yhteen. Mutta luulen että tämä ratkaisu ei tyydytä.