Mitä ajattelet ihmisestä, jolla on paniikkihäiriö?

ja toivon, että pystyy kuitenkin elämään asian kanssa, joutumatta kovin usein siitä kärsimään.

Ajattelen, että hän varmasti ymmärtää elämää syvemmin ja laajemmin kuin moni muu

ulos vaan ihmisten ilmoille. Ajanmittaan se menee ohi.

Kun mulla diagnosoitiin paniikkihäiriö, helpotuin suunnattomasti ettei mussa ollutkaan mitään "oikeaa" vikaa, ts. sydänvikaa tai jotain muuta mitälie, päässä vaan vähän viirasi (johtuen silloisesta elämäntilanteesta). Sen tiedon jälkeen mulla ei itse asiassa tullut enää ikinä paniikkihäiriökohtauksia.

Eipä tässä ole kuin parikymmentä vuotta sitä sairastettu. Pari kertaa yrittänyt olla ilman lääkkeitä, mutta hyvin äkkiä tulee tilanne, että ei voi enää olla mitenkään eikä missään. No jospa se seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana sitten itsekseen katoaa.

kannattaa aina välillä yrittää sekä myös muita hoitomuotoja

kannattaa aina välillä yrittää sekä myös muita hoitomuotoja

Vuosi on pitin aika, jonka olen pärjännyt ilman, mutta kun aivoissa ei riitä serotoniinia niin ei mahda mitään.

joten siksi lyö kova stressi jos ei niitä ota

ymmärrän ja toivon että siitä mieli vielä voittaa mörön!!

siitä pääsee eroon.

siitä pääsee eroon.

joten siksi lyö kova stressi jos ei niitä ota

niin ei ole enää tottumisesta kyse. Tämä nyt vaan on sairaus, joka ei parane. Jotkut onnelliset ovat oireettomia pitkiä aikoja. Joillakin taas ei auta mikään hoito. Lääkehoito ei ola paha juttu. Pienestä annoksesta masennuslääkettä ei ole mitään haittaa.

Haluan paniikkihäiriöisen naisen heti!

Oli ylikiltti työkaverini. Ei osanut pitää puoliaan, ja työyhteisössä joutui kestämään toisten sorsimista ja väheksymistä.



Avautui sitten minulla, ja kertoi että kärsii paniikkihäiriöstä. Häpesi tätä asiaa kovasti. Koin suurena luottamuksen osoituksena, että pystyi minulle kertomaan, olin otettu asiasta, että kertoi. Asia jäi luottamuksellisesti meidän väliseksi tiedoksi. Itselleni tuli sellainen tunne, että tämä ahdistuneisuushäiriö oli tämän tapauksen kohdalla sitä, että kyseinen henkilö ei osanut pitää puoliaan, ja toiset taakoittivat siksi henkisesti. Toisen dissaaminen, vähättely ja ylikäveleminen aiheutti osaltaan varmaan ko sairauden tällä työkaverillani. Säälitti. Elämä ei varmasti ollut hänelle helppoa, ja ylikiltteyden takana on yleensä aika rikkinäinen ihminen, joka hakee väärällä tavalla hyväksyntää. Nyt tämä henkilö on eri työssä, joten en tiedä miten tänäpäivänä menee.

Itselläni on ja tiedän mistä on saanut alkunsa, osaan jo vältellä tilanteita/paikkoja, missä kohtaus saa alkunsa.