Jos rikot vahingossa lasin tms. astian, niin itketkö?

Itse asiassa mietin ihan samaa kun luin tuon postauksen. Ajattelin ettei ole ihan normaalia reagointia tuollainen.

Pikku lapset tekee noin.



Ehkä ymmärtäisin, jos rikki menisi joku äärettömän kallis kulho, joka kulkenut suvussa 300 vuotta ja jossa on ollut vesi kastettaessa kaikki suvun jäsenet tms. Mutta Iittalan kartiolasin kohdalla en ymmärrä.

kun olin masentunut. Itkin, jos vaikka kynä putosi lattialle.



Ei ole normaalia.

seurannut lempimuki hajosi pirstaleiksi keittiön lattialle... =)

Saatan kirota kyllä

mutta voisin kuvitella itkeväni, jos olen tosi väsynyt ja/tai stressaantunut.. Sellaisissa tilanteissa voi tuntua että yhden lasin hajoaminen on yhtä kuin että koko elämä on pilalla..

lahjaksi saadun mariskoolin, niin silloin minulta pääsi itku. Harmittaa vieläkin.



Itku pääsi silloinkin, kun mies pudotti ihanan Kerman Saven uunivuuan lattialle ja se hajosi. Niitähän ei enää edes saa. Mulla oli silloin muutenkin ollut tosi kurja päivä, joten kyllä siinä samalla purkautui muutakin harmistusta.



Muiden astioiden rikkoutuminen ei aiheuta muuta kuin pientä harmistusta. Harvoin mitään särkyy, mutta yli 20 vuoden aikana on sattunut kaikenlaista.

http://varikaspipsa.blogspot.fi/2013/01/viikonlopun-puuhasteluita.html

arvokkaita lasiesineitä, joita ei voi korvata millään (uniikkikappaleita, 100-200 vuotta vanhoja) ja jos niille tapahtuu jotain ikävää, niin sitten sattaisin tirauttaa pari kyyneltä harmistuksesta.



Mutta en itkisi jos minun Aaltomaljakot menisi rikki, tai muumimukit (niitä kalliita 90-luvulla ostettuja, mökillä olevia) menisi rikki, vaikka kalliita ovatkin. Koska jos haluan, voin ostaa rahalla tilalle samanlaisen. En ole mitenkään niitä muumimukeja keräillyt vaikka tuli sattumalta ostetuksi ne mökille 90-luvulla, koska kuosi miellytti.



Ei se aina rahallinen arvo, vaan se, että jollakin astialla on tunnearvo tai se ei ole korvattavissa jos menee rikki.

Itkeä voisin jos olisi jotain tunnearvoa sillä esineellä.

niin en. Jos esimerkiksi äidiltä saatu kuppi 11v lahjaksi (kuoli pian tämän jälkeen) niin kyllä. Normaali reaktio on hirveä hätä, että joku saa lasinsirpaleen jalkaansa ja pakonomainen imurointi. Tämä juontaa juurensa siitä kun lapsena isä kaivoi nuppineulalla kaikki jalkapohjaan menneet tikut sun muut eikä ollut yhtään hauskaa kun kiemurtelin ja huusin.