Lue keskustelun säännöt.
Oletko päässyt jostain riippuvuudesta eroon? Miten?
17.01.2013 |
Puhun nyt ihan oikeista riippuvuuksista, jotka häiritsevät elämää ja muita ihmisiä, en mukahauskoista kutomisriippuvuuksista tai niistä, kun on "pakko" katsoa jotain sarjaa telkkarista.
Riippuvuus voi olla mikä tahansa, mutta elämää häiritsevä tekijä.
Kommentit (8)
Jos pääsen näennäisesti eroon jostakin addiktiostani, niin kohta huomaan että se on vaihtunut vaan johonkin toiseen.
Jos en käytä liikaa alkoholia, niin syön liikaa.
Jos lopetan tupakanpolton, kohta huomaan käyttäväni kofeiinia aivan järkyttävät määrät jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin lähes 15 vuotta suurkuluttaja, joka en hallinnut omaa käyttöäni. Kävin kyllä töissä jne, joten ihan täysin viina ei minua vienyt, mutta jos tein vaikka päätöksiä että tällä viikolla pidän 5 selvää päivää, niin ei ne koskaan pitäneet, joku päivä tuntuikin että ihan höpöhöpöä että semmoisia tarvisi pitää, ja taas join sitä kaljaa illalla.
Pääsin riippuvuudesta eroon ihan sitä kautta, että tajusin että olen jo keski-ikäinen, ja elämäni on mennyt alkoholin takia paljolti hukkaan. Säikähdin oikein sitä, että alkoholin takia en ole hankkinut ystäviä, en puolisoa, en lapsia, en harrastuksia, en mieleisempää työtä vaan kärsinyt vihaamassani paikassa stressiin kaljaa lääkkeeksi käyttäen. Elämän tyhjyyttä, jonka alkoholi aiheutti, lääkitsin hankkimalla iltaisin euforisen nousuhumalan tissuttelemalla.
Tämän tajuaminen, ja sen tajuaminen että jos en NYT muuta asiaa, elämäni menee kokonaan ohi ilman että olisin saanut mitään aikaan, oli asia joka sai minut luopumaan liikakäytöstä. Nykyisin käytän joskus viiniä ruoan kanssa, mutta humalahakuisesti en juo enää lainkaan, enkä esim. tylsyyttä hoitaakseni. Jos on tylsää, nyt mietin että pitäisikö hankkia uusi harrastus tai vaikka lainata kirjoja kirjastosta, enkä enää että haen sixpackin Alepasta.
Tupakka: joka kerta kun sytytin tupakan, sanoin itselleni, että tämä maistuu pahalta, haisee pahalta ja tulee hirveän kalliiksi, joten miksi minun pitää tehdä tätä? Vähensin ja vähensin, kunnes lopulta tuli päivä, etten polttanut sitä ensimmäistäkään tupakkaa. Siitä on yli 25 vuotta.
Televisio: katselu loppui kertaheitolla, kun siirryttiin digitaalisiin lähetyksiin enkä ostanut digiboksia. Vieroitusoireita oli ehkä kaksi viikkoa, jolloin mietin mitähän ohjelmaa sieltä nyt tulee ja harmitti kun en voinut iltaisin asettua sohvalle tuijottamaan televisiota. Sitten helpotti, enkä ole sitä digiboksia hankkinut vieläkään.
kärsin unettomuudesta ja ahdistuneisuudesta ja oli aina joka päivä PAKKO saada kahvia aamulla ja iltapäivällä, töissä useammin. Välillä myös alkuillasta että pysyin hereillä. TOisaalta valvotti illalla.
yritin lopettaa kahvinjuontia mutta seurauksena oli migreenikohtaus.
Sairastuin syksyllä oksennustautiin, jonka aikana kahvi ei maistunut. Ajattelin että jospa lopettaisin vähäksi aikaa kokonaan ja katsoisin mitä tapahtuu. Unihäiriöt ovat selvästi helpottaneet, saan hyvin unen päästä kiinni ja ahdistunut olo on vähentynyt. Kiitos yrjötaudin.
Nettipornosta. Olin oikeasti todella pahasti siihen koukussa, niin että saatoin sen vuoksi valvoa aamulla vaikka kuuteen-seitsemään ja missata seuraavan päivän miltei kokonaan. Hullua, mutta niinhän addiktiot ovat.
Nyt en käytä enää ollenkaan, sain riuhtaistua itseni siitä irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nettipornosta. Olin oikeasti todella pahasti siihen koukussa, niin että saatoin sen vuoksi valvoa aamulla vaikka kuuteen-seitsemään ja missata seuraavan päivän miltei kokonaan. Hullua, mutta niinhän addiktiot ovat.
Nyt en käytä enää ollenkaan, sain riuhtaistua itseni siitä irti.
Vasta pari viikkoa mennyt, mutta on ihana olo. Tosin iltaisin on älyttömästi aikaa, pitäisi keksiä jotain kehittävää tilalle.
Aihepiiristä kiinnostuneille;
Pakolla, sisulla ja kärsimyksellä. Ei ollut kyse mistään alkoholista tai mistään muistakaan semmoisista vaan toisenlaisesta riippuvuudesta.