Pieni pyyntö sijaisäidiltä

Mutta meidän on vain jaksettava sanoa ettemme saa kertoa tätä asiaa. Vaikka uskon suurimman osan kyselijöistä tietävän ettemme saa kertoa tällaisia asioita.

Asia on harvinaisen selvä.

Eipä tuo eroa mitenkään siitä, että joku kaverisi kertoo juorun jostakusta, ethän sä nyt sitäkään eteenpäin levittele, koska ei se muille kuulu?

Mutta ei se ihan niin toimi.

typeriä tuttavia, jotka eivät välitä olla kohteliaita.

Ihmisten tyhmyys taas ei ole sinun ongelmasi.

Se herättää tietysti ihmisissä hämmennystä ja uteliaisuutta. Kysely on mautonta, mutta kovin inhimillistä. Itseasiassa ihminen, jota syyt ei kiinnosta, on jotenkin puolityhmä. Normaalijärkistä ihmistä kiinnostaa aina tietää enemmän ympäristön asioista, vaikkei sitä kysykään.



Minusta ap teet ongelman asiasta, joka ei ole ongelma. Tulee mieleen, että nautit tiedosta/vallasta, joka sinulle on annettu. Siksi sinun pitää korostaa mielessässikin, kuinka paljon olet muiden yläpuolella. Vastaat vaan, että "kun mä en voi näitä vaitiolovelvollisuuden takia puhua" ja hymyilet päälle. Ei kysymys voi loukata, mutta et sinä tietenkään voi mitään sanoakaan.

Olen ymmärtänyt että sijaisäideille ei kerrota lasten perheiden asioista. Olen monta kertaa kuullut kuinka sijaisäidit valittavat etteivät tiedä mitä lapsi on kokenut yms. Luulen ettei sinullekaan kaikkea kerrota, mutta sinä haluat tehdä omasta erinomaisuudestasi numeron.

Mä ainakin ymmärrän sinua! Ihmiset osaavat kyllä olla täysiä tolloja kysellessään sijais/kriisilasten taustoja, jopa lasten läsnäollessa. Kun tätä tapahtuu viikottain, niin alkaa jo hieman korpeamaan.



Olen itse sijaisäiti ja samaa utelua on ollut meilläkin. Sijaisvanhemmilla on oikeus saada heille sijoitettujen lasten historia tietoonsa, sos.viranomaisten on se heille kerrottava. Toki kaikkia asioita ei sos.viranomaisetkaan tiedä ja lapsen kokemia asioita saattaa paljastua vasta sijaisperheessä. Me ainakin vaadittiin asiakirjat ja niiden perusteella päätettiin, että onko meistä hoitamaan näitä lapsia. Sehän vaikuttaa kaikkeen, mitä lapset ovat kokeneet, joten heitä hoitavilla on tietysti oltava tieto.

Kyllä vain kysymys voi loukata.

Jos kyseessä on vähänkin isompi lapsi, epähienot ja epäasialliset kysymykset ovat haitallisia ja loukkaavia lapselle ja sen myötä stressiä sijaisäidillekin, jonka pitäisi pysytä luomaan tasapainoinen ja ystävällinen ympäristö lapselle.

Jos kysymyksessä on vauva, jonka hyvinvoinnista sijaisäiti aidosti välittää, tuntuvat kysymykset pahoilta ja paha mieli heijastuu lapseen.

Jos sijaisäidillä on muitakin lapsia mukana, ei kai heidänkään ole kiva kuunnella uteluita.

Toki on inhmillistä, että asia kiinnostaa, mutta aikuisella ihmisellä pitäisi olla jo impulssikontrolli sellaissa kantimissa, että hän voi pidättäytyä kysymystä ihan mitä tahansa. Mikä siinä on, että sijais- ja adoptiolasten yksityisimpiä asioita pidetään julkisena omaisuutena? Kysyjille tiedot ovat vähän kuin juorut, kivoja miettiä ja kauhistella. Mutta lapselle (ja sijaisäidille) ne ovat oikeaa elämää. Miksi siihen pitää tunkeutua ja aiheuttaa haittaakin?

Normaali, luonnollinen kanssakäyminen on paras tapa suhtautua, niinkuin muihinkin lapsiperheisiin. Eiväthän ihmiset muutenkaan jaa kaikkein intiimimpejä omia asioitaan tuosta vaan puolitutuille reposteltavaksi. Kannattaa aina miettiä miltä tilanteet tuntuvat toisen saappaissa, sillä pääsee jo pitkälle.

Se herättää tietysti ihmisissä hämmennystäM ja uteliaisuutta. Kysely on mautonta, mutta kovin inhimillistä. Itseasiassa ihminen, jota syyt ei kiinnosta, on jotenkin puolityhmä. Normaalijärkistä ihmistä kiinnostaa aina tietää enemmän ympäristön asioista, vaikkei sitä kysykään.

Minusta ap teet ongelman asiasta, joka ei ole ongelma. Tulee mieleen, että nautit tiedosta/vallasta, joka sinulle on annettu. Siksi sinun pitää korostaa mielessässikin, kuinka paljon olet muiden yläpuolella. Vastaat vaan, että "kun mä en voi näitä vaitiolovelvollisuuden takia puhua" ja hymyilet päälle. Ei kysymys voi loukata, mutta et sinä tietenkään voi mitään sanoakaan.

kyseessä olisi normaali perhe??? Hohhoijaa. Kun oikein yritetään, niin johan mustakin muuttuu valkoiseksi. Keisarin uudet vaatteet jne.



Kysyminen on tosiaan mautonta, mutta ei se poista sitä, että tasan jokainen täysjärkinen ihminen ympäristössä miettii asiaa.

No tottakai miettii! Me ihmiset ollaan luonnostamme uteliaita. mutta silti kaikkien asiat ei meille kuulu. On eri asia miettiä asiaa, kuin kysyä sitä!



Me sijaisäiditkin olemme äitejä sijoitetuille lapsillemme, joskus vielä ainoita sellaisia kun biologiset ei ole ollenkaan kuvioissa.



Itse koin loukkaavina varsinkin alkuaikoina juuri nämä epähienot kysymykset, mistä lapsi on tullut, mitä on tapahtunut jne..? Eihän synnyttäneeltäkään äidiltä kysytä ensimmäiseksi, että tuliko keisarinleikkauksella vai millä. Onneksi suurin osa tajusi onnitella, koska meidän perheeseen oli tosiaan tullut uusi perheenjäsen, jota oli odotettu pitkään ja itse olin kasvamassa erilaiseksi äidiksi (biologisiakin on), uudenlaiseen vanhemmuuteen, sijaisvanhemmuuteen. Yksi iso haave oli tullut todeksi, saada tarjota koti ja rakkautta, joka sitä oikeasti tarvitsee ja on vailla.