miten saisin rohkeutta toisen lapsen saamiseen?
mies haluaisi meille toisen lapsen. On halunnut alusta lähtien useamman, ei ole tullut yllätyksenä
Tämä esikoinen on valvottanut todella paljon, ja itselläni on usein pinna kireällä sen vuoksi. Vaikka mies on hänen kanssaan niin paljon öitä kuin töiltään pystyy. Esikoinen on nyt 2,5 v. Lisäksi hyvin temperamenttinen lapsi, ja minäkin olen, niin elämä on aika levotonta.
Raskaus oli hankala ja synnytys tosi yllättävä ja nopea, sekin huolestuttaa.
Mulla tulee kuitenkin kohta se maaginen 35v täyteen, joten kovin kauaa tässä ei voi tasoitella elämää ennen seuraavaa lasta.
Mies tosiaan kovasti haluaisi jo seuraavan lapsen, minä en koe jaksavani vielä (enkä tiedän milloin jaksaisin). Tämä on sellainen välejä kaihertava aihe. Mikä avuksi?
Kommentit (7)
niin olisi enemmän pelivaraa.
tarvitseeko aina jossitella?
etköhän sitten uskalla tehdä päätöksen. JOS haluat sen lapsen.
miehellesi, että tarvitse vielä aikaa ihan vaan tämän lapsen kanssa ja muutenkin ennen seuraavaa koetusta. Voi olla että vähintään 2 vuotta ja että katsottaisiin sitten. Pienellä ikäerolla on tosi raskasta. Isommalla ikäerolla voi olla helpompaa ja kuulostaa siltä, että sinä tarvitset sen isomman ikäeron. Kyllä sulla vielä aikaa on. Itse olin 39, kun sain kolmannen ja neljännenkin vielä sain 43v. Sano siis, että tarvitset vielä ainakin vuoden pari ellei kolmekin ja sit vasta. Toisen kanssa voi olla helpompaakin ja huomaat itsekin, että miten helppoa voi olla. Tai sit voi olla taas hankalaa. Mulla on 3 ja 4. lapsi helpompi vai lienenkö itse kokeneempi ja kouliintuneempi.
No, minulla auttoi se että elämä päätti puolestani, en olisi uskaltanut. Meillä oli haastava, itkuinen vauva, joka juuri ei nukkunut. Lisäksi vaikea raskaus sairauksineen ja vaikeuksia toipua siitä pitkänkään ajan jälkeen.
Toisen lapsen jälkeen tilanne toinen. Vauva nukkuu kuin tukki, raskaus sujui kohtuullisesti ja synnytys oli erittäin helppo, joten siitä toipuminen on ollut helppoa. Isompi lapsi sopeutunut erittäin hyvin vauvan tuloon. Paljon paremmin mennyt, kuin oletin.
Haluan siis sanoa, että historia ei aina toista itseään. Vain kokeilemalla selviää.
Mutta mieti myös noita syitä. Lapset ovat samassakin perheessä usein erilaisia, samoin raskaudet ja synnytykset. Toinen raskaus ei välttämättä ole hankala eikä synnytyskään mikään salamasynnytys...
Ja lapsikin voi tulla isäänsä ja olla tasainen luonne. Ainakin se sisarus kasvattaisi sitä esikoista, nythän hän ainokaisena "saa" olla rauhassa perheen keskipiste, joka temperamentillaan hyppyyttää teitä vanhempia.
Mutta jaksamiskyvyn mukaan, sanoisin!
Kannattaa vaan tajuta se, että jaksamisesi tuskin kasvaa iän myötä. Jos paukahtaisit heti raskaaksi (mikä ei ole sanottua), esikoinen olisi jo yli kolmivuotias kuopuksen syntyessä. Uhmaikä olisi jo ohitse. Esikoisen voisi panna vaikkapa iltapäiväkerhoon (kunnallistakin on osassa kunnista tarjolla, jos seurakuntain ip-kerho ei nappaa), jolloin saisit aikaa olla vauvan kanssa myös kahdestaan muutaman tunnin viikossa.
Juttele avoimesti miehesi kanssa jaksamisesta. Jos koet, että et psyykkisesti ja fyysisesti jaksa yövalvomisia ja kahden lapsen hoitoa, miehen on syytä miettiä keinoja helpottaa hommaa ja tukea jaksamistasi. Voisiko kotiin hommata siivoojaan, voisiko joka viikko käyttää vaikkapa ulkopuolista hoitajaa muutaman tunnin ajan?
jaksaisitko paremmin jos sopisitte vaikka, että olet kotona esimmäisen 7kk ja mies sen jälkeen? silloin yövalvomiset jäisi enemmän hänen kontolleen myös.
Puhu miehen kanssa, joku ratkaisu varmasti löytyy jolla uskaltaisit hankkia hänen toiveensa mukaisesti toisen lapsen! Mielestäni on itsekästä kieltää se mieheltä, kun olet kerran ollut perillä siitä että hän useamman haluaa.