Mitkä puolisosi tavassa hoitaa lapsia ärsyttää sinua eniten?
Mua miehessä sellanen velttous, että sanoo, sanoo toisen kerran (tulehan pesemään hampaat), sitten menee itse tekemään jotain muuta ja jättää homman sikseen. Tai jatkaa joskus myöhemmin. Mutta se ei ole sama enää. Lapsi oppii, ettei vanhemmat sanomiset merkitse mitään.
Tai puhetyyli että käyttää hieman rumia ilmauksia, en tahdo että opettaa lapsille ikävää puhetyyliä.
Kommentit (30)
Ehdottomasti eniten ottaa päähän se, että miehen mielestä on OK tarjota viikonloppuisin lapsille aamupala joskus yhdeksältä (arkena syödään klo:7) ja sitten tämän takia koko muun päivän rytmi siirtyy parilla tunnilla (päiväunet yms. ruokailut) ja illalla saa valvoa myös sen pari tuntia myöhempää (lapset väsyneitä ja kiukkusia, kun väsyttää, joten ei kellekkään iloa pidempään valvomisessa).
Minä saan sitten taistella alkuviikosta kitisevien lasten kanssa rytmiä kuntoon, jotta ehditään aamusta kerhoihin yms. Ja mies vain keskittyy omaan työhönlähtöön. Hän ei ymmärrä vaikka kuinka selitän ja pyydän, että viikonloppuisin pidettäisiin sama rytmi kuin viikollakin, niin kaikkien arki olisi helpompaa.
Samantyyppinen epäjohdonmukaisuus, mitä on jo monessa viestissä tullut. Alkaa esim. ensin inttämään 6-vuotiaan kanssa jostain, inttää niin kauan, että molemmat huutavat raivopäinä, sitten antaakin periksi "pitäköön tunkkinsa"-tyyliin. Hän on itse asiassa meillä se, joka antaa ennemmin periksi, ja meillä(kin) on noin, että mun kiellettyä jotakin, lapset saattavat mennä vielä isältä kysymään josko tämä heltyisi. Kiroilee myöskin, erityisesti em. tilanteissa, mutta myös arkikielessä saattaa lauseet alkaa v-sanoin etenkin, kun vieraita käymässä. Opeta siinä sitten lapsille, että ei saa kiroilla. Haluttomuus/kyvyttömyys pitää tietystä päivärutiinista kiinni. En väitä, että kaikki pitäisi tehdä joka päivä samalla sekuntilla, mutta pienten lasten kanssa vaan pääsee niin paljon helpommalla, kun pääsääntöisesti pitää sen tietyn rutiinin.
Tän viestin asiat allekirjoitan meillä kanssa täysin! :/
Suuttuu joskus kohtuuttomasti tosi pienestä ja ärähtää lapsille niin, että säikähtävät.
Se onkin ainoa, hän on isänä tosi ihana. Ei kiroile, huuda kuin hullu. Leikkii lasten kanssa, sylittää, suukottaa, rakastaa. Ottaa mukaan kaikkeen.
Meilläkin kaikkien muitten juttujen lisäksi tuo ettei tajua/välitä rytmistä. Siitä että pienten kanssa vaan on helpompaa kun pidetään rytmistä jotenkin kiinnni! Mies ei älyä, mistä edes johtuu kun lapsi karjuu pää punaisena, tokaisee sitten että ole syömättä jos ei maistu ja nukkumaan vaan (kun mies korvannut päivällisen herkuilla ja illalla lapsi itkupotkuraivareissa eikä iltapuurokaan sattumoisin maistu..). Ei tajua tai välitä lasten jutuista. Isiä meidän perheessä AINA odotetaan!
Se ei tajua just niitä rutiineja, ja sitä että pieni lapsi ei jaksa tai sopeudu kuten aikuinen. Motkotti joskus, että miksei voida lähteä kauppaan nyt kun minä haluan, miksi pitää mennä lapsen päiväuniaikataulun mukaan. Sit jos mennään niinkuin mies haluaa, lapsi kiukuttelee väsyneenä ja mies hermostuu.
Sehän onkin sit se seuraava; mies ei usein tajua syy-yhteyksiä tai näe eroa siinä, miksi lapsi huutaa. Reagoi samalla tavalla, jos lapsi väsyneenä hermostuu jostain pikkuasiasta, pelästyy jotain ääntä, kiljuu innostuksesta tai kiukuttelee vaan huomiota saadakseen. Kaikki on miehen mielestä samaa huutamista.
En myöskään tykkää, että antaa niin paljon oman huonon fiiliksen purkautua lapseen. Useimmiten on siis kiva ja kärsivällinen, mutta sitten kun on pahalla päällä (väsynyt, stressiä, pää kipeä) tiuskii samantien lapsille. Joskus tuntuu, että ihan haastaa riitaa, oikein odottaa että lapsi tekisi jotain että saa komentaa ja purkaa höyryjä. :(
Myös ärsyttää, että jättää vaarallisiakin kamoja huolimattomasti taaperon ulottuville (sakset, vitamiineja).
Onko muilla niin, että lähes kaikki aiempien vastaajien jutut tuntuvat täsmäävän omaan mieheen? Kääk! :) Paitsi tuo että notkuisi koneella ja jättäisi lapset keskenään kotiin, mutta aika monet meillä..
Tosiaan on myös hyvä isä, leikkii, halii ja rakastaa. Silti olisi paljon petrattavaa.
Oikeastaan ainoa asia, jonka mieheni tekee puolihuolimattomasti on lapsen pukeminen!
Ei laita aluspaidan hihaa kunnolla topparukkasen sisään.
Jos laittaa 2 paitaa niin alemman hihat jää usein ruttuun.
Sukan varret ei ole suoraksi asti vedetty.
Paita ei ole housuissa siististi ja kunnolla.
Pieniä asioita, mutta ärsyttävät mua, kun uskon että lapsesta tuntuu ikävältä jos hihat tai sukat on rutussa :D
Onko muilla niin, että lähes kaikki aiempien vastaajien jutut tuntuvat täsmäävän omaan mieheen? Kääk! :) Paitsi tuo että notkuisi koneella ja jättäisi lapset keskenään kotiin, mutta aika monet meillä..
Tosiaan on myös hyvä isä, leikkii, halii ja rakastaa. Silti olisi paljon petrattavaa.
Eikä millään meinaa uskoa johdonmukaisuuden ja rytmin tarvetta.
Se että vaikka onkin isäpuoli,ei hän tee juuri mitään lapseni kanssa ellen pyydä. Sitten ihmettelee miksi lapseni suhtautuu häneen vielä etäisesti.. :s
mutta tosin silloin kun olin vielä yhdessä lapseni isän kanssa hän teki vielä vähemmän, ei koskaan ottaantunut hoitoon syöttänyt eikä vaihtanut vaippoja senkin vähän ajan mitä oli kotona töiltään..
Ajautuu väittelyihin eskarilaisen kanssa usein, koska "hän on isä ja määrää". Joskus voi antaa periksikin.
Toinen on tuo tietokoneella istuminen. Jos lapset on miehen vastuulla niin suurimman osan ajastaan istuu koneella ja lapset tekee mitä tekee, välillä sitten käy karjumassa lapsille.. Huoh.
Aiemmin kyllä touhuili lasten kanssa enemmän, mutta osti 6kk sitten uuden tietokoneen, jolla on nyt hyvä pelata. Pelit menee lasten edelle :(