Taloudesta. Toinen kierrosko tulossa?

90-luvun alun lama on jäänyt mieleeni.



Joidenkin luokkakavereideni vanhemmat olivat laittaneet perheensä talouden ahtaalle. Oli uudet ja isommat omakotitalot, moottorikelkat, autoa uusittiin lainarahalla,lapsilla pelejä ja tietokone, etelänmatkat, muotivaatteita, vanhemmilla meni rahaa juhlintaan jne. He tiesivät, että kaikki kaatuu, mutta ottivat mieluummin irti mitä saivat, kuin että olisivat yrittäneet pelastaa, mitä pelastettavissa oli.



Meidän perhe lyhensi vauhdilla asuntolainaa, kun lamapuhe alkoi. Meidän perheen talous kesti, mutta edellä mainitut eivät osanneet hiljentää ajoissa. Eikä me edes kovimpina nousukiidon vuosina oltu eletty kädestä suuhun! Nuo edellämainitut ilkkuivat päin naamaamme esim kun minulla ei ollut kalleimpia farkkuja, mutta he saivat ne jostain, vaikka perheen lainoja ei kyetty maksamaan, vanhemmat erosivat ja perhe muutti toiselle paikkakunnalle. Lähtiessään ilkkuivat.





Toivon, että taas ei ala pudottelu. Toivottavasti ihmiset eivät ota isoja asuntolainoja näinä epävakaina aikoina. Toivottavasti miettivät kulutustottumuksiaan. Toiveeni tuntuu toteutumattomalta, kun jo talousvaikeuksiin joutuneet tutut kuluttavat edelleen entiseen malliin, eivätkä ole valmiita luopumaan lainaomaisuudestaan. He eivät osta enää välttämättömiä juttuja, vaan aivan epäolennaisuuksiin menee rahat. Ottaisivat meiltä ilmaiseksi jos saisivat, mutta ei nyt ole motivaatiota antaa, kun viime lamassakin ilkkuivat vain ja valehtelivat olevansa ihan ok. Vanhempani antoivat heille vähän rahaa, kun piti muka saada ruokaa, mutta seuraavana päivänä olikin tytöllä koulussa kalliit merkkifarkut!



Meidän perhe elää tasaisesti. Olemme säästäneet pahojen päivien varalle. Jos työpaikamme säilyvät, alamme kuluttamaan todennäköisesti juuri silloin enemmän, kun tosilla on pissasukassa vaihe. Kiitos! Neuvoin tänään tuttua, mutta eipä ollut valmis tekemään myönnytyksiä...