Miten itsestään saisi vähemmän valittavan/itsesäälissä kieriskelevän?

Ajankohtainen aihe juuri nyt, koska oloni on suunnilleen hylätty ja kaltoinkohdeltu ja siihen riittää fyysisen läheisyyden puute mieheltä. Koska olen raskaana, olen hellyydenkipeä ja kerroinkin tästä miehelle- toistaiseksi ilman mitään vaikutusta. Olen yrittänyt olla miehelle hyvä ja toissayönä herätin hänet suihinottoon, josta hän jaksoi kiitellä vielä eilen päivälläkin. Hieron häntä aina kun paikat ovat kipeinä jne., mutta takaisin en saa oikein mitään. Illat menevät istuessa koneella ja öisin valvon yksin, kun pelot tai ahdistus pitävät valveilla. Viime yö oli tämmöinen; itkin yksin puolisentuntia (miehen heräämättä) ja sitten kävin pesemässä naamani. Tämän jälkeen makasin jonkun aikaa vielä hereillä kunnes nukahdin.



Sain kuitenkin nukuttua äsken pari tuntia, silti oloni on kamala. Siinä missä kroppani huusi hellyyttä ja seksiä yöllä, nyt en tahdo edes koskea itseäni. Oloni on kuin olisin vetänyt jotain (en ole), epätodellinen ja kaukainen. Näin unta että muutin muualle ja jätin miehen lasten kanssa mitään sanomatta.



Kysymys tulikin jo otsikossa: kuinka tästä voisi reipastua ja päästä eroon uhrin mentaliteetista? Mitään todellisia ongelmia meillä ei ole, seksin/läheisyydenpuutteen lisäksi ja suhde on hyvä.