Te jotka olette eläneet 1980 luvun, millaista aikaa se oli?

Suomi kansainvälistyi.

Ihanaa. Mahtavaa. Miehissä löytyi hyvännäköisiä.

Kunnon meininki.

Suomi oli aika lailla valmis metroineen ja kaikkineen. Sen jälkeen ei ole kuin tilkitty rakoja jonkin verran. Tämän päivän ihminen huomaisi muutamia isoja muutoksia keskustoissa, mutta muuten paikat olisivat aika tuttuja. Kaikki muuttuu hiljalleen, ja sen ajan yrityksiä ei paljon ole. Tietokoneet yms. ovat muuttaneet työelämää, ehkä huomattavin ero.

Ei 80-luvulla ydinsotaa suuri osa ihmisistä pelännyt! Mistä te näitä omituisuuksia keksitte? On kyllä totta, että vouhotus alkoi raskaasti lisääntyä 80-luvulla, mutta ihan kaikkea normaalia ei vielä pidetty outona. Neekeriä kutsuttiin neekeriksi, jos siihen ylipäänsä oli tarvetta, koska Suomessa ei pahemmin muualta tulleita ollut. Sukupuolivalistuksessa oli siirrytty 70-luvun järjellisestä "nauti seksistä"-kirjoista koulun ja yhteiskunnan sukupuolitaudeilla pelotteluun.

Tässä joitain puolia, joita ei tuossa aiemmin niin kai painotettu.

Kivoja musiikkivideoita, joissa oli mielikuvitusta. Esim. Nik Kershaw'n The Riddle, joka löytyy nykyisin youtubesta.

Olin 18-vuotias, kun 80-luku alkoi, ja koko 80-luvun oikeastaan enimmäkseen opiskelin, kärsin huonosta itsetunnosta ja tuskailin, onnistunko koskaan perustamaan perhettä. Mutta muuten se aika oli ok. Vanhemmat asuivat vielä isossa omakotitalossa, jossa oli luonnonmukainen kalliopiha. Viihdyin siellä. Työpaikkoja oli helpompi löytää kuin nykyään. Idänkauppa Neuvostoliittoon veti hyvin vielä, ja Suomi vaurastui pitkälti viennillä Neuvostoliittoon. Yhden kerran olin töissä pankissa, työkaverit saivat työnantajalta halpaa kulutusluottoa kesäloman etelänmatkaa varten. Kulutusluottojen korot taisivat olla vielä verotuksessa vähennyskelpoisia...

Kun katsoo kuvia ja dokumentteja 80-luvulta, niin vaatteet olivat hyvin väljiä ja ihmiset näyttivät paljon hoikemmilta kuin nykyään. Minäkin hankin 80-luvulla jakun kokoa 34, joka mahtui ylleni vielä vuosi, pari sitten, vaikka nykymitoituksella joudun hankkimaan vaatteita kokoa 42 tai 44.

Ilmapiiri oli taloudessa optimistinen. 90-luvulla tuli tosi iso romahdus.

Ihanaa aikaa. Ihmiset olivat toistensa kanssa tekemisissä, oikeasti kun ei ollut somea tai nettiä. Asioita tehtiin yhdessä. Helsinki oli puhdas ja turvallinen, ei haissut kusi tai ollut kaljapakkauksia puistoissa. Mamuja ja muita huumeihmisiä ei ollut ja kaikki oli ihanan turvallista ja puhdasta.

Tätä katukuvaa näkee, kun katsoo esim vanhoja Uuno Turhapuro-leffoja. Siellä taustalla on siisti, nätti ja turvallinen pääkaupunki.

[quote author="Vierailija" time="12.01.2013 klo 20:07"]Elin silloin nuoruuttani, musiikki oli parempaa kuin koskaan sen jälkeen, värikkäät vaatteet tulivat muotiin, permikset yms, kaikki oli hienoa.

Mielestäni 70-luku ja 90-luku ovat olleet paljon synkempiä aikoja.

[/quote]

Niin oli. Best of the best.

Synnyin 1974. Lapsuuteni ja nuoruuteni alun 80-luvun muistan yleisesti positiivisena ja värikkäänä. Siihen sekoittuu kuitenkin taustalla ydinsodan pelko, jota kovasti vuosikymmenen alkupuolella pelkäsin. Äidin piti tulla iltaisin monesti lohduttamaan, kun nukkumaan mennessä ikävät ajatukse valtasivat mielen. Sodan uhasta, Neuvostoliitosta, NATOn ja Varsovan liiton kylmästä sodasta puhuttiin paljon. 

Muoti: Vuosikymmenen puoleenväliin mennessä 70-luvun ruskeat värit olivat vaihtuneet värikkäisiin vaatteisiin. Paidat olivat naisilla löysiä, monesti lepakkohihaisia ja niiden kanssa käytettiin trikoita. Yläasteella 87- eteenpäin Lewiksen 501 olivat kova juttu. Äiti käytti blazereissään isoja olkatoppauksia ja silmälasit olivat isoja. Swach-niminen kellomerkki oli tosi makea, siihen kun sai samaan kellotauluun useita erilaisia rannekkeita.

Hiukset|: Naisilla permanentti ja/ tai etuhiuksista korkea geelillä tehty heitto. Yhteen aikaan myös tytöillä oli muoti pystytukka, eli päältä nousi pystyyn, sivut lyhyet ja takatukka. Sama pojilla. Ne jotka pystyivät saattoivat kasvattaa viikset. Partaa oli vain papoilla. 

Tekniikka: Sain 12-vuotias lahjaksi Anttilasta korvalappustereot, jotka eivät olleet kuuluisat SONY Walkmanit. Olin niistä tosi onnellinen ja oli uskomatonta, että saattoi kuunnella musiikkia yksin, muiden seurassa liikkuessaan paikasta toiseen. Julkisuudessa pelättiin niiden aiheuttavan kävelijöille liikenneonnettomuuksia. Videot näin ekan kerran kaverini naapurilla, jonne koko kadun lapset olivat joukolla menneet niitä ihmettelemään. Se oli uskomatonta! Meille ne tulivat 1988 ja mummo suuttui, kun ei voinut ymmärtää miten edellisen päivän sarja tuli uudelleen. Ei ymmärtänyt miten nauhoitus toimii. Tietokone oli äitini töissä ja olin kuullut, että sellaisella pelillä voi myös pelata. Tuntui hurjalta. Muutenkaan en ymmärtänyt mitä hyötyä tietokoneesta oli, kun oli kirjoituskone.

Ihan totta nyt! Miten yleistä joku ydinsodan pelko 1980-luvulla oli? Siis ihan totta!

Kesät oli kuumia, talvisin paljon lunta. 

Pipon pitäminen päässä talvella oli noloa, piti riisua heti kun vanhemmat ei nähneet. Kumpparit oli noloja myös.

Ne siniset jumppaasut oli kaikilla joissa valkoisia raitoja kyljissä, ei siis mitkän adidakset. Anttilan kuvastot. Leppävaaran Maxi oli suurin ja hienoin kauppa. 

Popcornit tuli, tehtiin voilla kattilassa ja ostettiin jyvät peltipurkeissa. 

Beta nauhurit ennen vhs:ää. C-kasetille nauhoitettiin radiosta biisejä ja harmitti kun juontaja puhui päälle. 

Vietin lapsuuteni 80-luvulla ja muistan että aina oltiin ulkona pelattiin kirkkistä ja 10 tikkua laudalla.. avainnaru oli tosiaan kaulassa ja mutsi huuteli parvekkeelta syömään..

Piiretyt oli piirettyjä.

Kiskalta sai ostaa irtokarkkeja 20 pennillä:)

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 18:29"]Ihan totta nyt! Miten yleistä joku ydinsodan pelko 1980-luvulla oli? Siis ihan totta!

[/quote]

No Reaganin kaudella oli, syystäkin. Vai etkö oikeasti muista hänen "tähtien sota"suunnitelmia ja kun uutta SALT-sopimusta ei meinattu saada aikaan jne?

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 18:49"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 18:29"]Ihan totta nyt! Miten yleistä joku ydinsodan pelko 1980-luvulla oli? Siis ihan totta!

[/quote]

No Reaganin kaudella oli, syystäkin. Vai etkö oikeasti muista hänen "tähtien sota"suunnitelmia ja kun uutta SALT-sopimusta ei meinattu saada aikaan jne?

[/quote]

Totta kai muistan tähtien sodan. En murehtinut mokomia.

Olen vm 76, nainen ja Helsingistä.

80-luvusta on jäänyt päällimmäisenä jostain syystä mieleen kaverini huomattavasti meitä vanhempi serkku, JiiPee, joka oli todellinen juppi. JiiPee oli käynyt Miamissa saakka henkimässä Miami Vicen fiiliksiä ja oli kuin suoraan sarjasta. Yhden kesän kulki farkkupaidassa, joka vaihtoi väriä ruumiinlämmön mukaan.

Kiinalainen ruoka tuli ja äiti teki itse kotona hapanimeläkastiketta: ketsuppia, ananasta ja etikkaa. Ohje oli jostain lehdestä.

Römerstopf savipadassa tehtyä pakastekanaa syötiin joka sunnuntai.

Ekat videovuokraamot tuli ja silloin vuokrattiin leffan lisäksi videolaite. Isä muisteli yks kerta, että viikonlopun vuokra oli 1200mk

Isällä oli ensimmäisten joukossa kännykkä. Kännykän numero oli loputtoman pitkä, laite näytti attaseasalkulta ja kuuluvuus oli heikko.

Ruotsin risteilyllä jotkut ahmivat ruokaa buffetissa kuin hullut, Mallorcalla saksalaiset sikailivat - ainakin aikuisten puheissa.

Silloin kaikki alkoi harrastamaan "muodikkaita" lajeja. Kuntosaleja ja solariumeja tuli joka paikkaan, joihin 80-luvun lopulla piti kaikkiin saada Davidin laitteet, koska muuten kävijät vähenivät. Itse harrastin uintia ja tuli ihmeteltyä, kuinka tärkeää joillekin herroille ja rouville oli itse laitteet ja vaatteet, kun eivät kuitenkaan käyneet kuin juttelemassa ja istumassa niissä. 

Vesihiihto oli vielä kova sana kasarin alkupuolella, pian tuli surffilaudat vissiin Miami Vicen mukana. Joka järvellä näki surffaajia, kun vain ajoi ohi. Itsekin aloitin sen 11-vuotiaana.

Loppupuolella oli värikkäät laskettelu- ja urheiluvaatteet muodissa, mutta samalla vihreät ja mustat pilottitakit toisilla. Kaikilla oli jossain vaiheessa Levikset ja niitä alkoi saamaan kuvastoista ja halpakaupoista. Muistan käyneeni katsomassa ja ihmetelleeni laatueroa citykäytävän levis liikkeen ja olisiko ollut Anttilan välillä. Molemmissa samat 501:t, mutta Anttilassa oli siitä myös naisten malli. Samoihin aikoihin pojat tilailivat kunnon bootseja ja joidenkin oli pakko käyttää niitä talviliukkaillakin. 

Totta kyllä tuo ydinsodan pelko. Olin sen aivan unohtanut, mutta itseänikin tosiaan ahdisti kovasti 80-luvun alussa erityisesti vielä kylmä sota ja se ajatus, että Yhdysvallat ja Neuvostoliitto voisivat pommittaa koko maapallon asuinkelvottomaksi ydinaseillaan.

Muistan, että 80-luvun alussa myös näin usein painajaisunia säteilyonnettomuuksista. Öisin saatoin valvoa saamatta unta, kun pelkäsin, että yöllä alkaa ydinsota.

Painajaisunet loppuivat kuin seinään silloin, kun Tshernobylin voimalassa tapahtui se onnettomuus. Ikään kuin olisin koko ajan odottanut sitä, ja kun se tapahtui, niin huomasin, että elämä jatkui täällä kuten ennenkin.

Mutta joo, tosiaan, en ensin muistanut tätä juttua ollenkaan, tuota pelkoa siis. Siitä on jo niin kauan ja ihmisen muisti toimii niin, että mukavat jutut jäävät mieleen.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 19:34"]

Totta kyllä tuo ydinsodan pelko. Olin sen aivan unohtanut, mutta itseänikin tosiaan ahdisti kovasti 80-luvun alussa erityisesti vielä kylmä sota ja se ajatus, että Yhdysvallat ja Neuvostoliitto voisivat pommittaa koko maapallon asuinkelvottomaksi ydinaseillaan.

Muistan, että 80-luvun alussa myös näin usein painajaisunia säteilyonnettomuuksista. Öisin saatoin valvoa saamatta unta, kun pelkäsin, että yöllä alkaa ydinsota.

Painajaisunet loppuivat kuin seinään silloin, kun Tshernobylin voimalassa tapahtui se onnettomuus. Ikään kuin olisin koko ajan odottanut sitä, ja kun se tapahtui, niin huomasin, että elämä jatkui täällä kuten ennenkin.

Mutta joo, tosiaan, en ensin muistanut tätä juttua ollenkaan, tuota pelkoa siis. Siitä on jo niin kauan ja ihmisen muisti toimii niin, että mukavat jutut jäävät mieleen.

[/quote]

Ja olisiko jollain tutkimustuloksia jollain esittää? Itse en muista yhden yhtäkään ihmistä, siis ketään, joka olisi sanallakaan sanonut 1980-luvulla pelkäävänsä ydinsotaa.

[quote author="Vierailija" time="12.01.2013 klo 19:47"]

Jatkoa eiliselle suositulle ketjulle :)

[/quote]

Taloudellisesti hyvää. Oli töitä ja varallisuutta karttui rivakkaan tahtiin.

Kotiin alkoi kertyä viihde-elektroniikkaa; videoita, soittimia, tietokoneita, matkapuhelimia (raahattavia) jne.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 19:40"]

Ja olisiko jollain tutkimustuloksia jollain esittää? Itse en muista yhden yhtäkään ihmistä, siis ketään, joka olisi sanallakaan sanonut 1980-luvulla pelkäävänsä ydinsotaa.

[/quote]

1980-luvulla oli paljon rauhanmarsseja ja - festareita.

YAP- NYT eli Ydinaseeton Pohjola - Nyt oli tunnettu slogan.

Sen ajan pissiporukka ei tosin niihin osallistunut vaan keskittyi tuunaaman ulkonäköön. Mutta sellaisia toki on joka vuosikymmenellä... nykyäänkin on myös tyhjäpäitä.

Minäkin pelkäsin ydinsotaa 1980-luvun alussa, näin mm. painajaisunia "sienipilvistä" Enkä ollut ainoa omassa kaveripiirissä.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 19:54"]

Minäkin pelkäsin ydinsotaa 1980-luvun alussa, näin mm. painajaisunia "sienipilvistä" Enkä ollut ainoa omassa kaveripiirissä.

[/quote]

Kuin myös. Ja osallistuin myös 13-vuotiaana kavereideni kanssa myös rauhanmarssille, kuten 200 000 muuta suomalaista. Alla oleva juttu on muutenkin hyvä kuvaus vuoden 1983 Suomesta.

http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1365071404777