Harkitaan koiraa...

esimerkiksi Tuire Kaimion "pennusta kunnon kotikoiraksi" -kirjasta. Suosittelen lukemaan sen ihan ensimmäiseksi. :)

ensinnäkin mitä rotua olette miettineet? Rodun ominaisuuksiin on syytä tutustua kunnolla ennen koiran hankintaa jotta voi varmistua onko itsellä rahkeita siihen seuraavan jopa 15 vuoden ajan. Pentuaikana matot pois lattioilta ja jotkut laittavat pennulle sanomalehteä johon voi tarpeensa tehdä tai sitten vaan mahdollisuuksien mukaan pentu viedään pihalle mahdollisimman usein.



Koiraa hankittaessa olisi hyvä ottaa myös huomioon että elämäntilanteet saattavat vuosien varrella muuttua ja esimerkiksi lapsettomana jaksaa ja ehtii lenkittää ja aktivoida energistä koiraa, mutta ei välttämättä sitten pienten lasten kanssa..

ja minusta ne Kaimion kirjat kannattaa jättää lukematta tai suhtautua ERITTÄIN skeptisesti. Ne tekevät koiran kanssa elämisestä ja pennun kasvattamisesta ihan tarpeettoman vaikeaa.



1. Kyllä heti luovutusikäisen voi jättää yksin työpäivän + matkojen ajaksi. Vähintään viikonloppu olisi sitä ennen hyvä olla pennulla aikaa tottua uuteen kotiin, että se tuntee olonsa siellä turvalliseksi. Itse asiassa usein on VÄHITEN ongelmia yksinjäämisestä niillä, jotka on vaan riittävän pienenä jätetty sinne kotiin eikä ole vähitellen opetettu yksinoloa.



2. Koira voi matkustaa autossa ihan miten omistaja valitsee. Vaikka ihan takapenkillä irti. Voi myös hankkia sille valjaat turvavöiksi jos haluaa. Tai vaikka tehdä takaluukusta häkkiboksin tms. Meillä koirat matkustaa ihan hattuhyllyllä ja penkeillä vapaana.



3. Jos käy töissä, ei koiraa oikein ehdi uloiluttaa pentunakaan kuin sen 3 kertaa päivässä. Niiden lenkkien välin se oppii pidättämään tarpeitaan 4-7 kk iän välillä. Mutta ei ole pakko mitenkään suojata koko kotia papereilla tms, vaan voi opettaa koiranpennun itse etsimään sallitun pissa- ja kakkapaikan.



Itse opetan pennut jo enenn luovutusikää etsiytymään sanomalehdille tarpeilleen, joten kun ne menee uuteen kotiin, ne ei sielläkään ruikkaa mihin sattuu vaan jos paperia näkevät kun hätä iskee, menevät sinne. Mutta jos ei ole opetettu, on helppo opettaa. Aina kun pentu näyttää hakevan pissa- tai kakkapaikkaa, nostaa pennun sallittuun paikkaan esim. papereille tai alustalle, ja kehuu. Hyvin pian se oppii että sinne on hyvä päästää. Yksittäisiä vahinkoja varsinkin kiihkeän leikin kesken voi sattua ihan pienille toki, mutta yksinollessa harvoin, silloin ne lähinnä nukkuvat.

koiran on aina oltava autossa niin, että kolarin sattuessa se koira ei lennä sieltä takapenkiltä kuskin niskaan. Pienessäkin kolarissa koira loukkaantuu aina, ja myös matkustajat voivat loukkaantua. Lisäksi kolaripaikalla irrallaan päässyt, loukkaantunut ja paniikissa oleva koira on todellinen riskitekijä muulle liikenteelle.



Koiralle voi ostaa turvavyön, käyttää kuljetusboxia tai eristää takapenkin ja peräkontin välinen tila turvaverkolla.

löytyy moneen lähtöön. Aivan ehdoton EI sille että koira/koirat matkustaisivat autossa takapenkeillä saati hattuhyllyllä vapaina, tämä oli tapana aikoinaan, en tiennytkään että yksikään koirankasvattaja enää tänä päivänä olisi tätä mieltä. Onko kyseinen kasvattaja tietoinen siitä, että kolarin sattuessa autossa kaikki irtonaiset esineet/ ihmiset/ eläimet kimpoavat kovalla voimalla joko tuulilasista ulos tai sitten edessä istuvien niskaan. Tämä ei ole turvallista koirille eikä muille matkustajille.

Vielä lisäkysymyksiä: riittääkö koiralle esim wc tilaksi silloin kun on yksin ( ei mikään ihan pieni koppi, n 6 neliötä)? Lähinnä siis mietin aikaa jolloin ei ole vielä siisti.



Voiko pentua käyttää liian usein pissalla?

olin tulla hulluksi kun olisi pitänyt muistaa kaikenlaista. mm. ruokaa viimeiseksi koiralle

meillä koira ainakin syö ihan eri aikaan ja eri paikassa



Nakkasin kirjan kaapin perälle, otin maalaisjärjen käyttöön ja aloin nauttimaan pennusta



ei tullut pilalle opetettua, vihaista ja vaarallista vaan ihana oma koira

jonka koirat matkustavat hattuhyllyllä. Sori vaan. Kiva että se fifi on sitten sun niskassa kun tulee äkkijarrutus.

kasvattaa jotain pieniä rotan kokoisia "koiria" kun hattuhyllylläkin mahtuvat matkustamaan. Tsemppia vaan jos ap aikoo näillä "neuvoilla" jotain rottaa isompaa ja omaa tahtoa omaavaa koiraa kouluttaa..

löytyy moneen lähtöön. Aivan ehdoton EI sille että koira/koirat matkustaisivat autossa takapenkeillä saati hattuhyllyllä vapaina, tämä oli tapana aikoinaan, en tiennytkään että yksikään koirankasvattaja enää tänä päivänä olisi tätä mieltä. Onko kyseinen kasvattaja tietoinen siitä, että kolarin sattuessa autossa kaikki irtonaiset esineet/ ihmiset/ eläimet kimpoavat kovalla voimalla joko tuulilasista ulos tai sitten edessä istuvien niskaan. Tämä ei ole turvallista koirille eikä muille matkustajille.

olen niitä ihmisiä jotka en itsekään käytä turvavyötä.

joka kasvattaa jotain arvokasta pikkupiskirotua rahan kiilto silmissään, kyllä kunnon koirankasvattaja välittää koiriensa turvallisuudesta.

kasvattaa jotain pieniä rotan kokoisia "koiria" kun hattuhyllylläkin mahtuvat matkustamaan. Tsemppia vaan jos ap aikoo näillä "neuvoilla" jotain rottaa isompaa ja omaa tahtoa omaavaa koiraa kouluttaa..

temperamenttisia terrierejä ovatten :)

Minusta nykyään hössötetään ihan liikaa koirien kanssa ja siitä seuraa ongelmia. Tehdään ihan valtava numero siitä miten koira opetetaan olemaan yksin ja miten se opetetaan kohtaamaan toiset koirat jne. Kun ennenvanhaan ne oppivat sen ihan siinä normaalielämän sivussa. Ja oppivat nykyäänkin kyllä. Ei minusta ihmisten elämän kuulu pyöriä koiran ympärillä, niin kuin monella näyttää nykyisin olevan.

Ja joo koulutan myös koiriani kyllä, ollaan kilpailtukin menestyksellä parissa lajissa. Kuitenkin tuon ihan perus elämisen opetuksen hoidan hyvin stressittä, enkä ole ikinä omistanut yhtäkään ongelmakoiraa. En eroahdistusvinkujaa, en huonekalujen tuhoojaa, en remmiräyhääjää jne.

suosittelee edelleen Tuire Kaimion kirjaa. Ihan siksi, että koirapiireissä pyörii kaikenlaista menijää, joilla kaikilla ei mene se hissi ihan ylös asti. Jos on pelkästään muiden neuvojen varassa, voi pahimmillaan tehdä enemmän hallaa kuin hyvää. Kirjallisuuden perusteella saa enemmän eväitä löytää se oma, hyväksi havaittu tapa toimia.

perustaa väitteensä että eroahdistus tulee useammin koirille joiden kanssa on harjoiteltu yksinoloa pentuna?? Meidän koirakoulun kursseilla tilanne on täysin päinvastoin, koirat on juurikin jätetty viikonlopun tutustumisen jälkeen yksin työpäivän ajaksi ja sitten tullaan kurssilta hakemaan neuvoja eroahdistuksesta kärsivälle koiralle joka stressaantuneena tuhoaa ympäristöään tai syö tassunsa tai ihonsa verille. Sitten aloitetaan koiralle nämä yksinoloharjoitukset mutta kyllä siinä ollaan menty pahasti perse edellä puuhun.



Uskallan kokemuksellani väittää ettei yksinoloharjoituksista pienelle pennulle ainakaan mitään haittaa ole, mutta niiden tekemättä jättämisestä saattaa olla. Eroahdistus on usein vaikea hoidettava ja harmillisen yleinen ongelma koirilla.

joka kasvattaa jotain arvokasta pikkupiskirotua rahan kiilto silmissään, kyllä kunnon koirankasvattaja välittää koiriensa turvallisuudesta.

on kuitenkin ihan sallittua antaa koiran matkustaa autossa ilman turvavöitä. Mutta tottakai, jokainen joka haluaa ja jolla on autossa mahdollisuus, hankkkikoon turvavaljaat tai häkin. Vaikka käytännössä jos se paha onnettomuus tulee, niin huonosti käy silti koiralle. Ihmistä ne valjaat esimerkiksi jonkin verran kyllä suojaa siltä ettei koira lennä niskaan sieltä.

No provosoimiseksi täytyy kyllä kertoa että joo, olen saanut voittoa pennuistani! Itse en pidä sitä mitenkään negatiivisena asiana vaan positiivisena. Se kertoo, että koirillani on varsin vähän terveysongelmia, keisarinleikkauksia tms jotka nollaisivat pennuista saatavan voiton. Mutta ihan muulla tavalla kuin koirankasvatuksella kyllä elantoni tienaan, harrastushan tuo kasvatus siinä mielessä on. Kuitenkin koko kasvatusuralta selvästi plussan puolella on saldo.

http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9510386839



Enimmäkseen ihan hyvää asiaa täynnä

pentu ja alkaa olla sisäsiisti. Öisinkään ei enää tee lattialle edes lätäkköä. Meillä on siinä mielessä hyvä tilanne, että työskentelen kotona eikä pennun tarvitse päivisinkään olla kauaa yksin. Kun jää yksin, tekee kyllä tuhoja ellei muista sulkea väliovia ja nostaa houkuttelevia tavaroita korkeammalle. On onnistunut järsimään mm Klorite-pulloa. Tosi nopeastihan pennut kasvaa ja viisastuu. Ja muistakaa, että lenkille on sitten lähdettävä aamuin illoin vaikka taivaalta sataisi mitä.

perustaa väitteensä että eroahdistus tulee useammin koirille joiden kanssa on harjoiteltu yksinoloa pentuna?? Meidän koirakoulun kursseilla tilanne on täysin päinvastoin, koirat on juurikin jätetty viikonlopun tutustumisen jälkeen yksin työpäivän ajaksi ja sitten tullaan kurssilta hakemaan neuvoja eroahdistuksesta kärsivälle koiralle joka stressaantuneena tuhoaa ympäristöään tai syö tassunsa tai ihonsa verille. Sitten aloitetaan koiralle nämä yksinoloharjoitukset mutta kyllä siinä ollaan menty pahasti perse edellä puuhun.

Uskallan kokemuksellani väittää ettei yksinoloharjoituksista pienelle pennulle ainakaan mitään haittaa ole, mutta niiden tekemättä jättämisestä saattaa olla. Eroahdistus on usein vaikea hoidettava ja harmillisen yleinen ongelma koirilla.

kasvattamani rotu on itsenäinen ja sellainen ettei ole herkkä tuollaisille ongelmille. Mutta ne tapaukset pennunostajista, joille on ongelmia tullut, on usein olleet (ylenesä nuoria) omistajia, jotka ovat tehneet koirapentunsa kasvattamisesta valtavan projektin. Sitä on otettu pentulomaa ja sen jälkeen alettu vähän kerrallaan totuttaa yksinoloon. Hihnassa kävely ja kaikki muukin on opetettu hyvin työläällä tavalla, Kaimion kirjojen tyyliin, samoin toisten koirien kohtaamistilanteet jne ;)

Ja siis mun kokemus tosiaan on, että tuollainen pennusta valtavan projektin tekeminen näyttää altistavan ongelmille. Kun taas useimmiten ne (me) vanhan kansan koiraihmiset, joille koira on vain koira joka menee siinä elämän sivussa, saamme nauttia helpoista ja ongelmattomista koirista.

Ei tämä toki 100% sääntö ole, onhan niitä olemassa tottakai täysin ongelmattomia koiria jotka on opetettu kaikkien Kaimion oppien mukaan, ja toisaalta rennosti pidettyjä koiria jotka on ongelmakoiria. On niillä koirillakin oma yksilöllinen luonteensa ja hermorakenteensa. Mutta pääosin näyttäisi menevän noin, että ongelmaisen koiran saa todennäköisemmin alkamalla pienestä asti kasvattaa sitä ikään kuin ongelmien pelossa.

sinä "koirankasvattaja". Sinullahan koiria on useampi joten miksi kärsisivätkään eroahdistuksesta jos ovat aina oman laumansa kanssa vaikka sinä et olisikaan kotona. Täysin eri asia sitten perheen ainoalla koiralla joka on päivät täysin yksin ja jos siihen totutteluun annetaan aikaa ruhtinaalliset kaksi päivää. No sen verran olen koirapiireissä itsekin pyörinyt että tiedän että kasvattajia löytyy joka lähtöön ja kannattaa olla todella tarkkana mistä koiransa ottaa..

että olet vanhan kansan koiraihmisiä, se loistaa kilometrien päälle vanhanaikaisista vastauksistasi. Vai että hyvät vanhat ajat kun monia koiria kirjaimellisesti hakattiin ruotuun, joo kiitos ei.