Lue keskustelun säännöt.
Mies ilmoitti, ettei jää isyyslomalle
10.01.2013 |
Laskettu aika siis parin kuukauden päästä ja olen alusta saakka pitänyt itsestään selvänä, että mies jää isyyslomalle kotiin, kun lapsi syntyy, opettelemaan kanssani vauvan kanssa olemista.
Nyt mies kuitenin tyynesti ilmoitti, että pitää isyysloman "joskus myöhemmin", koska töissä on TÄRKEÄ PROJEKTI.
Olen tyrmistynyt. Mies ei muuta mieltään, vaikka sanoin toiveeni ja kerroin, miten alku pelottaa. Olisi kuulemma pitänyt kertoa aikaisemmin, jos tällaista olen ajatellut.
Olenko kohtuuton, kun nyt itkettää? Vai vain hormonihuuruissa, kuten mies väittää?
Kommentit (68)
mun mies ei ikinä tuossa tilanteessa ole asettanut työtään edelle ja meillä sentään 3 lasta ja mies päällikkötasoisessa työssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehelle lapsi konkretisoituu ja isänrakkaus herää vasta sitten, kun vauva on siinä silmien alla, jo syntynyt.
Miehelläsi ei ole nyt harmainta hajua siitä millaista elämä vauvan kanssa on. Vasta vauvan synnyttyä näet millainen isä hänestä kehkeytyy.
Harmi sinänsä, että hän ei ole jakamassa vauvanhoitovastuuta kanssasi ensimmäisiä viikkoja. Itse olen pitänyt hyvänä sitä, että esim. sairaalan perhehuoneessa kätilö opetti jotkut vauvanhoitojutut pelkästään miehelle. Minulle opetettiin lähinnä imettämistä. Näin mies sai omaa asiantuntijuutta ja koki itsensä tärkeäksi vauvanhoidossa eikä vain äidin apuriksi.
että ottaa päähän. Mutta jos synnytys menee ok, niin olen ihan samaa mieltä muiden kanssa, että ihan vastasyntynyt on niin helppo. Jos imettää, niin ei sille isälle jää oikeestaan kuin vaipan vaihtoa. Ja sitä ehtii tehä kumpikin vielä monen monta kertaa.
Mä oikeestaan toivoin kun toinen lapsemme syntyi, ettei mieheni ois ihan heti isyyslomaansa pitänytkään, vaan sitten pitkän kesäloman. Mut miehen mielestä se ihan pieni vauva on niin suloinen, että hänkin halusi vaan katsella vauvaa. Muutaman viikon kuluttua se on kuitenkin ihan eri näköinen jo.
mun mies ei ikinä tuossa tilanteessa ole asettanut työtään edelle ja meillä sentään 3 lasta ja mies päällikkötasoisessa työssä.
projekti joku "pimpelipompeli"projekti mutta mies ei vaan malta olla pois. Toivottavasto ap ukkos asenne ei ole sama tulevaisuudessa kun lapsi kasvaa, perhe kenties kasvaa ja vastuut sen kun lisääntyy.
Liikaa näkee niitä miehiä joille lapsi, vaimo ja perhe ovat ikuisia nro kakkosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun mies on todella niin perhekeskeinen ettei olisi tullut kyseeseenkään etteikö olisi aina pitänyt heti osaa isyyslomastaan.
Varmasti on pettynyt olo.
järjestää? Etenkin jos projekti ei ole mikään suuren luokan projekti. Todella kumma juttu kun kyseessä kuitenkin oman lapsen syntymä.
Kurja juttu että miehelle työ selkeästi tärkeämpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta onhan ensimmäisen lapsen syntymä aivan ainutkertainen asia ja parisuhteenkin kannalta tärkeä ja merkittävä aika. Mä pidän miestä joka ei halua elää sitä tärkeää vaihetta vaan priorisoi työn joko todella juniorina työmaailmassa tai sitten jotenkin muuten tunnevammaisena.
Mieheni oli esikoisen syntyessä kansainvälinen myyntipäällikkö ja myyntijohtaja kun kakkonen syntyi. Ja todellakin oli pari viikkoa alkuun perheen kanssa ja kakkosen aikana oli juuri myönnetty uusi isäkuukausi jonka hän myös piti.
Moni mies pelkää vauvaa ja perhe-elämää ja "uppoutuu" tärkeisiin projekteihin. Koskaan en ole kuullut että isä joka on ensimmäisen viikon kotona olisi mitenkään joutunut tästä kärsimään. Päinvastoin perheen hylkävää miestä voidan karsastaa.
Mutta on mulle myös kerran soittanut itkevä rouva ja haukkunut pystyyn kun en kuulemma myönnä vanhempainvapaata isälle. No isä ei koskaan ollut sellaisesta edes kysynyt ja tunnusti ettei halua marraskuulla jäädä kotiin lasten kanssa ja vaimolle vedonnut kusipäiseen esinaiseen eli minuun. Että niin.
Pistää perheensä pitkän tähtäimen hyvinvoinnin etusijalle ja säästää mahdolliset työstä poissaolot siihen, kun on ihan pakottava tarve. AP:n on helpompi opetella vauvanhoitoa kaikessa rauhassa. Loppujen lopuksi ei se mies voi imettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva söi ja nukkui, sitten me riitelimme, kumpi saa vaihtaa vaipan ja setten vauva taas söi ja nukkui.
Neljäntenä päivänä seinät kaatuivat meidän päällemme ja sovittiin, että mies lähtee kaverille remppa-avuksi. Ei meistä ollut kuin vaivaa toisillemme, kun kisasimme siitä, kumpi saa tehdä mitäkin.
Isästä on paljon enemmän iloa myöhemmin.
millainen synnytys on. Jos repeät pahasti, niin silloin isän apu on korvaamaton. Muutoin isä saa paremmin irti isyyslomastaan, jos lapsi on vanhempi ja ottaa jo kontaktia muihinkin kuin äitiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työnantajalle pitää ilmoittaa se pari kk etukäteen. Nippa nappa voisi vielä ehtiä, jos kovasti haluaisi.
Mutta joskus on kyllä työelämässä sellaisia tilanteita, ettei vain pysty jäämään kotiin.
ukko häipyisi töihinsä. Isyyslomassa kun paino oli sanalla LOMA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten muuten mies tietää jo kaksi kk etukäteen että projekti just siinä vaiheessa ettei mitenkään voi olla pois edes viikkoa?
Ajatelkaa jos äidit toimisivat näin? Mikää haloo ja rääpiminen siitä alkaisi. Äidithän ei saa mennä edes pariksi tunniksi kaupoille ilman sitä lasta tai heti saa huonon äidin leiman. Äidin pitää olla valmis olemaan äiti 24h...täysin ja ehdoitta! Äiti ei tarvitse toipumisaikaa, ei unta ei omaa aikaa ollenkaan!
Miehen ei tarvitse olla kotona, ei heräillä ei edes vaihdella vaipaa "kun on niin vaativa työ".
Alkuun ne vauvat ihan oikeasti vaan syö ja nukkuu. Jos rupeavat huutamaan niin huuto alkaa yleensä 2 viikon iässä.
Yleensä se kaks viikkoa tosiaan rauhallista, tissiä ja unta vaan.
Huutoon syynä allergia, eli ei oo tarkotus pelotella.
on varmaankin töissä, jossa pystyy tekemään YLITÄRKEÄT ja projektin kannalta ELIEHTOhommat etänä. Joten eikö miehesi voi olla viikon isyyslomalla ja tehdä päivittäin tunnin töitä, jotta projekti etenee?
En voi ymmärtää ihmistä, jolle työ menee perheen edelle, mutta toisaalta en voi ymmärtää työntekijää, joka ei kykene sairasloman/isyysloman aikana vastaamaan vaikkapa kahta kerta puhelimeen, jotta projekti etenisi ja muiden työt eivät seisoisi.
Vauva söi ja nukkui, sitten me riitelimme, kumpi saa vaihtaa vaipan ja setten vauva taas söi ja nukkui.
Neljäntenä päivänä seinät kaatuivat meidän päällemme ja sovittiin, että mies lähtee kaverille remppa-avuksi. Ei meistä ollut kuin vaivaa toisillemme, kun kisasimme siitä, kumpi saa tehdä mitäkin.
Isästä on paljon enemmän iloa myöhemmin.
Itse olin niin sekaisin esikoisen synnyttyä, kipeä, uupunut, hormoneista sekaisin, vauvan terveydestä huolissani, itkuisa, täysin kiinni imetyksessä, avuton, vastuun lamauttama... En olisi selvinnyt ilman miestä ja jos hän olisi valinnut jonkun projektin meidän edellemme, en tiedä mitä olisin tehnyt.
Tunne ja järki ovat eri asioita, samoin ajatus ja teko.
Ei minun mieheni kyllä voisi jäädä kovinkaan helposti kotiin, vaikka lyhyemmästä ajasta olisikin kyse. Eli jos asiasta ei oltu selkeästi sovittu, niin ymmärrän kyllä miestäsi.