Ekaluokkalainen poika, liian herkkä?

Kyllä hän ehtii oppia vielä maailmasta ja elämästä paljon. Sitä voi sopivan tilaisuuden tullen korostaa, että aina ei tarvitse antaa periksi, ja että muut tykkäävät hänestä kyllä vaikka ei aina mukautuisi toisten tahtoon.

Millä opettaisin pojalle hieman kovuutta? Toki toisten huomioiminen ja herkkyys ovat hyviä asioita, mutta kyllä hieman kovuutta, sinnikkyyttä ja itsekkyyttäkin tarvitaan. Poika rakastaa jalkapalloa, jonne laitettiinkin hänet "elämää oppimaan", mutta sielläkin ojentaa pallot tarjottimella toiselle sen sijaan että yrittäisi itse.. Pieni poika rakkautta pullollaan, miten opetan sisukkaammaksi ilman että tuhoan hänen herkkää sieluaan?

Kaikki ei ole mitään "taistelijaluonteita" ja kilpailuluonteisia ja se on hyvä niin. Kaikenlaisia luonteita tässä maailmassa tarvitaan, myös herkille ja vähemmän fyysisille on paikkansa - myös miehille jotka ovat sellaisia.

On kauheaa väkivaltaa ihmisen perimmäistä olemusta ja luonnetta kohtaan jo lapsena yrittää muuttaa sitä, mikä hänessä on yksilöllistä ja aitoa joksikin muuksi, vain siksi että vanhemmat toivoisivat hänen olevan toisenlainen. Yksittäisiä käytöksiä voi ohjata, mutta tuollaisia perus-yksilöyteen kuuluvia käyttäytymismalleja ei oikein, ilman että saa lapsen tuntemaan itsensä omana itsenään huonoksi ja ei-toivotun kaltaiseksi.

ja vaikka päivän kolmaskymmenes rakkaudentunnustus jo puuduttaa, vastaan kärsivällisesti että kiitos minäkin sinua. Poika myös kiittää kaikesta, mm. eilen kiitti iltapäiväkerhon ohjaajaa siitä että jaksaa vahtia heitä (!)



Osaa hän riehua ja kiukutellakin, tosin ne on sellaisia hyvin hallittuja ja hillittyjä kiukun poikasia. On rakas omana itsenään, ja itse haluaa jalkapallossa jatkaa, ehdottomasti! Vaikka jääkin muiden jalkoihin, kääntäessään vastustajalle toisenkin posken....



Toivottavasti maailma ei ole liian julma tälläiselle kukkaispojalle....



ap

Siis suututko sinä koskaan tai miehesi? Niin että lapset näkevät ja kuulevat?

Jos kotona on hyvin hallittua ja hillittyä niin lapsi ei ole siis saanut mallia että on ok suuttua ja anteeksi annetaan vaikka ei aina olisi hyvä ja kiltti.

Ihan vaan ajatus.

tuollaisista pojista kyllä tykätään paljon kavereina. Mulla on kaksi kilttiä ja herkkää poikaa, ja yksi kovapäinen rellestäjä, ja kyllä se reuhka-poika on se, joka saa eniten myös runtua osakseen, ja välillä on vaikeuksia löytää kavereita.



Kun taas kivan ja reilun kaverin kanssa kaikki tahtovat kilvan olla.



Meilläkin 9-v poika pelaa jalkapalloa, ja hän myös on edelleen tosi huono taistelemaan pallosta. Mutta vastaavasti hänellä on tosi hyvä pelisilmä, ja pääseekin sitten loistamaan sopivina hetkinä upeilla syötöillä ja hienoilla kikkailukuvioilla.

Siis suututko sinä koskaan tai miehesi? Niin että lapset näkevät ja kuulevat? Jos kotona on hyvin hallittua ja hillittyä niin lapsi ei ole siis saanut mallia että on ok suuttua ja anteeksi annetaan vaikka ei aina olisi hyvä ja kiltti. Ihan vaan ajatus.

me miehen kanssa harvoin riidellään, mutta toki joskus. Silloin poika itkee ja varmistelee viikonkin päästä ettettehän te vain eroa... Mutta esikoinen on kuin myrskynmerkki toisinaan, esiteinikuohuineen. Ja kuopus on 3-vuotias uhmis, kiukuttelua päivästä toiseen.... Kyllä meillä saa kiukutella.