Lue keskustelun säännöt.
Toinen lapsi haaveissa..
10.01.2013 |
Meillä on miehen kanssa toinen lapsi haaveissa. Joskus ajatus tuntuu ihanalta, joskus se ahdistaa. Entä jos en osaa rakastaakkaan sitä toista niin kuin ensimmäistä?
Pelkään myös että synnytys on pitkä ja kamala.. Ensimmäinen oli nopea ja suht helppo. Puudutuksia en ehtinyt saamaan.
Toisaalta ajattelen itsekkäästi. Sitä kuinka kaikki sitten voi "hankaloitua" (reissaaminen, kodinhoito jne).
Eniten kuitenkin ahdistaa se, että miten sitä toista voi rakastaa yhtä paljon kuin ensimmäistä.
Olenko yksin näiden tuntemuksien kanssa?
Kommentit (9)
Se että mietit kaikkia noit juttuja kertoo, että varmasti tulet rakastamaan uutta vauvaa niinkuin ensimmäistäkin :)
Joskus vaan ahdistaa. Ja haluan toisen lapsen, mutta joskus vaan niin alkaa koko ajatus ahdistamaan. Haluaisin sisaruksen/sisaruksia esikoiselle. Itsellänikin oli, ja en halua että hän jää paitsi tästä :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja samojen asioiden kasnssa painiskelin. kunnes aloimme yrittää ja kas vain, kolme keskenmenoa nyt takana! muuttui hiukan ajatukset. nyt hartain toive on toinen lapsi ja itkeä tirauttelen vähän väliä, kun ajattelen, ettei se välttämättä tulekaan.
oli se, että voiko sitä rakastaa. Aloinhan minä ensimmäistäkin rakastaa tyhjästä, miksi en toista? Myös isosisarus otti heti vauvan rakkauden kohteekseen.
Kyllä sitä rakastaa, ja mikä parasta, saa rakastaa kahta aivan erilaista lasta. Mutta toki kahden kanssa on huomattavasti raskaampaa kuin yhden. Jotenkin sitä siihen vain oppii eikä toisinkaan osaisi olla.
ja samojen asioiden kasnssa painiskelin. kunnes aloimme yrittää ja kas vain, kolme keskenmenoa nyt takana! muuttui hiukan ajatukset. nyt hartain toive on toinen lapsi ja itkeä tirauttelen vähän väliä, kun ajattelen, ettei se välttämättä tulekaan.
Itse myös pelkään keskenmenoa. Ensimmäistä kun odotin, en osannut pelätä, sillä en tajunnut mitä menetän. Nyt kun sen ymmärrän, pelko kalvaa mieltä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
synnytystä ei kannata pelätä jos ensimmäinenkin ollut nopsa ja helppo....yleensä toinen on vielä nopeampi ja helpompi :)
Meillä on 2 lasta, enkä osaa kuvitellakaan enää että niitä olisi vain yksi. Toisen lapsen kanssa kaikki (paitsi raskaus) on ollut helpompaa: synnytys oli ekaakin nopeampi eikä mitään repeämiä tullut, imetys lähti sujumaan nopeammin kun rinnat tiesivät jo tehtävänsä, maitoa tulikin todella paljon. Vauvanhoito oli helppoa, onneksi ei ollut mikään koliikkitapaus vaikka valvottikin. Kaikkeen osasi suhtautua (ja osaa edelleen) rennommin kun eri vaiheista on jo kokemusta. Ja rakkaus - kamalaa sanoa mutta toista lasta osaa rakastaa paljon helpommin. Tähän kertaan ei liity niin paljon ristiriitaisia tunteita, omasta vapaudesta luopumista ym. vaan kaikki tuli jotenkin niin luontevasti. Jo heti synnytyssalissa vauvan nähdessäni tuntui, että tuossa on tuttu pidemmän ajan takaa :) esikoisen kanssa onkin sitten väännetty milloin mistäkin, mutta hän joutuu raukka olemaan meidän harjoituskappaleemme.
Sanoisin, että tehkää toinen lapsi jos yhtään sille tuntuu. (tai siis, tehkää jos onnistuu). Älä odota liian kauan, pieni ikäero on helpotus kun pienempi täyttää 2-3 vuotta. Nuo meidän lapset 4- ja 6-v) leikkii jo tunteja kahdestaan, ja saadaan miehen kanssa juoda kahvia rauhassa. Yhden lapsen kanssa ollessa joutuu jatkuvasti viihdyttäjäksi ;) Kahden kanssa ei vielä hirveästi joudu luopumaan sellaisesta, mistä ei jo olisi luopunut ekan kohdalla: mahdutte hotellihuoneisiin ja tavalliseen autoon, monet tarjoukset on 2+2 perheille, ruokamenot ei pomppaa mahdottomiksi jne. Ja mikä parasta, lapsilla on toisensa kun teistä joskus aika jättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on 2 lasta, enkä osaa kuvitellakaan enää että niitä olisi vain yksi. Toisen lapsen kanssa kaikki (paitsi raskaus) on ollut helpompaa: synnytys oli ekaakin nopeampi eikä mitään repeämiä tullut, imetys lähti sujumaan nopeammin kun rinnat tiesivät jo tehtävänsä, maitoa tulikin todella paljon. Vauvanhoito oli helppoa, onneksi ei ollut mikään koliikkitapaus vaikka valvottikin. Kaikkeen osasi suhtautua (ja osaa edelleen) rennommin kun eri vaiheista on jo kokemusta. Ja rakkaus - kamalaa sanoa mutta toista lasta osaa rakastaa paljon helpommin. Tähän kertaan ei liity niin paljon ristiriitaisia tunteita, omasta vapaudesta luopumista ym. vaan kaikki tuli jotenkin niin luontevasti. Jo heti synnytyssalissa vauvan nähdessäni tuntui, että tuossa on tuttu pidemmän ajan takaa :) esikoisen kanssa onkin sitten väännetty milloin mistäkin, mutta hän joutuu raukka olemaan meidän harjoituskappaleemme.
Sanoisin, että tehkää toinen lapsi jos yhtään sille tuntuu. (tai siis, tehkää jos onnistuu). Älä odota liian kauan, pieni ikäero on helpotus kun pienempi täyttää 2-3 vuotta. Nuo meidän lapset 4- ja 6-v) leikkii jo tunteja kahdestaan, ja saadaan miehen kanssa juoda kahvia rauhassa. Yhden lapsen kanssa ollessa joutuu jatkuvasti viihdyttäjäksi ;) Kahden kanssa ei vielä hirveästi joudu luopumaan sellaisesta, mistä ei jo olisi luopunut ekan kohdalla: mahdutte hotellihuoneisiin ja tavalliseen autoon, monet tarjoukset on 2+2 perheille, ruokamenot ei pomppaa mahdottomiksi jne. Ja mikä parasta, lapsilla on toisensa kun teistä joskus aika jättää.
Kiitos näistä kommenteista. Helpottaa kummasti.
ap
Se että mietit kaikkia noit juttuja kertoo, että varmasti tulet rakastamaan uutta vauvaa niinkuin ensimmäistäkin :)