Mitä motiiveja voisi ihmisellä olla, joka haluaa luovuttaa oman munasolun?

mutta minulta tämä motiivi ainakin puuttuu täysin.

Mitä muuta tahansa voisin luovuttaa, mutten munasolujani. No onneksi se ei olekaan pakollista ja onneksi on heitä jotka siihen suostuvat.

varmaan auttamisen halu, ja munasolun vastaanottajalle voi kyseinen solu olla ainut mahdollisuus saada oma lapsi. Eipä sitä juuri suurempaa lahjaa voi kellekkään antaa.



Terveiset lapsettomuushoidoista.

AVA-klinikka ilmoitteli niihin aikaan opiskelijaruokalan ilmoitustaululla, ja se raha mitä siitä sai että luovutti tuntui opiskelijalle isolta. Joten kävin luovuttamassa ihan rahan takia.

AVA-klinikka ilmoitteli niihin aikaan opiskelijaruokalan ilmoitustaululla, ja se raha mitä siitä sai että luovutti tuntui opiskelijalle isolta. Joten kävin luovuttamassa ihan rahan takia.

eikö 'hoidot' olleet ikäviä?

se oli auttamisen halu ja lapsettomuuden tuskan "avautuminen" mulle, kun sain itse lapsen ja kaveri tuli hoidoilla raskaaksi ja raskaus meni kesken.



En kuitenkaan luovuttanut munasoluja, varmaan jotenkin rupesin epäilemään omaa geeniainestani tjsp ja suoraan sanottuna koko asia pelotti. Kävin pitkän eettisen ja muuten filosofisen neuvonpidon itseni kanssa ja tulin tulokseen, etten luovuta munasolujani.

Kun olin raskaana ja tunsin ekoja potkuja tuli sellanen tunne et tää on niin kivaa et kaikkien pitäis kokea tää ja jos mä sen jollekkin voin mahdollistaa luovuttamalla munasoluja (joita en itse tarvii, ne menis muuten menkkojen mukana viemäriin) niin haluan niin tehdä.

Voisin kuvailla häntä jonkunlaiseksi psykopaatiksi. Motiivina raha, jonka kertoi olevan hyvän kokoinen summa. Enpä haluaisi hänestä hedelmöittynyttä lasta!

luovuttaa siskolleni munasoluja, mutta en muille

ja seuraavilla auttamisen halu.

Sain tietää ekan kerran jälkeen monta raskautta oli alkanut, eli todellakin niistä oli pula, koska menivät heti käyttöön.



Ekan kerran jälkeen sain niin paljon palautetta ympärillä olevilta ihmisiltä, tein kaikkien mielestä niin hyvän teon, että sen takia menin vielä uudestaan 2 x luovuttamaan ja sain vaivanpalkaksi rahaa.



Olen käynyt yli 60 krt luovuttavassa vertakin, eli tuttua hommaa nämä ovat.

ajatus siitä, etten olisi lasta saanut, tuntui ihan karmaisevalta. Silloin aloin todella miettiä, että onpa hirveää kun jotkut eivät tätä onnea saa kokea, ja miten itse olisin ollut hajalla, jos raskaus ei olisi onnistunut. Siksi halusin tehdä edes jotain lapsettomien hyväksi. En edes aluksi tiennyt, että siitä saa muutakin kuin pelkän kulukorvauksen.

Mä en halua auttaa vanhempia, sillä pidän tärkeänä että tuleva lapsi tietää biologisen taustansa kokonaan. Perimä määrittää kuitenkin ihmistä osaltaan ja esim. suvun sairaushistoria on hyvä tietää - tämän tiedän omakohtaisen kokemuksen kautta. Siinä vaiheessa kun itsellä ei ole vielä ollut mitään vakavampaa niin sitä ei ehkä tule ajatelleeksi.



Toisekseen minusta olisi outoa, että tuolla maailmalla elelisi jossain oma lapseni, enkä tuntisi häntä.

-lähipiirin lapsettomuus, halusin auttaa edes jotain perhettä saamaan lapsen



-oma helppo raskautuminen ja kiitollisuus siitä, halusin hyvän kiertämään



-niin ja tietty kiitollisuus niistä lapsistani myös



-tää on nolo, mutta tosi: halusin vaihtelua kotiäidin tylsään elämään (ja olla tärkeä muillekin kuin omalle perheelle...) :-D



-ja viimeisin,lähinnä vitsi, oli se rahallinen korvaus.



No lopulta kävi niin, etten päässytkään ikinä luovuttamaan, mutta noista syistä hakeuduin tutkimuksiin.

ja minulla on jo sovittu aika seuraavalle luovuttamiselle.



Luovutan myös verta ja olen luuydinluovuttajien rekisterissä.



Raha jonka luovuttamisesta saa, ei todellakaan ole paljoa. Luovutan siksi, että koen antavani itsestäni jotain hyvää sitä tarvitsevalle. Geenini ovat kunnossa, joten miksi en auttaisi? Minä näen vain pienen vaivan, verrattuna henkilöön, joka munasoluni vastaanottaa.

AVA-klinikka ilmoitteli niihin aikaan opiskelijaruokalan ilmoitustaululla, ja se raha mitä siitä sai että luovutti tuntui opiskelijalle isolta. Joten kävin luovuttamassa ihan rahan takia.

eikö 'hoidot' olleet ikäviä?

Maksettiin 800 euroa eli opiskelijalle melkoinen raha.

Hoidot oli lievästi ikäviä mutta ei mitenkään karmeita. Lähinnä sellaisia yleisiä hormonien sivuvaikutuksia joita voi tulla vaikka ehkäisystäkin tuli. Ensin mun piti syödä pillereitä että saatiin kierto samaan tahtiin munasolun vastaanottajan kanssa. Sitten tietyssä kohtaa piti laittaa itse kotona hormonipistos 4:nä peräkkäisenä päivänä ja lopuksi irrotuspistos. Itse munasolujen luovutuksessa oli sen verran hyvät rauhoittavat ja kipulääkkeet päällä ettei se tuntunut missään. Sain kipulääkettä ihan suoneen ja esilääkkeeksi kunnon bentsoannoksen. Ohje oli ettei autoa saisi ajaa samana päivänä luovutuksen jälkeen, varmaan noiden annettujen lääkkeiden takia, mutta mulla ainakin olo oli ihan hyvä ja normaali aika heti luovutuksen jälkeen.

lähteä luovuttajaksi kun eräs luennoitsija oli hyvä motivoimaan.

Itsekin harkitsin tuolloin mutta kaikki ne hormonipistokset ym. "epämukavuudet" sai epäröimään.

Oikeastaan ihan hyvä etten lähtenyt luovuttajaksi, 10-15 v myöhemmin minulla todettiin parikin periytyvää sairautta.

samaa kysyä myös spermaa luovuttavilta miehiltä?

Eli itsekkäitä motiiveja ja geeniperimän parhautta? Vai syyllistetäänkö naiset tästäkin?

Itse harkitsin asiaa, mutta en mennyt. Miehiltä pelkkä ruikkaus kuppiin ja naisilta hoidot sivuvaikutuksineen ja toimenpiteet, jotka kivuliaita. Olenko minä itsekäs nyt itsekäs vai epäitsekäs, kun jätin tämän väliin? Siskolleni yhä voisin luovuttaa soluni tai jopa sijaissynnytystä harkita, mutta en kelle tahansa.

Olen käynyt kerran luovuttamassa. Harmitti todella paljon, ettei vastaanottajalla alkanutkaan raskaus. Toista kertaa ei lääkäri suositellut, koska hormonihoito laittoi kroppani aivan sekaisin :(

Hyvällä sydämellä ei kovin moni hommaan lähde ja siksi luovuttajista on suuri pula. Köyhissä maissa on sen sijaan luovuttajia jonoksi asti. Ja siellä luovutuksesta korvataan joitakin satoja euroja. Eivät taida hyvyyteen silloin perustua. Olen miettinyt että ei sekään niin huono motiivi ole se raha.



Pidän erittäin epätodennäköisenä miesten ja naisten luovutusmotiiviksi minkäänlaista perversiota tai tarvetta levittää omaa perimää. Homma ei ole oikein sen luonteista.