Onko paikkakunnan vaihdos ainoastaan pahaksi lapselle?

Me muutettiin omassa lapsuudessani maatakin vanhempien töiden takia kahdesti kouluaikanani, ja minusta aina uuteen paikkaan muutto oli hienoa! Sai aloittaa kaiken alusta, jännä uusi seikkailu, että millaisia ihmisiä siellä on, mikä siellä on erilaista, mitä tekemistä... Aina kun muutettiin, minä ja veljeni oltiin ihan innoissamme muutosta ja pitkästytti jos joutui samassa paikassa monta vuotta asumaan.



Kaikkien lasten luonteelle ei välttämättä niin tiheä muuttaminen jopa maanvaihtoinen sovi kuin meillä oli, ja jos on esim. oppimisvaikeuksia se voisi olla katastrofikin, mutta ei nyt yksittäinen muutto saman maan sisällä kyllä kenellekään lapselle hallaa tee.

Kun vanhemmat lapset olivat pieniä, muutin aika paljon, saman kaupungin ja saman maakunnan (mutta paikkakunta vaihtui) sisällä, sitten kauemmas suomeen toiselle paikkakunnalla ja sieltäkin vielä toisaalle.

11 ja 8 ikävuoteen mennessä lapset olivat asuneet neljällä eri paikkakunnalla, osoitteita en enää muista kun niitä saattoi olla kaksikin aina yhdellä paikkakunnalla. Esim. yhdessä kaupungissa asuttiin 1 vuosi, 2 eri osoitetta.



Toisessa kaupungissa 5 vuotta, 2 eri osoitetta, ja kolmannessa kaupungissa 6 eri osoitetta, tosin asuttiin siellä noin 10 vuotta.



Koulut vaihtuvat, kaverit vaihtuivat, osa kavereista jäi lapsilla kaveriksi vielä aikuisikäänkin asti.



Hyvin on mennyt. Aina sopeutuminen on vienyt oman aikansa ja ikävä entiseen, mutta jos uudessa on paljon hyviä puolia, ikävä unohtuu äkkiä.



Nyt nuoremmista lapsista yksi on sellainen, joka ei kestä muutoksia eikä muuttoja. Hänelle on niitä muutama tullut, mutta hän on sellainen että se yksi ainoa osoite olisi pitänyt olla hänen koko lapsuusaikansa. Tosin meillä siihen ensimmäiseen muuttoon liittyi liian paljon muitain muutoksia, työpaikat, työajat, perheen jäsenmäärä muuttui jne, että ehkä enemmän ne vaikuttivat kuin se, että muutettiin,

Ymmärränkö oikein että lapsilla ei edes koulu vaihtuisi vaan kaikkien elämä helpottuisi.

lapset pääsis samaan kouluun syksystä lähtien, menisivät 5., 3. ja 1. luokille.



Nyt esikoinen käy eri koulua, koska lähikoulu muuttui ekan ja tokan lapsen välissä.

Me muutettiin melko samanlaisista syistä kuin te, ja vielä kaksi kertaa 5 vuoden sisään. Ensin maalta pikkukaupunkiin ja sitten pikkukaupungista pk-seudulle mistä alunperin ollaan lähdetty maalaisidylliä hakemaan. Se ei sitten ollutkaan niin idyllistä vaan yksinäistä ja vaivalloista, kuten olette tekin huomanneet.



Varsinkin teinit olivat aluksi tosi paljon viimeistä muuttoa vastaan, mutta tosi pian huomasivat mitä etuja täällä asumisessa on. Pääsee kauppoihin ja harrastuksiin itsenäisesti bussilla. Kavereita on löytynyt uusia ja vanhoihin pitävät vielä yhteyttä, käyvät siellä viikonloppuisin yökylässä ja kaverit tulevat meille.



Aikanaan täällä palstallakin kyselin kärsivätkö lapset muutosta ja joku pelotteli että teinit alkavat väistämättä viillellä itseään ym. kamalaa. Mutta niin ei käynyt. Jos te aikuiset toteatte että nykyinen asumismuoto ei tyydytä teitä, niin muutatte ja sillä siisti. Kyse on kuitenkin teidän elämästänne. Lapsia voi valmistaa tilanteeseen, ja panostaa muuton jälkeen erityisesti kaverien löytymiseen ja harrastus- ym. sosiaalisiin kuvioihin. Uudella paikkakunnalla kannattaa heti tuoda lapsille sen positiivisia puolia esiin, käydä vaikka jossain huvipaikoissa perheenä ja uudessa kodissa antaa lasten sisustaa vaikka huoneensa oman maun mukaan mikäli mahdollista.

Uudelta paikkakunnalta olisi puolet lyhyempi matka kaupunkiinkin, jolloin esikoinen pääsisi jo bussilla toisinaan jääkiekkoharrastukseensa. Sinällään saman kaupungin kupeeseen tulisimme muuttamaan.



Ja tiedän, että olisin tyytyväisempi arkeen, olisi minullakin pienempien lasten kanssa enemmän liikkumavaraa ja tekemistä (ilman sitä autoa). Nyt joko napotetaan omalla pihalla tai "lenkkeillään" kahteen suuntaan pitkin vilkasta autotietä. Olisipa kiva poiketa leikkikentällä tai maitokaupassa! Huolettaa jo oman jaksamisenkin vuoksi tämä hyötyliikunnan vähyys :/

Minun lapsuudessa muutettiin usein ja vasta 11v jäimme samaan tallon josta muutin sitten 18 pois.

Päinvastoin muuttojen aikana opin että aina voi saada uusiakin ystäviä ja rakkaimmat silti voivat säilyä. En ole riippuvainen muiden mielipiteistä ja mielestäni olen oppinut paljon riippumattomammaksi kuin ne ystäväni jotka asuivat aina samassa paikassa. Uskallan ja luotan enemmän asioiden aina hoituvan.

Miksi se olisi niin pahasta lapsille?