Kumpaa pidät "luuserimpana" tapana toimia?

sillä tavalla työllistyminen omalle alalle olisi ehkä paremmpin mahdolista.

Oman alan työkokemus on aina paljon parempi kun haet niitä vakiduuneja kuin se että sulla olisi vain siivouskokemusta. Tärkeintähän tässä on se, että pääset mahdollisimman pian oman alasi vakiduuniin, eikä se että jos hetken aikaa joudut vähän tiukemmalle.

Valitsisin vaihtoehto A:n. Omalle alalle työllistyminen kokoaikaisesti olisi siten todennäköisesti nopeampaa.

ainakin lyhytaikaisena ratkaisuna. Sitten jos ei pitkälläkään aikavälillä ala tulla joko enemmän keikkahommia tai sitä vakityötä, niin sitten kannattaisi miettiä uudestaan että minne kaikkialle hakee.



On kuitenkin myös yhteiskunnallisesti järkevintä, että tietylle alalle koulutettu työllistyy juuri sille alalle, eikä koulutukseen menneet rahat valu hukkaan. Ja töitä ei saa ilman työkokemusta.

Sun on paljn helpompi työllistyä omalle alallesi kun teet niitä töitä koko ajan. Siivoustyö vie sua puolestaan koko ajan kauemmaksi omasta alastasi.

TIlanteeseen vaikuttaa vielä se, että ne oman alan keikatkin on vähentymässä niin, että tuloja niistä tulisi 100-200€/kk, eli yksi tai kaksi keikkaa kuussa. Jatkosta ei mitään tietoa. Oman alan yrityksiä tällä alueella on vain muutama, eli ihan hirveästi ei työmahdollisuuksia ole.



Olen kyllä miettinyt myös uuden alan opiskelua, näin 23-vuotiaana se ei olisi mikään auttamattoman paha vaihtoehto, vaikka tuloja ei siinäkään paljoa saisi.

Mieluiten sellaista alaa jolla voisit hyödyntää nykyistä osaamistasi.



Muuten pitäisin oman alan työkokemusta (edes lyhyitä pätkiä) tärkeämpänä kuin muuta työkokemusta.

Jos nyt lähdet tiiviimmin siivoushommiin, niin pian saatta käy niin ettet muuta enää saakaan.



Opiskelu olisi varmaan paras vaihtoehto tilanteessasi.

ja lisäksi siivouskeikkaa?

Onko perheellä tarpeeksi rahaa elämiseen jos elätte lähinnä vain miehen rahoilla? Jos kyllä, se on ihan hyvä vaihtoehto, mutta jos menee tiukoille, on parrempi mennä siivoamaan, sillä köyhyys usein kiristää mielialaakin.



Onko se amk-ala sellainen, että sieltä on joskus toivoa löytää töitä- auttaako muutaman vuoden kuluminen tai paikkakunnan vaihto. Jos odottelun on toivoa auttaa, se kannattaa. Js taas ala ei tule jatkossakaan työllistämään, kannattaa mennä muualle töihin ja aikanaan hankkia toinen koulutuskin.



Jos on lapsi syntymässä, muista, että äitiyspäivärahat ovat tulosidonnaisia. Eli silloin äkkiä töihin!

Valitsisin B:n todennäköisesti joka tapauksessa. Etenkin jos B-vaihtoehdossa pystyy myös tekemään oman alan keikkoja, eli kosketus omaan alaan pysyy.

Ehdottomasti A!

Kuulostaa siltä, että olet valmistunut alalle, jolla ei jatkossakaan ole kovin hyvä työllisyystilanne. Jos ei ole realistista kuvitella, että työllistyisist oikeasti oman alan töihin kokopäiväisesti parissa vuodessa, opiskele uusi ammatti tai ota vastaan mitä työtä saat.

Oma valintani on siis näillä näkymin B. Tarkoituksena on tehdä myös oman alan keikkaa mahdollisuuksien mukaan, tällä hetkellä vain firma, jolle olen keikkoja tehnyt, on kulujen karsimisen yhteydessä jättänyt keikkatilanteen ns. "tyhjän päälle", jolloin saisin sieltä esimerkiksi tässä kuussa max. 200€ miinus verot.



Taloudellisesti pärjättäisiin pelkästään miehenkin tuloilla, mutta oma pää ei oikein kestä pidempään "elättinä" oloa.



Tällä hetkellä suunnitelmana on tehdä puolisen vuotta siivoustyötä, ja sen jälkeen lähteä uudestaan opiskelemaan. Eli haen siis uutta opiskelupaikkaa tänä keväänä. Saan sitten kerättyä hieman säästöjä myös opiskeluaikaa varten.