Lue keskustelun säännöt.
Miksi monet äidit kauhistelevat esiteinin halua pukeutua ja meikata?
09.01.2013 |
Meillä on 11- ja 9-v. tytöt, ja molemmat ovat viime aikoina kiinnostuneet ulkonäköasioista. Erityisesti pienempää kiinnostaa muoti, ja hänellä näyttää olevan tyylitajua ja silmää pukeutumiselle. Isompi taas on kiinnostunut meikkaamisesta. En ole vielä kodin ulkopuolella antanut meikata, mutta kotona hän on saanut harjoitella ja olen neuvonyt häntä.
Tämä tuntuu olevan tuttavaperheiden äideille (joilla on hieman nuorempia lapsia) punainen vaate. He ottavat osaa ja taivastelevat, että "sellaista se nykyaika on" ja "voi kauheeta, tuo on meilläkin parin vuoden päästä edessä".
Samaa suhtautumista tulee vieraammiltakin. Annoin 9-vuotiaan huvikseen kokeilla kaupassa persoonallisia korkokenkiä, ja eiköhän joku 50-v. täti tullut mulkoilemaan minua kuin vierasta sikaa.
Mikä tässä on niin kamalaa? Kuvitteletteko te, että meidän lastemme elämä on pelkkää pinnallista ulkonäön ympärillä pyörimistä, josta minä en heitä pelasta vaikka pitäisi? En jaksa edes vaivautua selittämään, miksei asia todellakaan ole näin.
Selittäkää!
Kommentit (8)
ehkä siksi omien lasteni pukeutumista ja meikkaushaluja, että ihan pari vuotta sitten vielä niillä oli letit päässä ja äiti sanoi, mitä puettiin päälle.
Lapset kasvavat niin nopeasti, ettei aina haluaisi pysyä perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on luonnollista että nuoret haluavat ilmaista itseään välillä radikaalillakin ulkonäöllä. Meidän tytär on 13 ja olen antanut värjätä tukan mustaksi ja saa meikata. Ja nuorempanakin on saanut kokeilla meikkejä jne.
Meitä ei kyllä kiinnosta pätkkäkään se jos jotkut muut ihmiset on sitä mieltä että valitsemamme linja on jotenkin huono. Itsekin olin nuorena mustatukkainen ja rajun näköinen mimmi, eikä siitä sen kummempaa haittaa ole ollut. Olipa vain tapa ilmaista niitä ristiriitaisia tunteita joita aikuiseksi kasvamiseen liittyy, tapa esittää jotenkin kovempaa kuin on suojellakseen vielä herkkää sisiintään.
on tapana leimata (varsinkin naisihmisiä) pukeutumisen ja meikkaamisen myötä helpoiksi, horoiksi, huorahtaviksi, huoriksi, tyrkyiksi jne.
Lapsilla tapahtuu ylilyöntejä niin vaatevalintojen, kuin meikkauksekin osalta. Jokainen äiti varmaan haluaa lapsensa välttävän horo-leiman?
silkkaa ennakkoluuloisuutta tai ennakkoluulojen pelkoa siis.
Itse en kauhistele, koska vielä näin viiskymppisenäkin muistan, kuinka alle 10 vuotiaana oli lempileikki lainata isonsiskon kenkiä ja paitoja ja meikata ja huudattaa mankasta isosiskon kasetteja ja peilin edessä leikkiä laulajaa. Hyppynaru toimi mikkinä.
Joten ei se nykyaikaa ole. Ihan samalla atavalla silloin 70-luvulla leikittiin ja meikattiin ja tällättiin sen ulkonäön kanssa.
sun tuttavatkaan aikoneet kieltää sitä sitten omiltaan samassa iässä? ("sellaista se nykyaika on" ja "voi kauheeta, tuo on meilläkin parin vuoden päästä edessä".)
Kunhan nyt säikähtävät sitä, että se lapsuus näyttää olevan niin lyhyt.
Kai minäkin harmittelen, että omatkin saman ikäiset näyttävät välillä olevan liiankin kiinnostuneita ulkonäöstä, mutta en voi sitä kieltääkään.
Mutta kuten teillä, ulkona ei ole liikuttu meikeissä, paitsi halloweenjuhlissa, koulussa se ei ole sallittuakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varmaan niilläkin korvaan,
9-vuotias ei ole mikään esiteini ei sitten millään
11-vuotias juuri ja juuri
9-vuotias ei ole mikään esiteini ei sitten millään11-vuotias juuri ja juuri
9-vuotiaskin lähestyy sitä ikää.
mutta kuten sinäkin teet, en antanut oman tyttöni painella kouluun meikit naamallaan tuoss iässä.
Se vaan ei kuulu keskenkasvuisten elämään, kotona voi vapaasti harjoitella yms.