Minkä pituinen ja painoinen on 1-2 v taaperosi (huom! alipainoiset)
Onko kellään muulla yhtä pienikokoista tai vieläkin pienempää lasta? Miten teihin on suhtauduttu neuvolassa?
Täällä 1,5-vuotias arvioni mukaan noin 80 cm ja noin 8 kg (ei ole punnittu virallisesti moneen kuukauteen eli tämä on oma arvioni).
Olen ahdistunut siitä, että neuvola ei ole puhunut viimeisen vuoden aikana mistään muusta kuin lapseni pienikokoisuudesta. Alan olla totaalisen loppu ja harkitsen neuvolakäyntien lopettamista kokonaan, jos eivät suostu hyväksymään lapseni pienikokoisuutta. Neuvola on painostanut minua lihottamaan lastani ja lapseni on kärsinyt jo yli puolet elämästään tämän asian takia, kun stressaan seuraavaa punnitusta ja sitä, mitä neuvolahoitaja sanoo taas. Jokainen ateria, 4 tai 5 kertaa päivässä on minulle suuri ponnistus ja ahdistuksen lähde. Stressaan jo etukäteen sitä, onnistuuko syöttäminen vai ei, koska mielessäni pyörii vain neuvolahoitajan asenne, että 10 kk iässä lapseni olisi pitänyt syödä jo vähintään 1,5 desin ruoka-annoksia eikä hän syö sellaisia määriä vieläkään paitsi jos on tosi kova nälkä ja sitä tapahtuu tosi harvoin. Viimeksi monta kuukautta sitten, kun käytiin punnituksella, painokäyrä oli noussut tosi terävästi ja lisää painoa tullut useampi sata grammaa. Oliko neuvolahoitaja tyytyväinen? Ei ollut! Jos hän sanoi jotain myönteistä, niin se oli tosi neutraalisti ilmaistu enkä ole kokenut sitä edes minkäänlaiseksi kannustukseksi, että tosi hyvä suoritus, koska olisin tarvinnut sitä niin monen kuukauden alamäen ja suoran viivan polkemisen jälkeen! Totesi vielä ovella, ettei tämä voi näin jatkua. Pitäisikö heittää hanskat tiskiin jo?
Kuvittelin neuvolan olevan paikka, jossa saisin tukea ja kannustusta vanhemmuuteen, mutta sen sijaan olen saanut siellä vain lannistusta. Minusta tuntuu, että neuvolahoitajan negatiivinen asenne lapseni pienikokoisuutta kohtaan on alkanut vaikuttaa myös meidän äiti-lapsisuhteeseen. Puran lapseeni turhautuneisuuttani huutamalla hänelle syöttötilanteissa, jos kieltäytyy syömästä. Itse olen lapseni painoon ihan tyytyväinen. Jos minun ei tarvitsisi lihottaa häntä neuvolahoitajan vaatimuksen takia, niin en kokisi mitään painetta siihen. Pienihän se on ja ikäänsä nähden aika vauvan mittainen, mutta mielestäni sopusuhtainen. Onko tämä kaikki kärsimys lapsen lihottamiseksi sen arvoista? Ansaitseeko lapseni kaiken sen huutamisen ja raivoamisen, mitä hän on joutunut jo kokemaan.
Aikaisemmin saatoin ajatella niin, että lapseni on vielä pieni eikä ymmärrä montaa asiaa. Ehkä hän ei traumatisoituisi kaikesta tästä, jos tämä jäisi tähän ja muuttuisi paremmaksi ja rennommaksi. Pelkään vaan sitä, että jos nuo neuvolakäynnit ovat minulle (äidille) tuollaisia henkisiä selkäänottotilaisuuksia jatkossakin, niin mitä lapseni ajattelee, kun hän ymmärtää, että siellä puhutaan hänestä ja hänen syömisestään. Pikkuhiljaa ymmärtää puhetta enemmän ja enemmän... Pelkään, että kaikki tämä kostautuu tulevaisuudessa ja lapsestani tulee oikeasti syömishäiriöinen, jos neuvola painostaa minua syöttämään häntä enemmän ja minähän teen niin kuin käsketään. Ihan turha sanoa, että saa käyttää maalaisjärkeä, jota käyttäisin hyvin mielelläni, kun sitä ei kuitenkaan saa käyttää. Jos olen joskus yrittänyt sanoa jotain omaa näkemystä neuvolassa, niin minun yli on jyrätty aivan täysin. Vaikka olen sanonut, etten koe lisäpunnitusta tarpeelliseksi jossain välissä, niin neuvolahoitaja on sitä kuitenkin ollut tyrkyttämässä. Eikö ne usko, että ei tarkoittaa ei muuten kuin sillä, että minä jätän menemättä sinne sovittuna aikana. Olen ihan kypsä tähän tilanteeseen. Suren joka ikinen päivä sitä, miten paljon lapseni on jo joutunut kärsimään näistä lihotuspaineista, joita minä koen...
Sanokaa minulle edes joku, että lapseni on ihan ok, vaikka onkin pieni? :'(
Kommentit (15)
9,1kg eli pojaksi tosi keppoinen hänkin. Syöminen on ollut tähän asti (täyttää maaliskuussa 3) yhtä tappelua. Syö 2-3 ateriaa päivässä, koska ei aina suostu edes maistamaan lopuilla aterioista. Lahjontaa on yritetty, on oltu huomioimatta, on jopa pakotettu jne. Mikään ei pure. On todella pieniruokainen ja nirso. Paino on silti alkanut nousta ja 2,5-vuotisneuvolassa oli painoa jo 13,5kg eli ihan hyvin. Olen miettinyt, että taitaa olla "geneettisesti lihava", koska noilla ruuilla paino nousee. 1,5dl ruokaa... haa. Mä olen onnellinen, jos syö 3-5 lusikallista niillä 2-3 ateriallaan.
1,5dl ruokaa... haa. Mä olen onnellinen, jos syö 3-5 lusikallista niillä 2-3 ateriallaan.
Sama täällä. Joillain aterioilla pari teelusikallista on ihan normimäärä. Jos ei mene muuta niin juo kuitenkin maitoa noin desin.
Ihmettelen, mihin neuvolahoitaja perusti käsityksensä siitä, että 10 kk ikäisen lapsen pitäisi vetää 1,5 desiä pöperöä naamaan. Ei ottanut mitenkään huomioon sitä, että pitäisi juodakin jotain. 1,5 desiä on siis se isompi Piltti-purkki, mitä hän piti vertailukohteena ja oli sitä mieltä, että nyt pitäisi alkaa mennä sen verran kerralla ja ahdistuskäyrä kohosi taas, kun meillä oli alkanut mennä korkeintaan yksi pieni Piltti-purkillinen kerralla eli noin desin verran korkeintaan. Ravitsemusterapeutti oli sitä mieltä, että 1-vuotiaan mahalaukku ei vedä edes enempää tavaraa kuin 2 dl yhteensä. Mitä se sitten olisi? Desi maitoa ja desi jotain muuta huttua?
Mutta joo, tällä hetkellä ei ole yhtään ihmeellistä, vaikka menisi vain pari lusikallista. Olen tyytyväinen, jos söisi maidon lisäksi edes desin verran jotain muuta aterialla.
Meillä 1v 7,5 kk ikäinen poika on n. 86 cm ja vähän alle 10 kg (ehkä 9,8 kg). On ollut pieni koko ikänsä, syö hyvin ja mielellään, vaikkakin pieniä annoksia. Emme ole stressanneet koosta. Päivärytmi on säännöllinen, lapsi on hyväntuulinen ja erittäin liikunnallinen. Kasvaa säännöllisesti omalla käyrällään.
Lopeta ihmeessä neuvolakäynnit, ala käydä yksityisellä tai muuten seuraa itse lapsen kasvua, jotta tiedät hänen kasvavan ylipäänsä. Kannattaa kysyä lääkäriltä mahdollisista allergioista, jos kasvua ei tapahdu. Ja tarkkailla, onko lapsella vatsakipuja, paljon ilmavaivoja tmv.
Voi että,kuulostaa tutulta. Minäkin olen juossut hentoisen poikani kanssa ylimääräisissä punnituksissa ja olen terkkarille sanonut "suorat sanat" tästä vouhkaamisesta. Käyriä vaan tuijotellaan ja ne oikeat asiat joita pitäisi huomioida jää vaille huomiota. Kyllä lapsi nälkäänsä syö, toiset ovat pieni ruokaisempia kuin toiset ja on erilaisia ruumiinrakenteita. Omaani en pakota syömään (syö kuitenkin ihan hyvin ja sormiruokaillut ohella 7 kuukautisesta), siinä kärsii lapsen oma ruuansäätelyjärjestelmä. Olethan sanonut noii asiat terkkarille, että kärsit jo itse noin pahasti. Ainahan sen terkkarin voi vaihtaa. Tsemppiä!
Me annamme hoikalle ja pienelle lapsellemme "punaista maitoa", ruokiin voi myös lorauttaa vähän kasvirasvaa, esim. rypsiöljyä. Maito juodaan vasta ruoan jälkeen, eli vatsaa ei täytetä maidolla. Joskus maidon voi korvata vedellä ja antaa sen sijaan välipalaksi jugurttia ja laittaa leivän päälle vähäsuolaista juustoa.
Olen sanonut terkkarille, että ne jatkuvat punnituskäynnit ahdistavat ja olen sanonut, että jatkossa en halua enää yhtään ylimääräistä punnitusta. Olen jättänyt menemättä yhdelle lisäpunnitukselle. Terkkari taitaa tietää, että on tosi lähellä, että lopetan käynnit kokonaan, koska kun soitti varatakseen uutta aikaa 1,5-vuotistarkastukseen totesi, että täällä olisi tällainen aika, jos haluan enää tulla hänen vastaanotolleen... Jaa'a, haluaisinkohan? Olisi muutama muukin valituksen aihe, josta tekisi mieli sanoa suorat sanat! :D Sanoin, että voihan ne mitat ottaa, mutta en halua kuulla niistä sitten mitään kommenttia, vaan siirryn siitä suoraan lääkärin vastaanotolle.
1 v 72 cm ja 7,9 kg
1,5 v 78 cm ja 8,8 kg
2 v 84 cm ja 10 kg
2,5 v 89 cm ja 11,1 kg
3 v 91 cm ja 12 kg
Missään vaiheessa ei olla valitettu neuvolassa kasvusta vaan kehuttu että kasvaa hyvin omalla käyrällään.
Tyttö on pieni vaikka minä ja mies keskivertoa pidempiä ja edelliset lapsemme olleet huomattavasti isompia.
Oisko niin että lapsesi näyttää jotenkin "nääntyneeltä"? Jos ei, niin neuvolatäti vois vähän muuttaa asennettaan.
Olen sanonut terkkarille, että ne jatkuvat punnituskäynnit ahdistavat ja olen sanonut, että jatkossa en halua enää yhtään ylimääräistä punnitusta. Olen jättänyt menemättä yhdelle lisäpunnitukselle. Terkkari taitaa tietää, että on tosi lähellä, että lopetan käynnit kokonaan, koska kun soitti varatakseen uutta aikaa 1,5-vuotistarkastukseen totesi, että täällä olisi tällainen aika, jos haluan enää tulla hänen vastaanotolleen... Jaa'a, haluaisinkohan? Olisi muutama muukin valituksen aihe, josta tekisi mieli sanoa suorat sanat! :D Sanoin, että voihan ne mitat ottaa, mutta en halua kuulla niistä sitten mitään kommenttia, vaan siirryn siitä suoraan lääkärin vastaanotolle.
Jos lapsesi on alipainoinen eikä syö hyvin, niin mikset kuuntele terkkarin neuvoja?
Älä silti ota paineita. Sä teet ruokailutilanteista stressaavia ja samoin neuvolakäynneistä. Sä aiheutat ongelmia lapsellesi, ei neuvolaterkka.
ja jos olet eri mieltä jossain asioissa, eikä terkka kuuntele niin älä säkään kuuntele sitä. Ei se mikään jumala ole. Ja jos sanot että ette tuu painokontrolliin ja antaa silti väkisin ajan niin älä mene. Mee silti seuraavalla kerralla kun pitää hakea esim. rokotukset tai muuten "tärkeä" käynti.
Eli älä ota sitä noin vakavasti!
Mutta kyllä sä silti voit jotain neuvoja ottaa vastaan. Kunhan et ajattele et sun on pakko esim. syöttää lapsellesi joka aterialla tiettyä määrää ruokaa tai rypsiöljyä. Relaa.
Mun tytär kasvo aluks nipin napin +2-käyrällä. Sitten tipahti karvan verran +2-käyrän alapuolelle eli +1-käyrälle. Täti alko tivaamaan, että syötänkö tarpeeksi.
Totesin, etten ole huolissani, koska veljänsäkin kasvu on heitellyt. Siihen täti totesi, että voi olla joku vakava sairas. Haloo! Heti, kun ei kasva just sen käyrän mukaan, niin aletaan maalaiseen piruja seinille. Sama täti yritti pakottaa antamaan influessarokotteen 1-vuotiaalle, kun "se voi muuten vaikka kuolla".
On mielessä käynyt kans neuvolassa käyntien lopettaminen...
Jos lapsesi saa traumoja syömisestä ja ruokailutilanteista se on sinun syy ei neuvolan. Ei se terkka teillä kotona käy, eihän?
Jos lapsesi saa traumoja syömisestä ja ruokailutilanteista se on sinun syy ei neuvolan. Ei se terkka teillä kotona käy, eihän?
samalla terkalla :D.
Meilläkin maalaillaan piruja seinille, valitetaan painosta jos ei ole pullea lapsi, tyrkytetään väkisin aikoja ja kaikenmaailman rokotteita. Ei auta vaikka sanon ei kiitos ja oman mielipiteeni asioista.
Ennen mä hermostuin ja suutuin terkalle. Mutta nykyään (useamman lapsen saatuani) mä vaan nauran sille ja sanon mielipiteeni -kuunteli tai ei. Ja hyvin tullaan toimeen.
Aluksi kasvoivat aika tasatahtia, pieniä olivat tietysti aluksi. Sitten puolivuotiaana toisella oli joku notkahdus käyrällä, ja siitä lähtien on kasvanut ihan omalla käyrällään -2 tai jotain sellasta. Velipoika taitaa mennä jo vähän yläkäyrälle, nyt kun ovat pian 4v.
Meillä pojat on aina syöneet mun mielestä ihan hyvin, eli ei ole ollut sellaisia kausia että ei syö oikeastaan mitään, nehän on pikkulapsilla normaalia.
Pienempi kokoinen poika on ollut syntymästään asti todella kova liikkumaan, liikkuu aina unissaankin pitkin sänkyä, kuluttaa varmaan paljon enemmän kuin veljensä.
Poikien kasvua seurattiin vähän tarkemmin, kun olivat keskosia, kaksi vuotiaaksi, ja sitten pienempi kävi kokeissa jossa katsottiin että ei ole mitään sairautta joka selittäisi pienuuden.
Mitään ei löytynyt, ja lääkäri sanoi että poika kasvaa omalla käyrällään, ja sillä hyvä. Kasvaa ehkä sitten joskus myöhemmin normaalia nopeammin.
Poika oli siis 1,5v 8750g ja 76cm, 2v 9740g ja 82cm ja 3v 11kg 650g ja 89,5cm, eroa pituudessa ja painossa verrattuna velipoikaan on huomattavasti, ruumiinrakenne selvästi erilainen, velipoika on harteikkaampi ja oli 3v n 15kg ja 97cm.
Meillä ei ole koskaan poikia väkisin syötetty, voita lisätään kyllä vieläkin iltapuuroon.
Mies sanoo aina minulle kun joskus murehdin pojan pienuutta, että niin kauan kun poika kasvaa omaan tahtiinsa, ja muuten kehittyy, ja mikä tärkeintä, on onnellinen vilkas poika, kaikki on hyvin, eikä murehdita mitään.
Älä ap välitä neuvolan akasta mitään. Itse tiedät kyllä onko lapsesi ok. Jos kerran kasvaa koko ajan ettei kasvu ole pysähtynyt, eikä lapsi ole "nälkiintynyt". Ei kaikki ihmiset noudata jotain käyriä, ne on keskiarvoja. Mun mieskin oli vielä rippikoulussa ekaluokkalaisen näköinen, pieni kuin mikä, mutta niin vaan on nyt 188cm pitkä yli satakiloinen iso harteikas mies, kasvoi vähän myöhemmin kuin muut:)
1v 74cm ja 7600g.
Itse olin huolissani mikä pojalla vikana, vaikka neuvolan mielipide oli etten anna tarpeeksi ruokaa.
Menin yksityiselle, veriarvot onneksi ok, mutta suolisto oireisi allergioita löytyi mm.maito, kaura, ruis.
Nämä löytyivät siis parikuukautta sitten.