Minkälaista elämää köyhä perheellinen elää?

Olemme kaikkien mittapuiden mukaan köyhä suurperhe pk-seudulla.



Vuokra-asunto, mies käy töissä ja minä kotona yhteisten lasten kanssa.



Me elämme mukavaa, tasapainoista perhe-elämää. Paljon ollaan kotosalla, pienimmät laspet 2v ja 4v. Isommat pyörivät lähistöllä koulussa, harrastamassa, kavereilla, ulkona. Meillä ei ole autoa, mutta en koe liikkumista hankalaksi. Asumme ison kauppakeskuksen vieressä, joten asioiden hoito on enimmäkseen helppoa.



Rahatilanne meillä on mielestäni kohtuullinen. Saamme isovanhemmilta rahallista tukea, jonka ansiosta elämässämme on pientä "luksusta". Esim. laadukkaita vaatteita, harvakseltaan matkoja, joille lähtee osa perheestä. Ajatuksena tässä, että isommat lapset pääsevät vähän näkemään maailmaa. Koko perheen reissut ovat meille liian kalliita ja tuntuisi turhalta maksaa pikkulapsia matkalle, josta eivät vielä paljoa ymmärrä.



Meidän lapsilla on asiat hyvin. Koulu sujuu mallikkaasti kaikilla, käyttäytyvät hyvin eivätkä ole hankaluuksissa koulussa tai muuallakaan. Tästä pidän kiinni tiukasti. Tarkastan läksyt joka päivä ja kotiintuloajat ovat aikaiset, en halua lasteni notkuvan iltamyöhään ulkona.



Lapset ovat siististi puettuja ja parturissa ja kampaajalla käydään, eivät eroa parempituloisten lapsista tässä. Syömme terveelistä ruokaa, olemme koko perhe normaalipainoisia ja eikä lapsilla on yhtään reikiä hampaissa :)



Vain 2v:lla ei ole liikuntaharrastusta.



Ostan paljon vaatteita kirpparilta, asuinalueellamme on paljon merkkivaatetta myynnissä pilkkahintaan.



Parisuhde voi hyvin, vaikka ainoa aika kahden on iltaisin lasten mentyä nukkumaan. Mies osallistuu lastenhoitoon ja kotitöihin välillä ahkerammin kuin minä. Emme riitele oikeastaan koskaan.



Joten tässä sitä vain elellään. Olen tyytyväinen valintoihini ja nautin arjesta, meillä on asiat hyvin.

ai että on ihanaa. Et kai satu olemaan ap?

Ihan tavallisia keskituloisia olette noilla spekseillä.

Tule kokeilemaan viikosi ;)

Ja kakkoselle... kiva että on mukavaa.. ja kiva että on isovanhemmat. Kaikilla ei ole, joten ns puskurit ja paniikkivarat on oltava omasta takaa. Meillä on tilanne niin herttainen että tilanteiden pitkittyessä ja/ tai monta yllätystä (ikävää sellaista) peräjälkeen ovat syöneet kaikki puskurit. Koko perhe tarvitsisi uudet talvikengät, ja olisi ihan järkevää hakea ensi vuoden talvivaatteet nyt alesta. Mutta rahaa ei ole edes alennusmyynteihin. Kun ei ole ruokaankaan....



Mies sanoi eilen osuvasti.. "juuri kun luulin että ollaan pohjalla, huomasin että pudottiin vielä matalammalle". Siinä huumorissa repimistä.

eikö keskituloinen ihminen ole sellainen joka tienaa noin. 3000e kuussa ?

No minä tienaan 2300e + elarit 250e/kk ja mies 2700e suunnilleen joten olemme köyhiä.



Omakotitalo josta velkaa ja lainanlyhennykset n. 1400e kuussa. 2 autoa (vanhoja velattomia)

lapsia 3 joista 1 pelaa lätkää, 1 fudista ja kuopus 2v ei harrasta vielä mitään.

Ruokaa riittää, laskut saadaan maksettua, veronpalautuksista ja säästötililtä vielä yleensä saadaan tehtyä Ulkomaanmatka talvella. Avustuksia ei isovanhemmilta saada muuta kuin joululahjojen ja synttärilahjojen muodossa, sekä lapsenhoitoapua tietysti.

Käydään joskus jopa ravintolassa syömässä ja tietty välillä mäkkärissä mitä en laske ravintolaksi ja Aikuisillakin on välillä omia rientoja kuten tallinnan risteilyä tai mökkeilyä kavereiden kanssa.

En tunne että mistään jäädään paitsi :)

että meiltä löytyy luottokortit ja käyttölainavaraukset joten jos joku kodinkonee tms. hajoaa niin saadaan uusi tilalle ja maksetaan pikkuhiljaa pois.

PS. Hobby Hall on paikka mistä saa kodinkoneita edullisesti osamaksulla ! ei ilman tarvitse jäädä jos on luottotiedot kunnossa.

Emme ole keskituloisia, todellakaan.



Ehkä voisin selventää sitä, että lasten hyvä huolenpito ei maksa mitään. Kun kerran olen kotona, minulla on heille aikaa. Kyselen kuulumiset ja autan läksyissä. Luen paljon kirjoja heille jne.



Me olemme onneksi koko perhe terveitä, joku satunnainen korvatulehdus vuodessa ja siinä se. Käytämme kunnallista terveynhoitoa.



Puskureista: Vuokra-asunnossa yllätykset menevät omistajan piikkiin.

Meillä ei ole autoa, josta tulisi kuluja.

Meillä on pesutupa, eli pyykit tulisi pestyä vaikka pesukone hajoaisi.

Meillä ei myöskään ole velkaa, kulutusluottoja, ei mitään. Näistähän se köyhän alamäki usein alkaa.

eikö keskituloinen ihminen ole sellainen joka tienaa noin. 3000e kuussa ?

No minä tienaan 2300e + elarit 250e/kk ja mies 2700e suunnilleen joten olemme köyhiä.

Omakotitalo josta velkaa ja lainanlyhennykset n. 1400e kuussa. 2 autoa (vanhoja velattomia)

lapsia 3 joista 1 pelaa lätkää, 1 fudista ja kuopus 2v ei harrasta vielä mitään.

Ruokaa riittää, laskut saadaan maksettua, veronpalautuksista ja säästötililtä vielä yleensä saadaan tehtyä Ulkomaanmatka talvella. Avustuksia ei isovanhemmilta saada muuta kuin joululahjojen ja synttärilahjojen muodossa, sekä lapsenhoitoapua tietysti.

Käydään joskus jopa ravintolassa syömässä ja tietty välillä mäkkärissä mitä en laske ravintolaksi ja Aikuisillakin on välillä omia rientoja kuten tallinnan risteilyä tai mökkeilyä kavereiden kanssa.

En tunne että mistään jäädään paitsi :)

Mutta tarkoituksesi varmaan olikin vain murjaista vitsi :)

mun hiukset on ihan kauheat, pakko värjätä kaupan väreillä eikä niillä saa siistin näköiseksi. Kampaajaan ei ole varaa. Ripsiväri käytetään niin loppuun, että on ihan kuiva ja tosi huonosti saa ripsiin enää loppuvaiheessa. Merkkivaatteita saa vain alesta ja samoin muita vaatteita. Eli käytännössä melkein kaikki nipistetään minun ulkonäöstä.

Ruokaa syödään sen mukaan mitä on tarjouksessa, liian vähän kalaruokia yms kalliimpaa. Autosta jouduttiin luopumaan koska ei ollut varaa maksaa auton korjauksia ja muita kuluja. Se hankaloittaa elämää enemmän, kuin voisi uskoakaan (tai sitten johtuu siitä, että ollut oma auto 18v lähtien ja liian tottunut siihen).

Välillä on pinna todella kireellä rahanpuutteen takia. Onneksi meillä johtuu miehen opiskelusta ja minun äitiysvapaasta. Aina yrittää miettiä, että kunhan mies valmistuu ja minä palaan töihin niin kaikki on taas hyvin ja voidaan elää onnelista asuntolainallisen elämää.



Muuten tekemisten kannalta samanlaista kuin jos olisi enemmän rahaa. Talvella pulkkamäkeä ja muuta ulkoilua, kesällä uimista ja ulkoilua ja mökkeilyä. Lapset niin pieniä, ettei harrastuksia vielä tarvitse. Päivät menee siivotessa ja lasten kanssa touhutessa. Kavereita näkisin varmasti useammin jos olisi auto ja varaa käydä ulkona syömässä.

Pohjois-Suomessa eletään 100 neliön velkaisessa omakotitalossa mies, minä ja 3 lasta ynnä koira. Minulla on tällä hetkellä töitä 12h/viikko josta jää käteen noin 1000euroa. Mies on peruspäivärahalla työttömänä. Ruokaa riittää pöytään, mutta oikein ei tahdo saada aina laskuja maksettua. Perussääntö on ,että muuta kuin ruokaa ei osteta kuin silloin kun on aivan välttämätöntä. Kotona aika paljon kössäillään. Minkäänlaista puskurirahastoa ei ole. Kesäksi minäkin jään taas työttömäksi. Sitten alkaa jo näkyä ruokapuolessakin. Velkaa on vanhasta, peruskorjauksen tarpeessa olevasta hökkelistä noin 80 000 euroa, eikä mitään käsitystä siitä millä se maksetaan.

mun hiukset on ihan kauheat, pakko värjätä kaupan väreillä eikä niillä saa siistin näköiseksi. Kampaajaan ei ole varaa. Ripsiväri käytetään niin loppuun, että on ihan kuiva ja tosi huonosti saa ripsiin enää loppuvaiheessa. Merkkivaatteita saa vain alesta ja samoin muita vaatteita. Eli käytännössä melkein kaikki nipistetään minun ulkonäöstä.

Ruokaa syödään sen mukaan mitä on tarjouksessa, liian vähän kalaruokia yms kalliimpaa. Autosta jouduttiin luopumaan koska ei ollut varaa maksaa auton korjauksia ja muita kuluja. Se hankaloittaa elämää enemmän, kuin voisi uskoakaan (tai sitten johtuu siitä, että ollut oma auto 18v lähtien ja liian tottunut siihen).

Tämä on niin totta. Usein olen miettinyt, että jos rahaa olisi enemmän käytössä, näyttäisin paljon paremmalta. Nyt on kaikki kosmetiikka- ja puhdistusaineet jotain halpamerkkejä. Vaatteet haalin vähän sieltä sun täältä. Tykkäisin pukeutua hyvin tyylikkäästi, mutta kirppiksiltä ainakin on minun vaikea löytää muuta kuin teinivaatteita. Kengät on samat vanhat vuodesta toiseen.

Ensin aina mietin mitä lapsilta puuttuu. Sen jälkeen mietin mitä mieheltä puuttuu ja vasta sitten itseäni. Ehkä siksi näin, että jos alkaisin miettiä mitä itse haluaisin ja mitä minulta puuttuu, lista olisi niin kallis ja loputon, etten halua edes ajatella sitä.

paskaa

Vain yksi noista kuvauksista käsitteli oikeata varattomuutta. Me elimme nippanappa toimeentulotuen normien yläpuolella kun mies oli hoitovapaalla ja minä töissä mutta mitään ei puuttunut. Osaamme korjata pyöriä ja laitteita, osaan kutoa, ommella ja tuunata vaatteita joten rahaa jäi ylikin lukiolaisen uusiin kirjoihin ja soittotunteihin. Pystyimme myös matkustelemaan ja käymään huvipuistoissa ja pitämään autoa. En edes ajatellut että olisimme köyhiä.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2013 klo 13:52"]

mun hiukset on ihan kauheat, pakko värjätä kaupan väreillä eikä niillä saa siistin näköiseksi. Kampaajaan ei ole varaa. Ripsiväri käytetään niin loppuun, että on ihan kuiva ja tosi huonosti saa ripsiin enää loppuvaiheessa. Merkkivaatteita saa vain alesta ja samoin muita vaatteita. Eli käytännössä melkein kaikki nipistetään minun ulkonäöstä.

Ruokaa syödään sen mukaan mitä on tarjouksessa, liian vähän kalaruokia yms kalliimpaa. Autosta jouduttiin luopumaan koska ei ollut varaa maksaa auton korjauksia ja muita kuluja. Se hankaloittaa elämää enemmän, kuin voisi uskoakaan (tai sitten johtuu siitä, että ollut oma auto 18v lähtien ja liian tottunut siihen).

Tämä on niin totta. Usein olen miettinyt, että jos rahaa olisi enemmän käytössä, näyttäisin paljon paremmalta. Nyt on kaikki kosmetiikka- ja puhdistusaineet jotain halpamerkkejä.

Itse asiassa suurimmassa osassa merkkikosmetiikkaa lisähintaa tuo vain se merkki. Monet ovat samantasoista tavaraa edullisempien kanssa.

[quote author="Vierailija" time="26.07.2013 klo 23:09"]

Vain yksi noista kuvauksista käsitteli oikeata varattomuutta. Me elimme nippanappa toimeentulotuen normien yläpuolella kun mies oli hoitovapaalla ja minä töissä mutta mitään ei puuttunut. Osaamme korjata pyöriä ja laitteita, osaan kutoa, ommella ja tuunata vaatteita joten rahaa jäi ylikin lukiolaisen uusiin kirjoihin ja soittotunteihin. Pystyimme myös matkustelemaan ja käymään huvipuistoissa ja pitämään autoa. En edes ajatellut että olisimme köyhiä.

[/quote]

Minäkö tuon kirjoitin? En sentään, ei meiltä käyty soittotunneilla, mutta lapsen harrastus maksoi. Varusteet onneksi saatiin ilmaiseksi käytettyinä sellaiselta, joka oli kasvanut ulos niistä eikä viitsinyt myydä. Emme myöskään matkustelleen, viihdymme hyvin kotona ja sitä paitsi köyhimpään aikaan lapset olivat sen verran pieniä, että ei olisi ollut edes kiva matkustaa.

Me teimme paljon itse, hyödynsimme kirpparit ja lahjoitukset ja elimme mahdollisimman omavaraisesti maalla.

Henkisesti raskasta kun joutuu joka euroa miettimään. Lapset sen huomaa siitä että kavereilla on enemmän kaikkea, itse joutuu aina sanomaan että ei ole rahaa (ostaa mitään ylimääräistä). Syödään edullista ruokaa, vapaa-aikana ulkoillaan ja tehdään ilmaisia juttuja. En koe että mitään pakollista puuttuisi, mutta olisihan se kiva jos pystyisi ostamaan lihaa tai kalaa tai jotain ylimääräistä joskus.

3 lapsen yh kotihoidontuella

No toimeen tullaan, kaksi lasta minä sosiaalialan ohjaaja nettoan noin 1600-1800/kk, riippuen iltatöistä, yh, elatusmaksut KELAn kautta, lapsilisät. Talovelkaa on, vanha hatara rintamamiestalo. Auto on vanha paska ja seisoo pihassa odotellen huoltomiestä. Meillä on kaikki mitä tarvitaan mutta ei me matkustella eikä harrastella kalliisti. No toinen soittaa viulua, noin 300/vuosi, lainaviulu. Tarjousten perusteella ruuat, vaatteet alesta ja kirppareilta niin pitkälle kun vaan voidaan. Ei tule lehtiä, ei käydä leffoissa eikä huvipuistoissa, jne. Vanhemmat ei auta rahallisesti mutta ostavat joskus jotain tarvittavia, kenkiä, koulurepun, jne. Ja isän auto käytössä nyt niin kauan kuin tarvii. Työni puolesta tarvitsen, muutenhan se olis ihan turha.

Meidän kk tulot yht 2300, kaksi aikuista, yksi lapsi.

noista tuloista miinustetaan (kk)

-asuminen 400€

-ruoka 300€

-netti ja puhelimet 60€

Eli ylimääräistä jää 1540€

Useampi määrittelee meidät köyhiksi, mutta mielestäni tuo 1540€ lähes joka kuukaudelle on jo paljon ylimääräistä.

Ei ne suuret tulot vaan pienet menot.

En vaan ikinä tajua kuinka kolmihenkinen perhe voi syödä 300 €/kk, meillä menee vähintään tuplat vaikka kuinka säästettäisiin. Jos sitä rahaa jää ylimääräistä niin eikö olisi mukavaa syödä paremmin?  Toki pääkaupunkiseudulla asuminenkin maksaa enemmän kuin tuon 400 €/kk, kolminkertaisen summan aivan helposti.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 14:19"]

Meidän kk tulot yht 2300, kaksi aikuista, yksi lapsi.

noista tuloista miinustetaan (kk)

-asuminen 400€

-ruoka 300€

-netti ja puhelimet 60€

Eli ylimääräistä jää 1540€

Useampi määrittelee meidät köyhiksi, mutta mielestäni tuo 1540€ lähes joka kuukaudelle on jo paljon ylimääräistä.

Ei ne suuret tulot vaan pienet menot.

[/quote]

Eli teillä ei ole vakuutusmaksuja, sähkölaskuja, vesimaksuja, ette kulje mihinkään autolla/julkisilla..? Jne..