Oon ihan pulassa koululaisen kanssa

Kertotaulujen opettelu voi olla vaikeaa kenelle vaan! Unohtakaa nyt se.

Kertotaulut eivät ole ylivoimaisia kenellekään. Jos niissä on suuria vaikeuksia yrityksistä huolimatta, lapsella on jonkin sorttinen oppimisvaikus tai hän on ertistukea tarvitseva lapsi. Motoriset vaikeudet vahvistavat tämän, sillä ne liittyvät moniin syndroomiin.

Ap, hae lapsellesi erityistukipäätös ja käytä vaikka millä terapeutilla, jotta saat selville minkälainen kuntoutus toimii parheiten.

Joku terapiareissu ja asiantuntijan arvio ois nyt paikallaan. Ootko kyselly lapselta MIKSI hän ei liiku liikkatunnilla? Onko opettaja jotenki pelottava, pelkääkö lapsi epäonnistumista ja toisten lasten "pilkkaa"? Jotenki tuntuu että asian laita ois henkinen ja liittyis nimenomaan kouluun kun kerta osaa tehdä juttuja silloin kun on teidän kanssa. Hmm. Mitähän muuta tähän osais sanoa... Kertolaskut vaan on oikeasti todella hankala ymmärtää joillekin lapsille. Lapsesi varmaan tarviikin oikeasti tukiopetusta monessa asiassa eikä siinä ole mitään pahaa. Tsemppiä sulle kovasti! Oli mikä oli niin lapsella on ainakin ihana ja kannustava äiti

Kertotaulujen opettelu voi olla vaikeaa kenelle vaan! Unohtakaa nyt se. Itseäni kiinnostaa enempi se että tituleeraat lastasi liikunnalliseksi mutta koulussa ei teekään. Eli joko lapsesi ei ole mitä väität tai lapsella on sosiaalisissa tilanteissa jotain häikkää. Ihmettelen miksi siihen ei ole ennenpuututtu, kyllähän nuo huomaa jo esikoulussa jos lapsi jää seisomaan eikä osallistu. Vai onko sekin vaan liikuntaan liittyvä? Osallistuuko muuten toisien kanssa? Koska sitten se voi liittyä siihen urheilutuntiin. Olisiko joku kiusannut? On tuo vähän outoa jos kolmasluokkalainen muuttuu noin äkkiseltään. Sen liikkumisen reippauden pitäisi kyllä tulla siellä liikuntatunnilla esiin jos kerran nauttii liikkumisesta.

tämä liittyykin sosiaalisten tilanteiden pelkoon eikä siihen etteikö osaisi luistella ym. Menee vain totaalisen lukkoon liikkatunneilla ja pelkää että muut katsoo (näin tyttö on mulle sanonut).

Kyllä tähän on puututtu. Lapsi aloitti koulunkäynnin pienryhmässä juuri tästä pelostaan johtuen. Pienryhmään oli kuitenkin mahdollisuus vain silloin ekalla luokalla. Ekan luokan jälkeen tyttö meni toiseen kouluun tokalle luokalle.

Ja muutakin on siis tehty eli keskusteltu koulupsykologille, opettajalle, kunnalliselle toimintaterapeutille, puheterapeutille ja nyt odotellaan sitä yksityisen toimintaterapian aloittamista.

Ei olla oltu tumput suorina. Ja tästäkin ketjusta otan joka ikisestä neuvosta vaarin.

AP

neuropsykiatrisella puolella. Autismi, asperger on pakko tutkia. Samassa paikassa tutkitaan add ja adhd. Tytölläsi on jokin häiriö. Myös lapsesi kaltaiselle löytyy kyllä pienluokka, mutta ehdottomasti pois nykyiseltä luokalta. Syyllistävä opettaja tuhoaa kaiken. Lapsesi pitäisi pystyä suoriutumaan normaalisti ja sitä hän ei tee. Nyt on muutosten aika.

en ole koskaan hahmottanut että miksi ne kertotaulut pitäisi osata ulkoa. Muut osaan, mutta kuuden, seitsemän ja kahdeksan kertotaulut ei vaan mitenkään mene kaaliin. Toki pystyn ne aina laskemaan jos on tarvis. Silti esim lukiossa kirjoitin matikasta E:n ja yliopistossa insinöörimatikasta tuli liki täysiä pisteitä.

on vääriä opettajia. Näin sanotaan. Ei tietenkään pidä paikkaansa siinä mielessä, että yksi opettaja ei ehdi opettaa kahtakymmentäviittä erilaista oppijaa, mutta kyllä tässä jotain perää on.

Suosittelisin, että vaihdatte rinnakkaisluokalle tai toiseen kouluun.

en ole koskaan hahmottanut että miksi ne kertotaulut pitäisi osata ulkoa. Muut osaan, mutta kuuden, seitsemän ja kahdeksan kertotaulut ei vaan mitenkään mene kaaliin. Toki pystyn ne aina laskemaan jos on tarvis. Silti esim lukiossa kirjoitin matikasta E:n ja yliopistossa insinöörimatikasta tuli liki täysiä pisteitä.

Minulla on vaikea lukihäiriö ja koulun alku oli todella hankalaa. Opin esimerkiksi lukemaan kunnolla vasta kolmannella. Pääsin luokalta vain koska olin todella hiljainen ja harmiton ja opettajaa ei oikeastaan kiinnostanut pätkän vertaa. Äitini näki aivan järjettömän paljon vaivaa koulunkäynnin eteen ja läksyjen tekoon meni monta tuntia illassa. Näin aikuisena olen kyllä monta kertaa miettinyt kuinka hän on aina jaksanut pitkän työpäivän jälkeen (vaikka ei se toki herkkua ollut minullekkaan). Itsetunnon kohottaminen ja ylläpitäminen on todella tärkeää.

Mitään hienoja vinkkejä minulla ei ole antaa. Jokainen oppii eri tavalla. Mutta halusin vain kannustaa jaksamaan. Lapsesi todella arvostaa sitä sitten myöhemmin ja hyötyy panostuksestasi varmasti.

Sanoisin, että vika on opettajassa pitkälti. Jos lasta painostetaan, menee vielä enemmän lukkoon. Kaikki ovat yksilöitä, mutta se koulumaailmassa tuppaa todella unohtumaan. Meillä on kaksi lasta jotka ovat aivan erilaisia. Toinen sosiaalinen ja toinen ei. Toinen on vasta vanhempana alkanut vastailemaan koulussa kun kysytään. Onneksi on ollut ymmärätäviä opettajia. Ratkaisevaa tässä on mielestäni se, miten lapsi on kotona. Jos on aivan normaali, ei hätää. Meidän lapsesta ei ikinä uskoisi, että koulussa ei puhu tai osallistu kun kotona on mitä puheliain ja toimelias. Ihmettelen, että opettaja soittelee töihin, eikös Wilma ole sitä varten. Meillekin on sanottu sitä kautta ja tapaamisissa tälläisistä asioista. Ei oo opettaja tehtäviensä tasalla!

en ole koskaan hahmottanut että miksi ne kertotaulut pitäisi osata ulkoa. Muut osaan, mutta kuuden, seitsemän ja kahdeksan kertotaulut ei vaan mitenkään mene kaaliin. Toki pystyn ne aina laskemaan jos on tarvis. Silti esim lukiossa kirjoitin matikasta E:n ja yliopistossa insinöörimatikasta tuli liki täysiä pisteitä.

Minulla on vaikea lukihäiriö ja koulun alku oli todella hankalaa. Opin esimerkiksi lukemaan kunnolla vasta kolmannella. Pääsin luokalta vain koska olin todella hiljainen ja harmiton ja opettajaa ei oikeastaan kiinnostanut pätkän vertaa. Äitini näki aivan järjettömän paljon vaivaa koulunkäynnin eteen ja läksyjen tekoon meni monta tuntia illassa. Näin aikuisena olen kyllä monta kertaa miettinyt kuinka hän on aina jaksanut pitkän työpäivän jälkeen (vaikka ei se toki herkkua ollut minullekkaan). Itsetunnon kohottaminen ja ylläpitäminen on todella tärkeää. Mitään hienoja vinkkejä minulla ei ole antaa. Jokainen oppii eri tavalla. Mutta halusin vain kannustaa jaksamaan. Lapsesi todella arvostaa sitä sitten myöhemmin ja hyötyy panostuksestasi varmasti.

Oli ihana lukea tämä. :)

Tiedättekö mulle on oikeastaan aika se ja sama (kaiken tän jälkeen) minkälainen lapsen nk.koulumenestys tulee olemaan kunhan tytölle jäis kaikesta tästä päällimmäiseksi mieleen että oli hyvä lapsuus. Se on niin ihana tyttö ja mua harmittaa kun ne hyvät jutut ei tule ilmi siellä koulussa.

AP

Sanoisin, että vika on opettajassa pitkälti. Jos lasta painostetaan, menee vielä enemmän lukkoon. Kaikki ovat yksilöitä, mutta se koulumaailmassa tuppaa todella unohtumaan. Meillä on kaksi lasta jotka ovat aivan erilaisia. Toinen sosiaalinen ja toinen ei. Toinen on vasta vanhempana alkanut vastailemaan koulussa kun kysytään. Onneksi on ollut ymmärätäviä opettajia. Ratkaisevaa tässä on mielestäni se, miten lapsi on kotona. Jos on aivan normaali, ei hätää. Meidän lapsesta ei ikinä uskoisi, että koulussa ei puhu tai osallistu kun kotona on mitä puheliain ja toimelias. Ihmettelen, että opettaja soittelee töihin, eikös Wilma ole sitä varten. Meillekin on sanottu sitä kautta ja tapaamisissa tälläisistä asioista. Ei oo opettaja tehtäviensä tasalla!

En voi väittää etteikö tässä olis tullut välillä syytettyä vähän opettajaakin vaikka pyrinkin siihen etten sysäis liikaa vastuuta opettajan harteille vaan koen että tämä on meidän vanhempien hoidettava.

Kieltämättä on ollut tilanteita, jotka opettaja on mun mielestä hoitanut huonosti. Esim. viime keväänä oli oppilaiden pitänyt päättää mitä eläinhahmoa esittäisivät kevätjuhlassa. Mun tyttö oli seissyt opettajan pöydän vieressä ja opettaja kysyi mitä hahmoa hän haluais esittää. Tyttö ei osannut päättää ja opettaja oli seisottanut tyttöä siinä 20 minuuttia(!) ja painostanut sanomaan jotain. Raukka oli ihan lukossa. Lopulta oli opettaja taluttanut tytön omalle paikalle. Omalta paikaltaan oli tyttö sitten sanonut mitä hahmoa esittää. Eikö tuossa tilanteessa olisi kuka tahansa tavan pulliainen tajunnut ettei ole oikein seisottaa toista puolta oppituntia siinä koko luokan edessä?

Joku muutos tähän täytyy tulla ja nopeasti. En halua että mun tyttö joutuu joka päivä olemaan paikassa joka ahdistaa niin pahasti.

AP

Onko koulussa rinnakkaisluokkaa, johon tyttö voisi vaihtaa?

eikä opettajalle riittäisi nyt vähäksi aikaa, jos lapsi tosiaan liikkuu noin paljon vapaa-ajalla, että lakkaisi vaatimasta liikuntatuneilla? Ymmärrän, että nekin täytyy oppivelvollisuuden mukaisesti suorittaa, mutta löysäisi nyt hetkeksi? Kevätlukukaudeksi? Josko se auttaisi tuohon muuhunkin lukkoon, kun ei koko ajan vaadita? Ja keskityttäisiin noihin akatemiisiin aineisiin, koska niillä on jatkon kannalta merkitystä. Onko lapsella jotain lempiainetta koulussa? Käsityöt tai kuvaamataito, musiikki yms? Josko sen vahvuuden pääll eyrittäisi rakentaa tuota muuta tekemistä eli joku erityisope tukiopetukseen ja siinä käytettäisiin noita lempiaineita apuna?

mutta tyttö jännittää kaikkia muutoksia, niin siksi mietityttää onko oikea ratkaisu vaihtaa toiseen luokkaan. Toisaalta siellä voisi aloittaa puhtaalta pöydältä. En tiedä...



AP

Lakkaa vastaamasta puheluihin työajallasi ja mene suoraan rehtorin puheille: sinulle EI soitella kesken päivää kun olet töissä (hätätapaukset erikseen)! Tutkimukset voisivat olla paikallaan, kyllä, mutta silloinkaan ei ole opettajan rooli miettiä niitä koska hänellä ei siihen riitä ammattitaito.

Lakkaa vastaamasta puheluihin työajallasi ja mene suoraan rehtorin puheille: sinulle EI soitella kesken päivää kun olet töissä (hätätapaukset erikseen)! Tutkimukset voisivat olla paikallaan, kyllä, mutta silloinkaan ei ole opettajan rooli miettiä niitä koska hänellä ei siihen riitä ammattitaito.

tässä yksi päivä opettaja soitti mulle ja sanoi että on aika kädetön olo tytön kanssa ja sanoi soittaneensa tälle kunnalliselle toimintaterapeutille jolla tyttö kävi aiemmin ja kyselleensä missä päätös yksityisestä terapiasta viipyy. Ei se muistanut edes tän terapeutin nimeä oikein eikä oikein tiennyt mistä puhutaan.

Nyt jälkeenpäin ajateltuna olis varmaan pitänyt sanoa että antais vaan meidän vanhempien hoitaa tän terapiaan hakuprosessin.

Ymmärrän kyllä et opettajalla on myös aika epätoivoinen olo.

AP

Siis nimenomaan joku hyvä rasvahappovalmiste erityisesti. Vitamiinilisä ei ole niin tärkeä. Se SAATTAA auttaa jos kyse on rasvahappojen puutoksesta. Ja ei ole vaarallista jos ei autakkaan.



Ristiliikkeistä hyviä harjoituksia voisi olla myös portaiden nouseminen vuoroaskelin ja jos se sujuu niin vuoroaskelin mutta astuen vain joka toiselle portaalle ja kun se sujuu niin portaiden nouseminen vuoroaskelin takaperin jne. Netistäkin löytynee hyvin erilaisia liikkeitä mitä tehdä. Ja näitä kannattaa tehdä vaikka leikkimielellä ja kaikille perheen lapsille yhtäaikaa niin ei yksi joudu "silmätikuksi" tässäkin asiassa.



Kun kysyin oppimistyylistä ap:n lapsen kohdalla niin tarkoitan oppiiko liikkuessa, kuulon perusteella vai näköaistilla ? Kannattaa nähdä vaivaa ja selvittää jos lapsi oppii selkeästi tehokkaimmin tietyn aistin välityksellä niin käyttää sitä sitten enemmän. Meillä eskariope oli seurannut lapsia käytyään aiheeseen liittyvän kurssin ja kertoi niistä lapsista joilla oli selkeästi tiettyyn aistiin liittyvä oppiminen. Siksi siis on tärkeää että jos lapsi oppii parhaiten liikkeessä niin hän voisi koulussa istua jumppapallolla tai tuolilla olisi jokin apuväline jonka päällä voi keinutella. Kotona voisi opetella kertotaulua vaikka niin että ätii kyselisi kertotaulua ja heittäisi aina kysyessään palloa lapsen kanssa tai lapsi hyppelisi samalla yhdellä jalalla jne.



Jos lapsi taas oppii parhaiten näköaistin kautta kannattaa piirtää ja kirjoittaa paljon. Jos taas kuulemisen kautta niin on tärkeää että läksyjä luetaan ääneen ja "kuullaan" jolloin oppii paremmin.



Kovasti tsemppiä ap tilanteeseen. Veikkaan että lapsella on hyvä lapsuus jos jaksatte hyväksyä hänet sellaisena kun on ja edes osa oppimisesta koetettaisiin tehdä leikin varjolla vielä.



Oletko muuten koskaan ottanut videolle lapsen hiihtoa ja luistelua ? Mitä jos opettajan tapaamisessa näyttäisit opettajalle kuinka hyvin nuo sujuvat kotona. Voisiko opettaja sitten antaa lapselle vapaammat oltavat liikuntatunnilla niin ehkä hän sitten innostuisi itsekkin tekemään asioita kun ei niin painostettaisi.



Itse olen ollut ujo ja helpointa uudet asiat oli jos muut eivät kiinnittäneet liikaa huomiota siihen kun tein asioita. Eli harkittu huomioimattomuus olisi itselleni ollut parasta koulussa.



Tsemppiä ja toivottavasti teillä helpottaa ajan kanssa.

Meillä 10-v tyttö, jolla visuaalinen hahmotushäiriö. Matematiikkaa aloitettiin nyt neljännellä luokalla mukautettuna, mikä on tuonut todella paljon helpotusta oppimiseen. Englannissa, kirjoittamisessa ja matikassa lisäksi tukiopetusta ja osin avustaja. Liikunta, käsityöt ja musiikissa instrumenttien soitto ovat vaikeita. Tyttö on kuitenkin yleisopetuksessa. Muuten tyttö ja on iloinen ja muiden lasten kanssa toimeentuleva, mielikuvituksellinen yms. Opettajilta ei tule paineita, mutta toisaalta häiriötä ei osata ottaa opetuksessa huomioon siten, että opetusmenetelmiä, toiminnallisuutta tai vaikka kokeiden eriyttämistä tehtäisiin. Lasta vaan koko ajan kehoitetaan keskittymään tai laskuja tehdään avustajan kanssa. Minun mielestäni on kyse siitä, että opetuksessa ymmärrettäisiin tällaisen häiriön vaatimat tavat opettaa toisin. Voimia sinulle ja ymmärrän hyvin tuskasi ja väsymyksesi! Äidille kotona aina ja kaiken aikaa läksyjen avustaminen, "ekstraopettelu" vievät voimia ja aika. Välillä on aika kuitti-fiilis. Onneksi on koulujen loma-ajat :) Meille toimintaterpia auttoi hieman, mutta tärkeintä olisi saada koulu tähän juttuun mukaan. Mutta puutu tuohon opettajan asenteeseen; siinä ei ole riittävää ymmärrystä tilanetta kohtaan eikä ammatillisuutta. Ja vielä: kärsivällisyyttä ja aikaa kertotauluihin; meillä menossa toinen vuosi opettelussa :)