Yhdessä vai erikseen..?

Näitä samoja asioita varmaan ollut jo monia erilaisia, mutta nyt olen itse suurten kysymysten edessä oikeastaan yksin. Koitan kirjoittaa lyhyesti osan asioista, että jos edes joku jaksaisi lukea loppuun.. :)

Suhde avomieheni kanssa alkoi n.7v sitten. Meillä molemmilla on 2 lasta(murkkuja), jotka asuvat pääsääntöisesti kanssamme. Omani viettävät joka toinen vkl isällä ja miehen lapset hieman useammin äidillä.

Suhteen alussahan oltiin rakastuneita ja kaikki oli "ok" vaikka talossamme asui nyt kaksi ERILLISTÄ perhettä yhdessä. Tästä perheestä ei tullut MEIDÄN perhettä. Mies ei puhu mistään, ei vaikka kuinka yrittäisi. Eli emme ole saaneet mihinkään "perheen" asioihin yhteistä säveltä ja mieheni kohtelee omia lapsiaan täysin eri tavoin kun omiani. Miehen ex on säveltänyt omiaan tämän koko 7v ja kyllä se jo kyllästyttää. Alkuunhan hän tuli kotiimme kuin olisi omaansa tullut. Asteli ovesta sisään ja kävi hakemassa pyykkiä kodinhoitohuoneesta ym..HUH.. :D Vaihtelee lasten hakuaikoja miten tykkää ja miehelleni aina kaikki sopii.. Eli missä olisi sitä vapaa-aikaa meille???

Mies ollut aina (alkuinnostuksen jälkeen) väliinpitämätön, eikä mitään hellyyttä suhteessa (vain seksiä, tosin ei sitäkään enää kuukausiin). Nyt kun olen pitkään elänyt ilman hellyyttä, välittämistä, niin sitä todella alkaa kaipaamaan ja haaveilemaan toisenlasiesta elämästä.

Ei meillä juuri muuta enää ole kuin hiljaisuutta tai riidellään lapsista tai sitten puolustan omia vääriltä syytöksiltä.

Lisäksi meillä on ikäeroa 13v ja nyt alkaa iskee paniikki, kun mies vanhenee, täyttää 49v. En voi kuvitella 10v päästä, että hän alkaa jo puhumaan ja miettimään eläkepäiviään, ei prkl..

Kun se rakkaus on kadonnut, voiko sitä vielä saada takaisin? Mistä tietää tahtooko sitä edes saada takaisin? Tai ensiksi mun pitäisi päästä tuosta ikäkriisistä eroon, onko se edes mahdollista? Tuntuu vaan siltä, että olisi "helpompi" yksin, mutta päätöksen teko lähes mahdotonta.. Oma elämä mennyt viimeiset puol vuotta sumussa, eikä jaksa keskittyä mihinkään, omissa ajatuksissa, "ei nää, eikä kuule mitään". Jotain olisi saatava tapahtumaan, että elämä muuttuisi taas iloksi ja pystyisi nauttimaan pienistäkin asioista..