Olen vakavasti masentunut, mistä apua?

sieltä saat kyllä apua :)

on paras paikka aloittaa sun tilanteessa, sieltä saa apua ja ohjataan tarvittaessa eteenpäin.

Tässä tilanteessa jopa tällainen yksinkertainen asia tuntui kysymisen arvoiselta.. Olen niin hukassa tällä hetkellä, että ei taida parantumisesta tulla helppoa. Askel kuitenkin kerrallaan..

joka päivä.



Tälläinen neuvo tuli radiosta yhtenä päivänä, jos ei anna niin ei varmasti mitään otakaan.

raahauden

joka päivä. Tälläinen neuvo tuli radiosta yhtenä päivänä, jos ei anna niin ei varmasti mitään otakaan.

Se antaa kyllä vähän virtaa, mutta vain juuri sen verran kuin se lenkki kestää. Kotona taas iskee "koomatila", jossa tuijotan vain televisiota tai luen kirjaa jaksamatta kuitenkaan keskittyä.

Pitäisi varmaan muuttaa ulos! :D (tosin pientä edistystä on jo tämä, että voin vitsailla hieman asialla)

ap

kyllä masennuksesta parantuu, vaikka se vaatiikin työtä. älä luovuta! ja voit jo tänään soittaa ja varata ajan psykiatrille /lääkärille tai psykologille.

ennenmuinoin kun ihmiset tekivät ulkotöitä päivät pitkät ja vain syömässä ja nukkumassa kävivät sisällä ei ollut masentuneita.



Ihmistä eikä kanaa ole luotu kopissa olijaksi.

Olen hyvin skeptinen kaikkien lääkkeiden suhteen, mutta toisaalta minulla ei ole paljoa varaa valita. Onko se lääkitys niin paha asia kuin mitä pelkään? Eli että se tekee vielä väsyneemmäksi ja ns. koomaiseksi, jolloin mikään ei tunnu miltään? Vai voisiko apu löytyä ainoastaan psykologille puhumisesta, jolloin lääkitystä ei välttämättä tulisi ollenkaan?



ap

se kuitenkaan ei vaikuta masennuksen syyhyn; kohdallani kunnon keskusteluapu auttoi.



Tsemppiä, vaadi palvelua ja ole edelleen skeptinen lääkkeiden suhteen!

oletko jäsennellyt itsellesi mitkä seikat masennukseen johti?



Itse tiedostan omani ja näitä teemoja olen yksin pyörittänyt kohta 2 vuotta. Terapiaa en ole saanut, ainostaan kuntani mt-toimistossa käyn sh juttusilla kerran kuussa. Istunnot ovat turhia, koska hoitaja muistaa joka kerran sanoa:



- sä et näytä yhtään mt-potilaalle

- sä et tule ton ikäsenä pääsemään eläkkeelle



Olen lääkket kokeillut bentsoista neurolepteihin, eivät auta. No eivät tietenkään auta, koska eivät poista masennuksen aiheuttajaa. Eli minun on joko alistuttava tähän olotilaani tai taisteltava oloni kannsa.



Taistelu johti jo kerran psykoosiin. Nyt olen hermolomalla 6kk. Tosin en osaa nauttia edes olostani s-lomalla, koska tiedostan että eräänä päivänä joudun lähtemään töihin ja sen jälkeen taas kaikki kaatuu.



Niin ja minun masennukseni aiheutti työpaikkakiusaaminen. Voihan tässä niin onnellisesti käydä, että pääsen/joudun parhaassa työiässä eläkkeelle.

oletko jäsennellyt itsellesi mitkä seikat masennukseen johti? Itse tiedostan omani ja näitä teemoja olen yksin pyörittänyt kohta 2 vuotta. Terapiaa en ole saanut, ainostaan kuntani mt-toimistossa käyn sh juttusilla kerran kuussa. Istunnot ovat turhia, koska hoitaja muistaa joka kerran sanoa: - sä et näytä yhtään mt-potilaalle - sä et tule ton ikäsenä pääsemään eläkkeelle Olen lääkket kokeillut bentsoista neurolepteihin, eivät auta. No eivät tietenkään auta, koska eivät poista masennuksen aiheuttajaa. Eli minun on joko alistuttava tähän olotilaani tai taisteltava oloni kannsa. Taistelu johti jo kerran psykoosiin. Nyt olen hermolomalla 6kk. Tosin en osaa nauttia edes olostani s-lomalla, koska tiedostan että eräänä päivänä joudun lähtemään töihin ja sen jälkeen taas kaikki kaatuu. Niin ja minun masennukseni aiheutti työpaikkakiusaaminen. Voihan tässä niin onnellisesti käydä, että pääsen/joudun parhaassa työiässä eläkkeelle.

Tosin skitsofrenian ja paniikin takia, mutta B-lausunnolla sen kuitenkin sai. Outo lausunto sairaanhoitajaltasi, sillä mies sai oman lausuntonsa ilman taisteluita.

Ja vuosi-pari mennään aina kerrallaan, eli jos tuntuu että vielä joskus pystyy työelämään palaamaan on se mahdollista.