Lue keskustelun säännöt.
PRIDE sijaisperhevalmennus rikkoo lastensuojelulakia
07.01.2013 |
J.P. Roos ja Leeni Ikonen ovat jo vuosia ihmetelleet sijaisperhevalmennusten lastensuojelu- ja perustuslain vastaisia sisältöjä ja asenneongelmia. Kunnat ja RAY ovat rahoittaneet esim. Pelastakaa Lapset ry:n ja Pesäpuu ry:n PRIDE- koulutuksia, jotka hyväksyvät ls-lain vastaisesti lasten ja biologisten vanhempien vieroituksen toisistaan, laittomat tapaamisrajoitukset ja perheen jälleenyhdistämisen laiminlyönnit.
Tässä Leeni Ikosen kommentti näistä 24h vaarallisista ja lapsen edun vastaisista pikakoulutuksista:
"1.1.2008 voimaan tulleen uuden lastensuojelulain uusin muutos teki perhehoidosta ensisijaisen hoitomuodon (316/2011). Tällä lakimuutoksella maamme hallitus ja eduskunta tekivät tärkeän linjauksen, joka heikentää entisestään vanhemmuutta ja vanhempien asemaa suomalaisen lapsen elämässä.
1.1.2008 voimaan tulleen lastensuojelulain muutokset, lastensuojeluilmoituksen kynnyksen alentaminen, asiantuntijuuden korostaminen yhdistettynä varhaisen puuttumisen leimaamispyrkimyksiin olivat lähtölaukaus vanhempien kasvatusvallan murenemisesta. Ne ovat mahdollistaneet viranomaisten keskinäisen asioinnin ohi lapsen vanhempien ja samalla vaikeuttaneet vanhempien mahdollisuuksia ottaa vastuuta lapsestaan.
Perhehoitolinjaus mahdollistaa tulonsiirrot lapsen omasta perheestä toiselle, jota nimitetään sijaisperheeksi. Lain valmistelun yhteydessä sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuultavina olivat lakia laadittaessa mm. sosiaali- ja terveysministeriön virkamies, kansanedustaja Aila Paloniemi (Perhehoitoliitto ry:n puheenjohtaja), lapsiasiavaltuutettu, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen edustaja, Valviran edustaja, aluehallintoviraston edustaja, sosiaalitoimen virkamiehiä, Perhehoitoliitto ry:n toiminnanjohtaja, Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry, Lastensuojelun keskusliiton toiminnanjohtaja, yliopiston professori ja oikeustieteen tohtori sekä viisi sijaishuoltoa tarjoavaa yhteisöä.
Ketään lastensuojelun palveluja käyttävää tahoa tai huostaanotettujen lasten perheiden edustajaa ei kuultu. Lainvalmistelun yhteydessä ei tutkittu sen vaikutuksia lapsiin ja lapsiperheisiin.
Puutteellinen lainvalmistelu johti siihen, että eduskunta päätyi keskustelemaan suomalaisen lapsen tulevasta asuinpakasta: laitos vaiko naapurin perhe? Se päätti, että tavallisesta äidistä ja tavallisesta isästä voidaan pikakoulutuksella luoda ylivertainen vanhempi, joka saa yhteiskunnan kaiken tuen.
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnon mukaan valtakunnallisia sijaisperheiden rekrytointikampanjoita tulee jatkossakin toteuttaa ja että niitä tulee rahoittaa valtion varoista. Näitä kampanjoita on sittemmin toteutettu laajasti.
Suomi panostaa massiivisesti sijaisperheisiin ja näiden jaksamiseen. Mitä saataisiin perheille, jos hallituksen esityksen mukaiset kustannukset, noin 17 000 000 euroa, suunnattaisiin tavallisten lapsiperheiden hyväksi?
Perhehoidon lisääntymisen myötä myös lasten ja vanhempien väliset tapaamiset ja yhteydenpito näyttävät entisestään vaikeutuneen.
Lastensuojelun työntekijän lakiin kirjattu velvoite on ohjata sijaisperheitä hyväksymään jaettu vanhemmuus ja toimimaan perheen jälleen yhdistämistavoitteen mukaisesti. Tämä tarkoittaa, ettei lastensuojelun työntekijän tule hyväksyä sijaisperheen pyrkimyksiä omia lapsi itselleen. Sijaisperheen tulee toimia niin, että sen työ muuttuu tarpeettomaksi ja lapsi voi palata kotiinsa.
Yhteydenpidon rajoittamisasioissa ei tosiasiallisesti ole olemassa tehokkaita oikeussuojakeinoja, koska valitusasioiden käsittelyaika on pitkä ja hallinto-oikeudet yleensä hyväksyvät tehdyt rajoitukset. Kyse on lapsen vapauteen sekä lapsen ja vanhemman perhe-elämään kajoavista toimista, joiden osalta lainsäädännön puutteet tulisi pikaisesti korjata.
Suomen valtio on saanut lukuisia langettavia tuomioita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta koskien lastensuojelun vieroittavia toimia.
Huolimatta langettavista tuomioista lastensuojelun työkäytännöt näyttävät edelleen toimivan lapsen edun vastaisella tavalla. Kun lapsen tapaamiset läheistensä kanssa rajataan perusteetta, toimitaan perheen jälleen yhdistämisen periaatteen vastaisella tavalla.
Liian yleinen on nykyinen käytäntö, jossa sosiaaliviranomainen jo lähtökohtaisesti päättää olla pitämättä alkuperäisen perheen jälleenyhdistämistä vakavana vaihtoehtona lähtien sen sijaan siitä olettamasta, että lapset olivat pitkäaikaisen huostassapidon ja sijaiskotiin sijoittamisen tarpeessa."
Kommentit (30)
Olen ollut aivan järkyttävän asenteellisen selvityksen kohteena, ilmoitus oli uskomatonta shittiä. Meillä ei ollut mitään keinoja todistaa väittämiä vääriksi, kun mitään ei uskottu.
JOS selvitysprosessin aikana olisi tapahtunut jotain, vaikkapa lapsi olisi kaatunut, ja loukannut itsensä, tms. ja joku olisi raportoinut siitä tai jollain sossu-tapaamisella olisi nähty tämä, meiltä olisi viety lapset pois, olettamuksella että lapsia on pahoinpidelty.
tai lapset eivät ole itsetuhoisia. Huostaanotoista 75% tapahtuu nuoruuisiällä (13-). Tutkimuksissa on todettu, että keskimäärin huostaanotetulla nuorella on noin 5 erilaista ongelma-aluetta elämässään ja kehityksessään ennen huostaanottoa. On myös havaittu, että näiden ongelmien määrä ja laatu lieventyy alkutilanteeseen nähden, vaikka huostanaotetuilla onkin keskimääräisiä lapsia ja nuoria heikommat eväät eli heidän psyykkinen ja henkinen hyvinvointinsa on heikompi.
Vain 10% lstensuojen asiakkuuksista päätyy huostaanottoon, aika paljon siis lastensuojelussa tuetaan avohuollon tukitoimin perheitä. Ei ehkä aina riittävästi, mutta joillekin perheille mikään apu ei riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskokaa pois, jopa eri osoitteessa asuvan isän päihteidenkäyttö riittää lapsen huostaanoton perusteeksi/ tekosyyksi!
11 kk Lauri vietiin lievästi kehitysvammaiselta äidiltään 3 pv ennen joulua ilman perusteita. Sosiaalityöntekijät vetosivat Laurin eri osoitteessa asuvan ISÄN päihteidenkäyttöön. Synnytyssairaalan ja neuvolan sekä äidin ja lapsen elämää seuranneiden hoitoalan työntekijöiden mukaan äiti hoiti vauvaansa hyvin. Silti sosiaalityöntekijät pakottivat äidin irtisanomaan asuntonsa ja siirtymään 24/ 7 tarkkailuun ja ( epäeettiseen ja -tieteelliseen, puutteellisen ammattitaidon ja koulutuksen omaavien työntekijöiden suorittamaan yleensä pelkästään huostaanoton aikaansaamiseen keskittyvään) vanhemmuudenarviointiin lastensuojelulaitokseen, johon oli sijoitettu ongelmanuoria. Äidin ja lapsen ulkoilua ja kontakteja rajoitettiin, jopa seurakunnan vauvakerhoon meno kiellettiin ja sosiaaliviranomaiset alkoivat valmistella lapsen huostaanottoa.
Äidillä olisi ollut paljon nuhteettomia sijaisperheiksi haluavia sukulaisia mutta lastensuojelu kieltäytyi hyväksymästä heitä kasvattajiksi ja valitsi mielummin Porin ulkopuolella sijaitsevan monilapsisen tuntemattoman sijaisperheen vaikka lastensuojelulain mukaan lapsi on sijoitettava lähelle bioperhettään ja lapsen sukulaiset on huomioitava mahdollisina sijaisvanhempina.
Lastensuojelu lupasi tukea lapsen yhteydenpitoa äitiinsä. Lauri napattiin kotoaan 3 päivää ennen joulua sijoitukseen ventovieraiden luo.
Lauri on ollut vieraassa paikassa nyt kuukauden. Äiti ei ole kuullut
pojastaan mitään. Nyt lauantaina 19.1.2013 Lauri täyttää vuoden.
Pastori Raisa Lehtomäen mukaan Laurin tarina osoittaa, että lapsia voidaan riistää vanhemmiltaan ilman hyväksyttävää syytä.
https://www.facebook.com/AutetaanYhdessaPikkuLauriaJaAitia
http://www.vanhemmat.com/phpbb/viewtopic.php?t=6163
Olisipa mielenkiintoista tietää, miten uutta sijaisperhettä on valmennettu ja onko heille lupailtu peräti adoptio. EU:n ja YK:n ihmisoikeussopimusten mukaan huostaanoton tulisi olla vihonviimeinen ja väliaikainen toimi kriisissä, johon vanhempien tulisi saada apua ja jonka ratkettua perhe tulisi jälleenyhdistää.
Suomen sosiaalitoimi rikkoo ihmisoikeussopimuksia tahallisesti ja jatkuvasti- käyttämällä huostaa ensisijaisena ja ainoana toimenpiteenä ja laiminlyömällä perheiden tuen, rehellisen dokumentoinnin ja tutkinnan, oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja perheiden jälleenyhdistämisen - lukuisista EIT- tuomioista piittaamatta.
Älkää tehkö lapsia! Kaikki ongelmanne selviävät tällä yksinkertaisella keinolla!
Terv. lopen kyllästynyt näihin valittajiin "isät lasten asialla" ja "sossut vie meidän lapset ihan syyttä suotta", etc., etc, etc, etc., etc., etc ad infinitum. AARRGGHH!!!
"En tajunnut, miten Pride mielestäsi rikkoo lakia."
PRIDE -valmennukset ovat rikkoneet useita lastensuojelulain ja perustuslain kohtia, yleisimmin Lastensuojelulain 54 §:ää, jonka mukaan:
Sijaishuollossa lapselle on turvattava hänen kehityksensä kannalta tärkeät, jatkuvat ja turvalliset ihmissuhteet. Lapsella on oikeus tavata vanhempiaan, sisaruksiaan ja muita hänelle läheisiä henkilöitä vastaanottamalla vieraita tai vierailemalla sijaishuoltopaikan ulkopuolella sekä pitää heihin muuten yhteyttä käyttämällä puhelinta tai lähettämällä ja vastaanottamalla kirjeitä tai niihin rinnastettavia muita luottamuksellisia viestejä taikka muita lähetyksiä.
Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen ja lapsen sijaishuoltopaikan on tuettava ja edistettävä lapsen ja hänen vanhempiensa sekä lapsen ja muiden hänelle läheisten henkilöiden yhteydenpitoa. Lapsen sijaishuolto on järjestettävä niin, että sijoituspaikan etäisyys ei ole este yhteydenpidolle lapselle läheisiin henkilöihin. Mikäli yhteydenpitoa rajoitetaan, tulee siitä tehdä asianmukainen, perusteltu ja valituskelpoinen päätös, josta voi valittaa hallinto-oikeudelle.
PRIDE- valmennus ei siis anna sijaisperheille lainmukaista tietoa ja ohjeistusta huostaanoton tai perheen jälleenyhdistämisen kriteereistä ja ehdoista, rajoitustoimenpiteistä ja niiden ehdoista ja perusteluista eikä lasten perusoikeuksista esim. oikeudesta pitää yhteyttä läheisiinsä, oikeudesta saada hyvää hoitoa ja palvelua ja tietoa omista oikeuksista.
Tiedoissasi on puutteita myös sukulaissijoitusten osalta . Lastensuojelulain edellyttämä sukulaissijoitusmahdollisuuksia kartoittava läheisneuvonpito jää laista huolimatta usein pitämättä tai pidetään vain muodon vuoksi.
"Stakesissa oli aikanaan erittäin lupaava projekti nk. ‘Läheisneuvonpito’, joka oli Uudesta Seelannista kopioitu malli. Siinä koottiin kaikki lapselle läheiset yhteiseen neuvonpitoon, ja jakamaan tietojaan ja vastuuta. Sosiaalityöntekijä ei ollut siinä määräävässä asemassa, ainoastaan auttoi eri tahoja neuvottelemaan mitä pitäisi tehdä.
Se toimi myös meillä kokeilukunnissa hyvin. Sitten tuo ansiokas malli näyttää kadonneen, ja on palattu viranomaisjohtoiseen toimintatapaan. Ehkä tuo vallan siirtäminen niille, jotka aidosti haluavat ottaa vastuuta lapsesta oli viranomaisille liian rankka juttu."
http://niinaberg.com/category/lastensuojelun-pimea-puoli/
Lapsia ei siis sijoiteta lähiomaisille, vaikka sijoitus palvelisi lapsen etua tai ls-laki niin edellyttää.
"Sunnuntaisuomalaisen Väli-Suomen käräjäoikeuksilta saamien tietojen mukaan myös lapsen huolto määrätään lähiomaisille äärimmäisen harvoin."
http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/lehdet-huostaanotetut-paatyvat-sukulaisille-harvoin/613282/
Sijaisperhevalmennuksissa huostaanotosta luvataan myös pysyvä, vaikka sen tulisi olla väliaikainen toimi. Uuden SKIDIkids- tutkimuksen mukaan huostaanotettu palautetaan vanhemmilleen erittäin harvoin. Pelastakaa Lapset ry:n mukaan tämä johtuu siitä, että palautukseen tarvittava vanhempien tukisuunnitelma tukineen jää tai jätetään käytännössä aina tekemättä.
Kun sijaisperheiden olemattomaan valikointiin ja heikkoon 24 tunnin valmennukseen, josta puuttuu lainsäädäntökoulutus ja asiallinen lastensuojelulakiosio yhdistetään vielä puuttuva valvonta( osassa perheitä sosiaalityöntekijä ei ehdi käydä edes yhtä kertaa vuodessa) ja täydellinen koskemattomuussuoja, soppa on valmis.
Myös Ruotsin sijaishuoltojärjestelmä perustui pääosin perhesijoituksiin ja perhehoitoon- ja pahaa jälkeä tuli:
http://www.sou.gov.se/vanvard/dokument/SammanfattningDelrapportENG.pdf
"Ruotsin valtion tekemän sijaishuollon selvityksen mukaan:
Vajaa 90 % haastatelluista kertoi koulunkäyntiin ja terveydenhuoltoon liittyviä laiminlyöntejä tapahtuneen.
Runsas ¾ haastatelluista kertoi muusta fyysisestä väkivallasta, mm. kasvoille lyöminen, korvapuustin antaminen, retuuttaminen, töniminen, potkiminen, polkeminen, nipistäminen.
Lähes puolet haastatelluista kertoi, että sijaisisä, sijaisäiti, laitosten henkilökunta, muut nuoret, sijaisperheen sukulaiset tai tutut ovat tehneet heille seksuaalista väkivaltaa.
Ruotsalainen selvitys tuotti samankaltaista tietoa kuin Norjan, Australian, Irlannin ja Kanadan tutkimuksissa on saatu.
Tutkimuksessa kuitenkin kävi ilmi, että lapset ovat joutuneet paljon pahemman laiminlyönnin kohteeksi sijaishuollossa kuin mitä olivat ne olosuhteet, joista heidät on otettu huostaan.
Selvitysmiehet esittävät toimenpiteitä, jotta tulevaisuudessa voitaisiin estää sijaishuollossa tapahtuva kaltoinkohtelu. Se ehdottaa, että jokaisella sijoitetulla lapsella tulisi olla sijaishuoltoa tarjoavasta tahosta riippumaton vastuuhenkilö. Hänen tulisi käydä lapsen luona vähintään neljä kertaa vuodessa ja tavata hänet kahden kesken.
Tutkimuksessa kiinnitettään huomiota myös siihen, ettei sosiaaliviranomainen noudata lakeja ja säännöksiä. Tämän korjaamiseksi on säädettävä seuraamuksista, joita laiminlyöjävirkamieheen kohdistetaan."
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/22-varastettu-lapsuus-kaltoinkoh…
Nyt Suomi on kopioinut ja vahvistanut lainsäädäntöönsä saman mallin- tietysti haastattelematta asiakkaita tai tutkimatta tähänastisten perhesijoitusten olosuhteita tai vaikutuksia. Nykyinen perhehoitolaki tuotettiin pitkäaikaisen lastensuojelukriisin luoneiden tahojen toimin- ja yksinomaan heidän näkemykseensä turvautuen.
Suomen VTV: Sijaisperheitä ei valvota
"Sijaisperheitä kunnat valvovat tekemällä kotikäyntejä kerran tai kaksi vuodessa.
Erityisesti sijaisperheiden valvonta vaikuttaa tarkastushavaintojen perusteella kuitenkin riittämättömältä. Osalla haastatelluista lastensuojelun työntekijöistä oli perhehoidosta huonoja kokemuksia, ja heitä mietitytti perheiden motiivit ryhtyä sijaisperheiksi. Joissain tapauksissa perheiden valinnan katsottiin epäonnistuneen täysin. Ongelmaksi koettiin myös se, että kaikki perheet eivät päästä lastensuojelun työntekijöitä kotikäynnille."
Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomus- Dnro 321/54/2010
Olisiko jo aika investoida lastensuojelun tutkimukseen ja valvontaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Bio- ja sijaisperheiden vastakkainasettelu on turhaa. He kamppailevat pitkälti samojen ongelmien- puuttuvan tuen ja viranomaisten järjettömien asenteiden ja käytäntöjen kanssa.
Kuolleen Tuulin tarina
"Lapseton Leena Pakkanen ryhtyi sijaisvanhemmaksi ja otti hoiviinsa äidittömän Tuulin. Masentunut tyttö kuoli 15-vuotiaana. Leena toivoo, että vastaavat tapaukset estettäisiin tehostamalla valvontaa sekä selkeyttämällä sijaisvanhemman roolia ja yhteistyötä sosiaaliviranomaisten ja hoitohenkilökunnan kanssa.
Tyttö muutti Leenan luokse
Tuuli oli vuoden kriisisijoitettuna ystävättären perheeseen. Kukaan lähiomaisista ei halunnut häntä luokseen. Pysyvämmän ratkaisun puutteessa tyttö oli vähällä joutua laitokseen.
– Ilmoitin, että minä olen käytettävissä. Kun Tuulilta kysyttiin, missä hän haluaisi olla, hän vastasi: "Leenan luona".
Leena kävi noin kolmen kuukauden pituisen sijaisperheille suunnatun PRIDE-koulutuksen. Sen jälkeen Tuuli muutti samaan kotiin asumaan.
Oksensi ruoat
Onnea ei kestänyt kauaa.
– Tuuli oli hyvin hiljainen ja hauras. Yhtäkkiä hän meni taas aivan lukkoon, Leena kertoo.
– Tuuli ei suostunut tulemaan ulos huoneestaan. Kun istuin viereen ja otin kainaloon, hän vain kyyhötti. Hän ei myöskään halunnut koskea ruokaan. Rohkaisin, että syö, syö, mutta hän ei suostunut mihinkään. Sitä oli kauheaa katsoa.
Jonkin aikaa Leena luuli tilanteen parantuneen, sillä hänen tullessaan töistä kotiin jääkaappi oli aina tyhjä.
– Sitten löysin vessanpöntön reunalta oksennusta. Tuulille oli kehittymässä bulimia.
Uusi sijaisperhe alkoholisoitunut
Leena kävi samalla psykologilla kuin Tuuli ja yritti kysellä siellä syitä tytön käytökseen.
– Psykologi ei vaitiolovelvollisuuteen viitaten suostunut auttamaan yhtään mitenkään. Tilannetta pahensi, etten ollut sen paremmin omainen kuin huoltajakaan. Ainoa asia, jonka sain kiskottua irti, kuului: "Tuuli on mennyt valtavasti eteenpäin".
Huoli lapsesta oli suunnaton. Vuoden päästä Leena oli aivan loppu. Kuukausittain vierailemassa käyneet sosiaalityöntekijät ehdottivat, että Tuuli menisi ammattimaiseen perhekotiin. Siellä äiti oli psykiatrinen sairaanhoitaja, ja perheessä muitakin samankaltaisen kohtalon kokeneita lapsia.
– Tuuli halusi itse muuttaa.
Tutustumisristeilyllä kävi ilmi, että sijaisvanhemmat olivatkin alkoholisteja. He lähtivät kännäämään ja jättivät lapset yksin hyttiin. Juopottelusta tuli arkipäivää.
Lapset kertoivat asiasta sosiaaliviranomaisille.
– Heitä ei uskottu. Olisi kuulemma pitänyt olla todisteita. Kriisisijoituksesta vastanneelle ystävälleni sanottiin kaupungin sosiaalivirastossa, että he eivät voi valvoa kaikkia – heillä on 5 000 muutakin sijoitettua lasta.
Teki lopullisen päätöksen
Tuuli oli osoittanut merkkejä itsetuhoisuudesta jo pidempään.
– Hän olisi halunnut maalata luonani huoneensa seinät mustiksi. Koulukuraattorille hän jopa puhui itsemurha-aikeista, mutta salassapitovelvollisuus kielsi kertomasta siitäkään eteenpäin.
Tuuli ajautui huumeita käyttäviin punkkariporukoihin. Eräänä iltana vuonna 2000 joukko järjesti juhlat.
Ne "juhlat" olivatkin 15-vuotiaan Tuulin läksiäiset.
– Tuuli oli sanonut, että hän haluaa lähteä äidin luokse. Joku jengistä saattoi hänet junaradan varteen. Myöhemmin Tuuli tunnistettiin vasta bussilipusta, Leena sanoo.
Kantelun lopputulos pettymys
– Mietimme sokissa, miten ihmeessä näin voi käydä. Tuuli sijoitettiin alkoholistikodista aivan liian myöhään uuteen paikkaan. Senkö takia, että he olivat "ammattilaisia"? Minun luonani sosiaaliviranomaiset kyyläsivät jopa sängyn aluset ja likapyykit piilotettujen pullojen varalta. Se oli mielestäni aivan luonnollista, kaikkihan tehtiin lapsen parhaaksi.
Leenan ystävätär kanteli sijaisperheen ja sosiaaliviranomaisten toiminnasta eduskunnan oikeusasiamiehelle.
– Sieltä vastattiin, että lakia ei ole rikottu – valvottu oli, vaikka lapsia ei oltu kuultukaan, Leena sanoo.
– Tuntuu, että sijaisperhesysteemi toimii, kunhan ei tule vaikeuksia. Kun niitä tulee, auttajaa ei löydy. Lisäksi viranomaisten älyttömästä vaitiolovelvollisuudesta pidetään kiinni viimeiseen saakka, vaikka lapsen etu vaarantuisi.
Huolenpitoa parannettava
Leena toivoo, että sijaisvanhempien asemaa parannettaisiin.
– Sijaisvanhempi ei ole omainen eikä huoltaja. Siinä jäädään kokonaisen kehän ulkopuolelle. Pitää miettiä jopa sitä, miksi lasta kutsuu. Minä kerroin aina kaikille, että Tuuli on kaveri, joka asuu minun luona.
– Olen myös sitä mieltä, että sijaisvanhempien, sosiaalityöntekijöiden ja muiden lasta hoitavien pitäisi pystyä puhumaan lapsen asioista enemmän ja avoimemmin. Jos se vaatii lakimuutoksia, niin muutettakoon lakeja."
http://www.studio55.fi/oikeusjakohtuus/artikkeli.shtml/1596919/leena-pa…
"Salaisuudet ja salaaminen ovat mahdollistaneet lakisääteiseen lastensuojeluun puolivillaisen palvelukulttuurin. On tuotettu kulissi, jonka kätköissä viranomaisvastuu on näennäistä ja täysin kunkin virassa olevan henkilön omien sattumanvaraisten henkilökohtaisten ominaisuuksien, tietotason, työmoraalin ja vastuukäsitysten varassa. Saattaa käydä tuuri, useinmiten ei kai kuitenkaan.
Tarjolla on sekalaista seurakuntaa: heikkoa koulutusta, keskeytyneitä opintoja, vähäistä elämänkokemusta, omia käsittelemättömiä ongelmia, ikään liittyvää tietämättömyyttä lapsista, kasvusta ja kasvatuksesta. Seurauksena yhteistyökyvyttömyyttä ja palvelutehtävän totaalista väärinymmärrystä: olematonta kommunikaatiota, hiljaisuudella hallitsemista, vallankäyttöä ilman perusteluja ja toimenpidepäätöksiä ilman todellista toimintaa.
Mielivaltaa ja virkavastuun laistamista salassapidon suojaamana.
Lasten suojelemisen sijaan itseään työnteolta suojeleva virkamies voi aina vedota salassapitosäädöksiin. Vihjailemalla ja viittaamalla salaisiin tietoihin viranomainen onnistuu kätevästi kääntämään toiminnan sisältöä arvioivat katseet pois omasta heikosti hoitamastaan työsarasta.
Yhdensuuntaista viestien vaihtoa, peruuntuneita soittoaikoja ja epämääräisiä kirjauksia
Onko asiakaspalvelutehtävässä hyväksyttävää olla vastaamatta asiakkaiden sähköposteihin tai soittopyyntöihin? Kuinka usein virkamies saa selityksettä perua viikottaisia soittoaikojaan? Asiakkaalle soittoaika on henkireikä, jonka toistuva peruuntuminen nakertaa luottamusta entisestään. Sitä paitsi ylimääräinen odottelu epäselvässä tilanteessa voi olla sietämätöntä, jopa hengenvaarallista. Keskustelusta kieltäytyminen on kiusantekoa, ei yhteistyötä.
Ja kuinka hankalaa onkaan tietojen saaminen omassa asiassaan. Viranomaisilla on velvollisuus toimittaa asianomaiselle kaikki häntä koskevat kirjaukset niitä pyydettäessä. Useiden esimerkkien valossa uskallan sanoa, että pyyntöihin vastataan jos jaksetaan. Kirjaukset saa jos niiden perään jaksaa toistuvasti kysellä, aina ei sittenkään, silloin joudutaan huutamaan hallinto-oikeutta apuun. Ja kun tiedot tulevat, ovat ne liian usein puutteelliset. Kaikki viranomaisten omaa toimintaa kyseenalaistavat huomiot ja havainnot ovat yllättäen hävinneet. Eikä ihme, sillä puhelinsoittoja kirjataan koneelle jos muistetaan ja monipolvisten tapaamisten sisältö tiivistyy helposti riviin kahteen. Tästä syystä osa lastensuojelun asiakkaista onkin päätynyt nauhoittamaan tai videokuvaamaan kaikki yhteydenpitonsa lastensuojeluviranomaisten kanssa.
Hallinto-oikeudet valvovat lastensuojelun kuluttajansuojaa, käytännössä valitukset kääntyvät kerta toisensa jälkeen lain velvoittamasta palvelusta järjestämisvastuussa olevan kunnan ja salassapidon suojissa operoivan lastensuojelutyöntekijän voitoksi. Kumileimasin toimii.
Toisaalta olen nähnyt myös lukuisia kunnallisen lastensuojelun tekemiä päätösasiakirjoja, joissa asiakkaalle todetaan yksituumaisesti ettei valitusoikeutta ole. Harva jo valmiiksi heikoilla oleva asiakas lähtee valittamaan, vaikka siihen viranomaisen yksisuuntaisesta loppukaneetista huolimatta olisikin oikeutettu.
Monta kertaa olen kuullut kuinka poukkoilevaa, sattumanvaraista ja vastuutonta toimintaa selitetään ja oikeutetaan kuntatyönantajan olemattomalla kiinnostuksella ja kehnolla resurssoinnilla. Tällaista kuntatyönantajaa valtio voisi muistaa talouspakotteilla.
Lasten huolenpidosta laistaville kunnille ja kuntien virkamiehille voisi syystä langettaa sanktioita. Heitteille jättäminen ei ole ilmaista. Jollei makseta tänään, niin tulevaisuudessa aivan varmasti. Korkojen kanssa.
Olen vuosien varrella tavannut useita lastensuojelun asiakkaita, heistä yksikään ei ole kertonut tuloksia tuottaneesta kunnallisesta lastensuojelusta. Kaikissa tapauksissa lapsi on jäänyt auttamatta vaillinaisen yhteistyön vuoksi. Yhteistyötä ei ole kyetty rakentamaan sen paremmin vanhempien kuin muidenkaan ammattiauttajien kanssa.
Umpiossa toimimalla ja salassapitoon vetoamalla voi olla varma auttamisen kehnosta lopputulemasta. Moisen leikin panokset ovat kohtuuttoman kovat..
Lastensuojelultakin on lupa odottaa tulosvastuullisuutta. Tulokset ovat tosin mitattavissa vasta vuosien kuluttua. Ennusmerkkejä voi kuitenkin lukea jo huomattavasti sitä aikaisemmin. Viranomaisvetoista yhteiskunnan ulkopuolelle kasvattamista ei kenenkään tulisi seurata hiljaa sivusta. Sen seurauksista ei kukaan meistä tule jäämään osattomaksi."
http://blogit.mtv3.fi/epikriisi/2011/01/20/tulosvastuullista-lastensuoj…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asenteet uusiksi
Päivittäin tarjoilee media järkyttävää tietoa maamme lastensuojelun nykyisestä tilasta. Olemme moneen kertaan lukeneet, että maassamme on ainakin 17000 kodin ulkopuolelle sijoitettua lasta. Edustamme hyvää eurooppalaista kärkitasoa siis muussakin kuin Pisa- kokeissa. Kiireellistä huostaanottoa odottaa tälläkin hetkellä 4000 lasta. Tutkimusten mukaan sijaishuollon kustannukset ovat n. miljardi euroa vuodessa. Vertailun vuoksi mainittakoon, että esimerkiksi toimeentulotuki, poliisitoimi tai lukiolaitos hoidetaan 600 miljoonalla vuosittain.
Kunnat rahaa säästämättä internoivat lapsiaan kauas pois kodeistaan. Haiseeko raha?
”Kunta saa sitä suuremman valtionosuuden, mitä enemmän lapsia otetaan huostaan” Näin sisäasiain ministeri Päivi Räsänen ilmoitti televisio-ohjelmassa rehellisesti ja katsoi kauniilla silmillään suoraan Suomen kansaa silmiin. On siis kysymys kuntien harjoittamasta lapsikaupasta, vähintäänkin lapsilla keinottelusta, joka sai lisää virtaa 2008, kun uusi lastensuojelulaki astui voimaan. Uusi laki perustui ns. koko kansan huoliajatteluun, jonka piti palvella aidosti lasten ja heidän perheittensä parasta. Toisin kävi. Laki kääntyi irvokkaasti itseään vastaan, kun se tuli suuressa huolestuneisuudessaan avanneeksi helpon ilmoittelun ja nimettömien ilmiantojen markkinat, jotka puolestaan johtivat tuottavaan ja yhä lisääntyvään huostaanottobisnekseen.
Huostaanottoa perustellaan sillä, että lapsella on oikeus turvalliseen kasvuympäristöön. Pitää paikkansa. Toisaalta jätetään kertomatta, mihin lapsia sillä verukkeella tarvitaan. Moni kylmilleen jäänyt kyläkauppa, entinen kansakoulu tai asemarakennus on herätetty henkiin lasten avulla. Huostaanottobisneksestä on tullut oivallinen pelastaja tuottamattomiksi käyneille maatiloille. Emännän pikakouluttaminen Pride- kurssilla (8 tapaamista ja parit kotitehtävät) pätevöittää toiminnan.
Maahamme on noussut kattava verkosto huostaanottobisnestä pyörittäviä laitoksia, joita ei valvo mikään korruptoitumaton taho. Valtakunnantason vaikuttaja kertoi televisiossa, että valvonta on karannut käsistä, siihen ei ole resursseja. Laitoksissa työtään tekevät ummistavat silmänsä epäkohdilta, sillä työpaikoista on kysymys. Tunnetaan suuria lastensuojeluyksiköitä, jotka käytännöllisesti katsoen elättävät koko kuntaa. Sijaishuoltomarkkinat ovat houkutelleet alalle myös ulkomaisia toimijoita. Yritysmaailmassa alaa markkinoidaan hyvin kasvavana.
Lapsen oikeusturva on vakavasti uhattuna silloin, kun lapsen huostaanottotutkimuksia ja siltä pohjalta tehtyjä päätöksiä tekevät tahot ovat taloudellisissa kytköksissä lastensuojelua tarjoaviin laitoksiin. Tämä toiminta pyhitetään sanalla verkostoituminen. koko juttu HOL ry facebook
Ei v*ttu täälä av:lla riittää näitä mt-ongelmaisia!
Menkää muualle riehumaan. Tai hei, mitä jos käyttäisitte tämän energian vaikka niistä lapsistanne huolehtimiseen!
tai lapset eivät ole itsetuhoisia. Huostaanotoista 75% tapahtuu nuoruuisiällä (13-). Tutkimuksissa on todettu, että keskimäärin huostaanotetulla nuorella on noin 5 erilaista ongelma-aluetta elämässään ja kehityksessään ennen huostaanottoa. On myös havaittu, että näiden ongelmien määrä ja laatu lieventyy alkutilanteeseen nähden, vaikka huostanaotetuilla onkin keskimääräisiä lapsia ja nuoria heikommat eväät eli heidän psyykkinen ja henkinen hyvinvointinsa on heikompi.
Vain 10% lstensuojen asiakkuuksista päätyy huostaanottoon, aika paljon siis lastensuojelussa tuetaan avohuollon tukitoimin perheitä. Ei ehkä aina riittävästi, mutta joillekin perheille mikään apu ei riitä.