Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
miten jaksaa työttömän arkea :(
06.01.2013 |
olen valmistunut 2011 ja siitä asti koittanut hakea työtä, usein se kariutuu siihen että olen nuori eikä työkokemusta :( ja samaan työpaikkaan yrittää satoja muitakin... ammattikorkeakouluun haen myös joka haussa,pisteet ei ole riittäneet kertaakaan. :( miten jaksaa ainaista pettymystä ja odottelua josko nyt jo tärppäisi ja voisi alkaa elää normaalia elämää ilman murheita mistä saada taas vuokra-rahat kasaan!
Kommentit (8)
ja tule töihin pääkaupunkiseudulle. Työhaastattelumatkarahat sossusta ja työsuhdeasunto työnantajalta.
-Näin asiansa nuorena ratkaissut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
todella vaikea saada oman alan töitäkään, jos ei ole mitään työkokemusta.
itse olen ollut siivoamassa, kioskilla, grillillä, pesulassa ym kaikkia hanttihommia lukiosta asti kaikki lomat.
tee hakemuksia entiseen malliin, mutta älä niitä tehdessäsi ajattele, että miten paljon tarvitset työpaikkaa tai haluat työpaikan, tee vaan niistä mekaanisia itsesi kehumiskirjeitä. Se on ainoa tapa suojella itseään siltä pettymykseltä, kun ei minkään yrityksen jälkeen kelpaa.
Oletko hakenut toisen paikkakunnan amk:n? Isoille paikkakunnille on aina vaikein päästä, pienemmistä voisi irrota paikka. Kannattaa vaan harkita ala tarkkaan, sosiaaliala taitaa olla työllistävin. Ja terveysalalta löytyy myös ammatteja, jotka ovat muuta kuin sairaanhoitaja tai lähihoitaja.
Ja pk-seudulle eikä mihinkään isompaan kaupunkiin kannata tuosta vain muuttaa ENNEN kuin niitä töitä on. Vuokrat ovat pilvissä, ja tuilla ei voi pärjätä kun niin suuri osa menee asumiseen. Sen sijaan hae sieltä päin töitä ja jos pääset haastatteluun ja muuttoasiaa kysytään niin valehtele että olet muuttamassa poikaystäväsi luokse joka tapauksessa. Pelkkä "etsin sitten asunnon jos tärppää" ei vakuuta haastattelijoita ja kuulostaa vähän epävarmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin valmistuin 2011 ja olen siitä lähtien tehnyt satunnaisia keikkahommia, ja kaksi vapaaehtoistyöjuttua omalta alaltani.
Alani on niin erikoinen, että töitä ei todellakaan edes ole tarjolla. Ja jos on, kaupungissa on kymmeniä muitakin samalle alalle valmistuneita (eri asteilta amiksesta yliopistoon), joten hakijoita riittää. Hommat saavat tietysti ne yliopiston käyneet, joten meillä muilla ei hirveästi mahkuja ole. Mullakin on mies täällä (työssäkäyvä), joten muuttoa muihin kaupunkeihin en oikeastaan halua edes harkita.
Itse ahdistun joka aamu siitä, kun päivän "menussa" ei ole mitään hyödyllistä - siivousta, ruuanlaittoa, mol.fi:n katselua... Kynnys hakeakaan mitään työpaikkoja on iso, kun ei kiitos -vastauksia on jo niin monesta työpaikasta tullut. Masennus on lähellä (tai jo päällä?), mutta yritän löytää iloa elämän muista asioista, kuten nähdä kavereita, pelata pelejä joista tykkään, tehdä lempiasioitani... Vaikeaa on yrittää vapaa-ajasta nauttia kun tuntuu ettei sitä ole ansainnut, mutta ei kai tässä muutakaan oikein voi.
Uutta alaa olen yrittänyt pohtia, mutta tuntuu että kun olen jo kuusi vuotta opiskellut ja ammatin saanut, niin eikö se jo riittäisi. Monia vuosia en tätä työttömyyttä jaksa, jossain vaiheessa uusi ammatti on kuitenkin hankittava ellei töitä löydy.
Mistä itse saan voimaa kestää tätä, on satunnaiset keikkatyöt ja vapaaehtoistyö omalla alalla. Olen joskus tarjoutunut avuksi kun olen huomannut, että jossain oman alan firmassa on kiirettä. Ilmaiseksi tietenkin ja ihan parin tunnin juttuja, mutta jääpähän ihmisten mieleen ja saa itselleen hyvän mielen kun on jollekin avuksi. On näistä muutama työkeikka sitten poikinutkin :)
Rahallisesti pärjäämme ihan ok, koska asumme halvassa vuokra-asunnossa ja miehellä kuitenkin on töitä. Itse saan satunnaisista keikkatöistäni n. 200-400e/kk, minkä lisäksi sovellettua työmarkkinatukea ja yleistä asumistukea. Ihan hyvin pärjäämme, tosin mihinkään erityisen luksukseen ei tietenkään ole varaa, mutta mihinpä sitä semmoisia tarvitsisikaan.
Jaksamista ap, yritä sinäkin muistaa sama jota joku jo täällä sinulle kirjoittikin - älä anna työn määrittää sinua yksilönä. Itse tajusin tämän vasta ihan lähiaikoina ja aloin ajatella, että ehkä olen ihmisenä arvokas vaikka työtön olenkin. Onhan minulla sitä paitsi paljon kohtalontovereita :)
olen tehnyt kesätkin, nyt ne vaan on harventumassa enkä jaksaisi enää montaa vuotta elää pelkästään pienillä ja satunnaisilla tuloilla (kun ei seuraavan kuun töistä tiedä mitään) haluan siis joko vakityön tai päästä opiskelemaan, jotain että tiedän mitä tehdä seuraavat vuodet ja pysyvyyttä eikä ainaista epävarmuutta. ja kuten yksi edellinen vastaaja kertoi niin sama fiilis itselläin,ei tee mieli edes laittaa hakemuksia koska se "kiitos ei" on kuultu jo tarpeeksi monta kertaa
AP
Alue: Aihe vapaa
Älä anna työn määrittää arvoasi yksilönä; tässä maassa on satoja tuhansia työttömiä, et ole yksin.