Onko miehesi ALKOHOLISTI?

Mun mies juo aina kun sitä huvittaa. Kännissä on aivan sekopää ja erittäin hankala ja riidanhaastaja. Pyysinlopettamaan-ainakin kotona juomisen. Pari kuukautta meni hyvin, nyt on alkanut ottaa taas yhden-kaksi olutta silloin tällöin. Lauantaina jäi kaveriporukan luo ryyppäämään, ja kotiutui joskus iltapäivällä eilen. Tämä on raastavaa, ristiriitaista. Hän on mukava selvinpäin, kännissä hirviö. Onko minun oltava sitten kaiken tämän keskellä myös niin vahva, että eroan?? Vaikka en sitä hyvänä kautena halua? Ryyppäämistä en enää siedä, enkä edes alkoholia. Mitä muuta voin tehdä kuin "hajottaa" perheeni? 

minä olen sellainen kiltti juoppo isä.

Juon töiden jälkeen yhden viinipullon ja viisi-seitsemän pientä olutta. 

Aamulla herään hyväntuulisena. 

Eli kyllä meitä kilttejäkin juoppoja löytyy. Ei ole ongelmia meidän perheessä.

minä olen sellainen kiltti juoppo isä.

Juon töiden jälkeen yhden viinipullon ja viisi-seitsemän pientä olutta. 

Aamulla herään hyväntuulisena. 

Eli kyllä meitä kilttejäkin juoppoja löytyy. Ei ole ongelmia meidän perheessä.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2013 klo 11:56"]

minä olen sellainen kiltti juoppo isä.

Juon töiden jälkeen yhden viinipullon ja viisi-seitsemän pientä olutta. 

Aamulla herään hyväntuulisena. 

Eli kyllä meitä kilttejäkin juoppoja löytyy. Ei ole ongelmia meidän perheessä.

[/quote]

Mietipä vielä uudestaan. Tuo määrä kuulostaa helvetin suurelta jos juot noin paljon joka päivä. Oletko kysynyt vaimolta/lapsilta häiritseekö vai mistä tiedät ettei ole mikään ongelma perheelle?

Luulen, että monella on, mut asiasta ei puhuta.

Vieläköhän tähän saisi uusia näkökulmia?

Mies tuli kotiin eilen kännissä. Käskin mennä hotelliin yöksi. Sitten onneton tuli kotiin nukkumaan rapulaansa. Nyt on pakko hommata joku yksiö kakkoskämpäksi. Menköön sinne jos ei osaa olla ihmisiksi meidän kanssa.

O-N

Mietin näitä samoja juttuja, olen miettinyt jo jonkun aikaa. Lapset on vielä hyvin pieniä, rakastan miestäni vielä, ja toivon että hän vielä pystyisi vähentämään tai lopettamaan. Itsekin olen aikoinani juonut aika paljon mutta juominen jäi kun tuli lapsia, enkä ole aloittanut uudestaan. Mutta tämä on alkanut rasittaa suhdettamme koko ajan enemmän, en tiedä mihin tämä johtaa... :´(

Toivon että keksisin ne sanat jotka saisi hänet järkiinsä, puhe ei ole auttanut tähän mennessä paria päivää pitempään. Sitten sama meno jatkuu taas. Vielä en ole valmis lähtemään mutta tätä menoa sekin päivä vielä tulee.

Jos kyseessä on alkoholisti, päätös ratistumisesta on oltava sairastuneen oma.

Kauppaan mennään kun mies on ajokunnossa. Lapset on oppineet isän olevan alkoholisti, se on heille arkipäivää. Eli isä nukkuu pitkään viikonloppuina ja harvoin käy missään heidän kanssaan. Niin kauan kun mies hoitaa työnsä eikä olev aggressiivinen millään tavalla, aion sietää sitä.

Juo kohtuullisen näkymättömästi, vaikka kaikki lähipiiri näkee - joka päivä, aamusta alkaen, hitaasti.

Meillä ei kuljeta autolla (itselläni ei ole ajokorttia), ei käydä kylässä, ei viedä harrastuksiin, ellei ne ole lähellä.

Lapsi, yksi, ei vielä muuta erityistä ole huomannut kuin sen, ehkä itse hokemani , "älä huuda".

Olen ajatellut antaa esimerkkiä, pari kolme kuukautta juomatta pisaraakaan (olen tämän tehnyt ennenkin), olen sanonut miehelle, että minä en ENÄÄ auttaa voi, enkä usko hänen saloihinsa, en halua nähdä hänen piilopullojaan jne. Sanoin, että nyt, nyt vihdoin, hänen olisi otettava yhteyttä ammattiauttajaan. Minä en sellainen ole.

Epäilen silti. Isäni on kuollut alkoholismin aiheuttamaan sairauteen, veljeni on seuraavana vuorossa, ehkäpä sitten mieheni (ennustaja en ole, voinhan kuolla itsekin ensin).

Olen neuvoton.

valitettavasti. joka ilta pitää vetää jonkunnäköiset hiprakat. ei muka ole humalahakuista juomista ja keskittyy lähinnä laatuviineihin ja erikoisiin viskeihin, rommeihin yms..mutta kummasti vaan pitää vetää niin että sammuu sohvalle melkein joka ilta. ei käy baareissa juurikaan mutta kotona juo. olen asettanut ehdon että ennen ei saa juoda ennen kuin lapset nukkuvat. eli lapset eivät juurikaan sitä juomista näe, joskus ruuan kanssa otetaan viinilasilliset. suunnitelmissa on vaatia juomisen radikaalia vähentämista.

Heti ensimmäisistä merkeistä tulisi ero.



Yhtään alkoholistia en enää elämässäni hyysää.

Meil ukon juominen pahentunu viime kesästä hurjasti. Kännissä ehdotellu tutulle naiselle useampaan kertaan tapaamista yms. On käyny kerran viikon katkolla. Yrittää olla juomatta huonoin tuloksin. Jouduin jättää yötyöni ku en voinu luottaa, et selvinpäin. Menetti kortin jne jne. EI ole väkivaltainen ollut koskaan. Kun juo, päätän, et pakkaan ja lähden lasten kanssa. Mut ei oo mihin mennä!! EIkä oo rahaa!! Sit on taas selvänä ja unohdan lähtemisaikeet kunnes juo taas. Oon miettiny onko asumusero lapsille traumaattisempaa kuin juppo iskä. En tiedä. Sekoan kohta itsekin. Nytkin vaan odotan koska taas ratkee. Auttaisko Minnesota?

Ei ehkä ole alkoholisti perinteisen suomalaisen määritelmän mukaan, jossa aikamoista örvellystä katsotaan läpi sormien, mutta kertakulutus rikkoo kyllä alkoholistin määritelmän rajat. Hän voi myös olla viikkoja juomatta, vaikka talossa olisi alkoholia, mutta jos erehtyy ottamaan yhdenkin se johtaa poikkeuksetta baariin lähtemiseen ja pilkkuun asti lipittelyyn.

vaan ulos kaapista mammat;)

Ilmottaudun siis minäkin..

Eikä myöskään isä, veli tai appiukko ole.



Mikä saa niin monen naimaan alkoholistin, jos itse tulee alkoholistiperheestä?

En tiennyt meneväni naimisiin alkoholistin kanssa! Oli silloin 20v ja ei juonu lainkaan ku asui viel kotona. Vuosien varrel käyttö lisääntyi. Nyt 20v myöhemmin jo paha tilanne.

Oon miettiny onko asumusero lapsille traumaattisempaa kuin juppo iskä. En tiedä. Sekoan kohta itsekin. Nytkin vaan odotan koska taas ratkee. Auttaisko Minnesota?

Vihaan ja halveksin kaikkia teitä äitejä, jotka alistavat lapsensa juopolle. Olette pahempia kuin ne juopot, ne on sairaita, teidän pitäisi suojella lapsianne.

Teidänkin lapset tulevat vihaamaan teitä loppuikänsä.