Lue keskustelun säännöt.
Mulla on kriisi... auttakaa :)
02.01.2013 |
Elikkä mulla on hirveä stressi perhe-elämän ja työelämän välillä. Oon neljän pienen lapsen äiti enkä ole ollut moneen vuoteen missään töissä. Tosin olen koko ajan opiskellut samalla ja minulla onkin 2 korkeakoulututkintoa suhteellisen nuorella iällä.
Nyt olen äitiyslomalla joka jatkuisi vielä reilu 2 kuukautta enkä osaa päättää mitä teen sen jälkeen. Olisi ihana olla kotona lasten kanssa mutta se on kakspiippunen juttu:
- toisaalta lapsille on hyvä jos vanhempi hoitaa ja onhan se itsellekin mukava
- toisaalta perimmiltään tää on mun pelkoa mennä työelämään ja putoanko kokonaan kelkasta jos lykkään töihin hakua? Tuntuu että näinä päivinä saa olla onnekas jos työpaikan saa... Ei varmaan paranna tilannetta jos jatkan kotoilua.
Nyt on tavallaan hyvä tilanne koska olen juuri valmistunut eikä mun CV:ssä näy selvää aukkoa lapsista johtuen eli heitä ei tarvitsisi selitellä haastatteluissa. Asia on tosin eri jos jään pitemmäksi aikaa kotiin...
Kommentit (23)
no nyt mulle on tullut jo monta työtarjousta. Taidanpa tarttua yhteen...
En taida ottaa riskiä että tipun pois työelämästä jos jään kotiin. Näinä päivinä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin 9 vuotta kotiäitinä, sinä aikana hankin akateemisen tutkinnon tekniseltä alalta. Valmistumiseni jälkeen olin vielä 3 vuotta kotiäitinä, kunnes nuorempikin meni kouluun. Näin, koska sekä minä että mieheni halusimme ettei tarvitse viedä päiväkoteihin.
Kotiäiteilystäni huolimatta sain työpaikan heti toisella lähettämälläni hakemuksella. Ja mulla ei siis CV:ssä ollut yhtä ainotta työpaikkaa tuohon mennessä koska sain lapset niin nuorena ja sitten jäin 9 vuodeksi kotiin.
sinulla on neljä pientä lasta niin kannattaa kasvattaa heitä hiukan isommaksi kotona.
Neljä lasta sairastelee niin paljon, että olisit vain taakka työyhteisössä, samoin miehesellesi alkaisi kertyä poissaoloja töistä.
Miksi tehdä monta lasta, jos ei niitä jaksa hoitaa? Miksi aiheuttaa ongelmia työnantajalle ja työkavereille?
Kriisi olisi se jos asuisit tulvan viemässä savimajassa ja puolet lapsistasi olisi kadonnut. Urpo.
urpoksi :( AINA täällä saa negatiivista(kin) palautetta, uskomatonta... Onko teillä niin huono olo itsellänne että pitää toisia kiusata? Et taitais kasvotusten kehdata... ;)
No kuitenkin asiaan... Niin tuo kommentti että miksi lapsia kun ei jaksa hoitaa niin kuka on sanonut etten jaksaisi lapsiani hoitaa?! Minähän nimenomaan kirjoitin että mielellään olisin kotona lasten kanssa.
Eli kaiki kannattaa kotona olemista? Esim. eikö olisi järkevää että hankkisi jonkin verran työkokemusta että voisi jollain peruspäivärahan turvin jäädä vaikka työttömäksi ja näin pärjäisi taloudellisesti? Kannattaako osa-aikatyö? Entä jos sattuisin saamaan oikein hyvän työn?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
urpoksi :( AINA täällä saa negatiivista(kin) palautetta, uskomatonta... Onko teillä niin huono olo itsellänne että pitää toisia kiusata? Et taitais kasvotusten kehdata... ;)
No kuitenkin asiaan... Niin tuo kommentti että miksi lapsia kun ei jaksa hoitaa niin kuka on sanonut etten jaksaisi lapsiani hoitaa?! Minähän nimenomaan kirjoitin että mielellään olisin kotona lasten kanssa.
Eli kaiki kannattaa kotona olemista? Esim. eikö olisi järkevää että hankkisi jonkin verran työkokemusta että voisi jollain peruspäivärahan turvin jäädä vaikka työttömäksi ja näin pärjäisi taloudellisesti? Kannattaako osa-aikatyö? Entä jos sattuisin saamaan oikein hyvän työn?
No neljän pienen äitinä et varmaankaan ole työmarkkinoiden halutuinta kastia.
Mutta kannustankin nyt ajattelemaan muita ja jättäytämään niitä lapsia hoitamaan kunnes osa on jo niin isoja, ettei sinun tarvitsee rasittaa toisia niin paljon heidän sairastelullaan.
Ihan itse olet monta lasta pykännyt.
että jos menisin töihin niin todennäköisesti palkkaisin hoitajan kotiin just tuon sairastelun vuoksi. Enkä varmaan jaksais 4 lasta kuskata päiväkotiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olet todellinen superäiti, kun olet jaksanut neljän lapsen kanssa olla kotona ja samalla suorittanut kaksi korkeakoulututkintoa. Ja tämä siis ihan aikuisten oikeasti.
Lapsista jokainen on suurempi saavutus kuin yksikään tutkinto tai CV. Töitä kyllä löytyy osaavalle ja tekevälle, älä siitä ole huolissasi. Ajattele, mikä tällä hetkellä on parasta elämällenne ja elä sen mukaisesti.
Kolmoselle haluaisin vastata, että riisu silmälaput silmiltä. Mikään työpaikka tai työyhteisö ei ole itsetarkoitus. Ei vaikka olisi miten hikipinko. Sitä paitsi mikään työyhteisö ei toimi, jos sitä nakerretaan esittämälläsi tavalla sisältäpäin. Tyypillistä kateutta.
Itse löysin tänään työilmoituksen, jossa palkka olisi 50 % korkeampi kuin nykyisessä työssäni. Myös koulutukseni ja kokemukseni täsmäisi tähän tehtävään. Päivän sitä pyörittelin päässäni, mutta totesin lopulta, että en tarvitse kyseistä paikkaa. Olisin joutunut työmatkojen takia olemaan päivittäin 1-2 tuntia enemmän erossa lapsistani. En siis edes hae paikkaa.
Poikani sanomana tänään, mukava kun isi tulit aikaisin töistä kotiin! Ei tarvinne enempää perusteluja.
Eli kaiki kannattaa kotona olemista? Esim. eikö olisi järkevää että hankkisi jonkin verran työkokemusta että voisi jollain peruspäivärahan turvin jäädä vaikka työttömäksi ja näin pärjäisi taloudellisesti? Kannattaako osa-aikatyö? Entä jos sattuisin saamaan oikein hyvän työn?
Jotenkin särähtää tuo ajatus että yrittäisi saada työn vähäksi aikaa että voisi heittäytyä tuille sitten. Ei pidä hankkia neljää lasta jos ilman moista kikkailua ei onnistu niiden elättäminen.
Osa-aikatyö ei todennäköisesti kannata taloudellisesti, kun lapsille täytyy sitten hoito maksaa. Jos oikein hyvän työn löydät, niin tottakai olet vapaa sinne menemään kuten kaikki muutkin, eikä sinun lapset siitä sen enempää vaurioidu kuin muidenkaan työssäkäyvien äitien lapset. Mutta tosiaan, jos on pieniä vielä nuo lapset niin harva työnantaja taitaa kiinnostua, pelkäävät että olet vähän väliä pois lasten sairauksien, lääkärikäyntien jne takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olet todellinen superäiti, kun olet jaksanut neljän lapsen kanssa olla kotona ja samalla suorittanut kaksi korkeakoulututkintoa. Ja tämä siis ihan aikuisten oikeasti.
Lapsista jokainen on suurempi saavutus kuin yksikään tutkinto tai CV. Töitä kyllä löytyy osaavalle ja tekevälle, älä siitä ole huolissasi. Ajattele, mikä tällä hetkellä on parasta elämällenne ja elä sen mukaisesti.
Kolmoselle haluaisin vastata, että riisu silmälaput silmiltä. Mikään työpaikka tai työyhteisö ei ole itsetarkoitus. Ei vaikka olisi miten hikipinko. Sitä paitsi mikään työyhteisö ei toimi, jos sitä nakerretaan esittämälläsi tavalla sisältäpäin. Tyypillistä kateutta.
Itse löysin tänään työilmoituksen, jossa palkka olisi 50 % korkeampi kuin nykyisessä työssäni. Myös koulutukseni ja kokemukseni täsmäisi tähän tehtävään. Päivän sitä pyörittelin päässäni, mutta totesin lopulta, että en tarvitse kyseistä paikkaa. Olisin joutunut työmatkojen takia olemaan päivittäin 1-2 tuntia enemmän erossa lapsistani. En siis edes hae paikkaa.
Poikani sanomana tänään, mukava kun isi tulit aikaisin töistä kotiin! Ei tarvinne enempää perusteluja.
Tiedätkös, että ei tarvitse olla kovin kateellinen vaan vittuunutunut, kun tekee viikon aikana kolmen ihmisen työt, koska työkaverit ovat kotona hoitamassa sairaita lapsiaan.
Sen verran pitää ihmisellä järkeä olla, että jos pykää lapsia perhepäivähoitoryhmällisen verran, että hoitaa heidät itse eikä hanki itselleen työpaikkaa, josta nostaa vain palkan ja laittaa muut tekemään työnsä.Ap:lle riittää varmaan töitä, kun on kaksi tutkintoakin suorittanut, sitten kun lapset kasvavat.
t: 3
Tätähän se kateus juuri on, kenelläkään ei saisi mennä hyvin jos ei itselläkään. Kenenkään ei myöskään tarvitse tehdä kolmen ihmisen töitä, riittää kun tekee omansa. Ongelma ei ole työntekijän vaan työnantajan. Pienessä firmassa ongelma helposti tulee työnantajan piikkiin, jos työntekijälle tulee poissaoloja. Silloin kannattaa yrittäjän miettiä ihan itse miten on liiketoimintasuunnitelmansa miettinyt ja riskeihin varautunut.
Ap:n lapset tulevat joskus maksamaan sinunkin eläkettäsi, mutta tuskinpa heitä muistat enää silloin kiittää.
Kumma maa tämä Suomi nykyään, kun lasten tekeminen nähdään lähes rangaistavana tekona, vähintäänkin katsotaan kieroon jos lapsia on enemmän kuin kaksi. Katsokaa vähän syntyvyystilastoja ja miettikää, millä Suomen hyvinvointi aikoinaan luotiin. Se oli suurten ikäluokkien ansiota, koska lisääntynyt väestöpohja mahdollisti kasvun.
Olkaa äidit ylpeitä saavutuksistanne! Tulevaisuus on teidän ja lastenne, ei noiden kateellisten kyräilijöiden!
Kenelläkään ei sai mennä hyvin? Minusta ap:llä ei nyt niin ihmeellisen hyvin pyyhi. Kenelle siis olen kateellinen?
Ja kyllä ongelma nimenomaan on minun, työntekijän, kosa sijaisia ei ole eikä työni ole sen luonteista, että sen voisi jättää pöydälle odottamaan poissaolevien paluuta eli minä teen kolmen ihmisen työt.
Ihan olen itsekin veronmaksajia synnyttänyt ja kantanut korteni kekoon eläkkeeni suhteen. Jos nyt ikinä selviän tällä työmäärällä eläkeikään ilman burnouttia.
Millähän alalla itse mahdat olla, kun noin huolettomasti suhtaudut poissaolohin?
t: 3
Itselläni on myös 4 lasta ja korkeakoulututkinto. Olin pitkään kotona (tosin ehdin olla ennen lasten tuloa töissä muutaman vuoden) ja työelämään meno vähän pelotti.
Itselleni ja perheelleni löytyi kuitenkin mainio ratkaisu! Aloin ammattiaineiden opettajaksi ammattikouluun. Kotiäitivuosieni loppupuolella opiskelin ammatillisn opettajan pätevyyden. Ja koska olen alalla, jossa on kova pula opettajista niin pääsin töihin heti kun päätin mennä työelämään.
Nyt opetan ja olen töissä keskimäärin 22 tuntia viikossa. Usein on yksi päivä viikossa vapaata. Loma-ajat ovat samat kuin peruskoulussa, joten ikinä ei ole mitään ongelmaa siinä, että mihin lapset lomien ajaksi hoitoon! Pääsen useimmiten kahteen mennessä kotiin, joten nuorimmille ei tule pitkiä hoitopäiviä ja koululaisemme eivät tarvitse iltapäivähoitoa. Arjen pyöritys ei vaadi liikaa!
Palkka ei tietenkään ole niin hyvä kuin olisi alani "oikeissa työtehtävissä", mutta nyt helposti sujuva arki merkkaa meille enemmän. Ja ottamalla lisää opetustunteja voisin helposti saada enemmän palkkaa, mutta mulle sopii tää nykyinen tuntimäärä. Palkka on kyllä parempi kuin peruskoulun ja lukion opettajilla...
Otahan ap selvää, onko sinun alallasi ammattikoulututkintoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on myös 4 lasta ja korkeakoulututkinto. Olin pitkään kotona (tosin ehdin olla ennen lasten tuloa töissä muutaman vuoden) ja työelämään meno vähän pelotti.
Itselleni ja perheelleni löytyi kuitenkin mainio ratkaisu! Aloin ammattiaineiden opettajaksi ammattikouluun. Kotiäitivuosieni loppupuolella opiskelin ammatillisn opettajan pätevyyden. Ja koska olen alalla, jossa on kova pula opettajista niin pääsin töihin heti kun päätin mennä työelämään.
Nyt opetan ja olen töissä keskimäärin 22 tuntia viikossa. Usein on yksi päivä viikossa vapaata. Loma-ajat ovat samat kuin peruskoulussa, joten ikinä ei ole mitään ongelmaa siinä, että mihin lapset lomien ajaksi hoitoon! Pääsen useimmiten kahteen mennessä kotiin, joten nuorimmille ei tule pitkiä hoitopäiviä ja koululaisemme eivät tarvitse iltapäivähoitoa. Arjen pyöritys ei vaadi liikaa!
Palkka ei tietenkään ole niin hyvä kuin olisi alani "oikeissa työtehtävissä", mutta nyt helposti sujuva arki merkkaa meille enemmän. Ja ottamalla lisää opetustunteja voisin helposti saada enemmän palkkaa, mutta mulle sopii tää nykyinen tuntimäärä. Palkka on kyllä parempi kuin peruskoulun ja lukion opettajilla...
Otahan ap selvää, onko sinun alallasi ammattikoulututkintoa!
mutta sitä ennen tarvitsisin pari vuotta työkokemusta jotta voisin päästä opiskelemaan...
Ja silti enpä tiedä löytyisikö töitä... Ehkä. Mutta olisin kiinnostunut. Hmm...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiaan pitänee olla 2 vuotta työkokemusta ennenkuin on hakukelpoinen, mutta muistaakseni työkokemukseen kelpaa myös ennen valmistumista hankittu työkokemus.
Tammikuussa on yleensä yhtushaku opettajakouluun. Opiskella voi mm Hämeenlinnassa, Tampereella ja Helsingissä. Varmasti muuallakin. Ja opiskelupaikka on siis ammattiopettajakoulutusessa ammattikorkeakoulu, ei yliopisto.
Jos yhtään kiinnostaa ja työkokemus ei vielä riitä niin kannattaa lukea esim. avoimessa yliopistossa kasvatustieteen appro niin pääsee sit helpommalla jos joskus aloittaa ne opeopinnot.
Uskallatko paljastaa millä alalla olet...? Yleensä tekniikan alalla on isompi pula opettajista. Itsekin olen rakennusalan DI.
en oikein tiedä onko töitä tarjolla...
Ihmiset, jotka tekevät työnsä hyvin vastuuntuntoisesti ovat riskiryhmässä tukahtua työuupumukseen, koska heille myös töitä helposti kasataan. Muiden töiden tekeminen ei tähän valitettavasti auta, eikä myöskään muille äksyily. Ongelmaan täytyy löytyä ratkaisu työnantajan puolelta ja sitä kautta työjärjestelyistä, kts. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…
Omat työtehtäväni sisältävät kahden jo eläkkeelle jääneen aikaisemmat työtehtävät, hieman karsittuna. Kyseiset henkilöt tekivät työnsä tunnollisesti, mutta olivat silti hukkua töihinsä. Itse olen työkuormastani keskustellut esimieheni kanssa, mutta julkisella puolella ei uusia henkilöitä noin vain palkata. Työkuormitus on siis päivittäistä, ja joudunkin priorisoimaan koko ajan, mitä töitä teen vasemmalla kädellä ja mitkä jätän odottamaan aikaa parempaa, jotta saisin oleellisimmat tehtyä niin kuin pitää.
Edellä kirjoittamastani huolimatta, tai ehkä juuri sen takia olen vahvasti sitä mieltä, että jokaisella on oikeus tehdä töitä elämäntilanteensa mukaisesti, riippumatta siitä, mitä muut samassa työyhteisössä tekevät. Jos työt kasaantuvat työyhteisössä joillekin henkilöille, ei ongelmaa aiheuta työyhteisön muut jäsenet vaan ongelma on lähtökohtaisesti työnantajasta johtuva.
Henkilökohtaisella tasolla jokaisen kannattaa miettiä, miksi suostuu kantamaan enemmän kuormaa kuin pystyy. Kuminauhaa ei voi venyttää loputtomiin.
ihminen voi työskennellä oman elämäntilanteensa mukaisesti. Kun on neljä pientä lasta niin oman elämäntilanteen mukainen työskentely tapahtuu sillä kotona omien lasten hoitona.
Kun lapset kasvavat työelämä kutsuu ja sielläpystyy myös suoriutumaan työtehtävistään.
Töiden kasaantuminen minulle johtuu työkavereistani. Jos he olisivat töissä ja tekisivät osansa minulla olisi vain omat työni hoidettavana. Nyt on heidänkin.
On ymmärretävää olla joskus pois. Ei säännöllisesti.
Työnantajaa ei voi syyttää. Työntekijöitä ei vain ole.
t: 3
Kiitos asiallisesta vastauksestasi ja pahoitteluni, jos vastasin aiemmin varsin terävin sanoin!
Luulen ymmärtäväni tilannettasi. Toivotan jaksamista ja kannustan kuitenkin keskustelemaan tilanteesta myös esimiehesi kanssa (ehkä oletkin keskustellut).
Tsemppiä myös ap:lle! AV:tä saa aina vastauksia jos pyytää ;)
Hyvää yötä!
t. 8
urpoksi :( AINA täällä saa negatiivista(kin) palautetta, uskomatonta... Onko teillä niin huono olo itsellänne että pitää toisia kiusata? Et taitais kasvotusten kehdata... ;)
No kuitenkin asiaan... Niin tuo kommentti että miksi lapsia kun ei jaksa hoitaa niin kuka on sanonut etten jaksaisi lapsiani hoitaa?! Minähän nimenomaan kirjoitin että mielellään olisin kotona lasten kanssa.
Eli kaiki kannattaa kotona olemista? Esim. eikö olisi järkevää että hankkisi jonkin verran työkokemusta että voisi jollain peruspäivärahan turvin jäädä vaikka työttömäksi ja näin pärjäisi taloudellisesti? Kannattaako osa-aikatyö? Entä jos sattuisin saamaan oikein hyvän työn?
No neljän pienen äitinä et varmaankaan ole työmarkkinoiden halutuinta kastia.
Mutta kannustankin nyt ajattelemaan muita ja jättäytämään niitä lapsia hoitamaan kunnes osa on jo niin isoja, ettei sinun tarvitsee rasittaa toisia niin paljon heidän sairastelullaan.
Ihan itse olet monta lasta pykännyt.
Taitaa oma cv olla jo huonompi kui ap.n ja lapsia sinulla 2?
Kaupallisen alan opettajien työtilanteesta en osaa valitettavasti sanoa. Periaatteessa sosiaali+terveysalalla ja kaueudenhoitoalalla (kosmetologit, kampaajat jne) on opettajia runsain mitoin. Näillä aloilla kun opettajana voi tienata paremmin kuin itse ammatissa.
Kysele vähän oppilaitoksista...