Ahistaa...kaikilla muilla 3 lasta tai enemmän, itellä 2

on varmasti lähellä kolmea. Tänne muuttavat ovat jo valmiiksi lapsiperheitä tai ainakin yksi jo mahassa ja kun talot on suuria on helposti tilaa 3-4 lapselle.

Me ollaan 2-lapsisena perheenä (nuorin jo 6v) selvä poikkeus tällä alueella.

Sillä Suomessa naisten keskimääräinen lapsiluku on 1,7 joten kaikilla muilla ei ole vähintään kolmea lasta, kaksi on siis 0,3 lasta keskimääräinen enemmän:)

Kertokaa! :D Itselläni ei ole ainakaan mitään intoa... Enkä muutenkaan ymmärrä elämää, joka pyörii vain ja ainoastaan lasten ympärillä? :D Siitähän menee kroppakin ihan karmeaan kuntoon. huhhuh! :D

Kertokaa! :D Itselläni ei ole ainakaan mitään intoa... Enkä muutenkaan ymmärrä elämää, joka pyörii vain ja ainoastaan lasten ympärillä? :D Siitähän menee kroppakin ihan karmeaan kuntoon. huhhuh! :D

No joo, lapsi muuttaa ajattelutapaa ja maailmankuvaa ;) Eikä se elämä yleensä siihen lopu, aikansa kutakin. Silloin kun lapset ovat pieniä, ainakin minä haluan pyhittää ajan lapsille. Ehdin viettää omaa elämää enemmän, kun lapset ovat isompia ja touhuavat omiaan...

Ja ap, vaihdetaanko? Minua pidetään hulluna meillä päin, kun haluaisin vielä ainakin yhden lapsen. T:kahden äiti :)

mutta oma energia ei varmastikaan riittäisi hoitamaan kolmea lasta niin hyvin kuin haluaisin. Kyllähän se kolmaskin lapsi hoidettua tulisi, mutta kuinka hyvin, niin sitä en voi mennä vannomaan.

Minusta lähtökohta pitäisi olla se, että mietitään sitä omaa jaksamista ensin. Minun mielestäni kun lapsien kasvattaminen vaikeutuu ajan kanssa. Kyllähän sitä pieniä taaperoita huolehtii vaikka kymmenen, koska se on pääasiassa vaan perushoitoa. Isommilla lapsilla on isommat murheet, ja nekin pitää pystyä hoitamaan kunnialla. Ja jotkut, kuten minä, eivät vaan jaksa sitä kuin kahden lapsen kanssa.

Että pitäisi lapsilukukin päättää sen mukaan, mikä näyttää hyvältä naapurustossa, vai? Kuulostaa jo ajatuksenakin idiootilta! Minulla on kaksi lasta ja asun rikkaalla omakotitaloalueella, täällä tuo kolme lasta vaikuttaa olevan yleisin määrä, neljäkään ei ole harvinaista. Olen varsin tyytyväinen kahteen lapseen enkä todellakaan haluaisi useampia. Näistä kahdesta jaksan huolehtia hyvin ja pystyn tekemään uraakin.

ja alkavat vaatia kumpikin älypuhelimia ja iPadeja, ja pääsette halvemmalla etelänmatkalle kun lapsia on kaksi. Ovien paiskojia ja teiniangstaajia on vain kaksi, ja joudut järjestämään vain kahdet rippi- ja yo-juhlat jos ne kuuluvat siinä vaiheessa elämäänne.



Kyllä vähälapsisuudessa on paljon etuja.

t. viiden äiti

mutta tulee vain silti se tunne, että jos on enemmän kuin kaksi lasta, on jotenkin saavuttanut enemmän...



Nostan todella paljon hattua niille jotka jaksavat suuren lapsilauman kanssa!



- AP

Minä taas olen iloinen ja huojentunut, että meillä on vain kaksi lasta eikä enempää tulossa. Onnittelen silloin tällöin itseäni, että olen tajunnut jo tässä vaiheessa, ettei minulla olisi antaa itsestäni tämän enempää kuin nyt annan näille kahdelle.



Minunkin perheellisillä kavereillani on useimmilla vähintään kolmas tulossa. Olen tosi iloinen heidän puolestaan, mutta en ole koskaan ajatellut, että sen, montako lasta muut ihmiset tekevät, pitäisi vaikuttaa siihen mitä minä päätän lapsiluvun suhteen.



Minun kaveripiirissäni on sellainen hauska jakauma, että ne tekevät useamman lapsen, joilla esikoinen on ollut tyttö tai kaikki lapset tyttöjä. Meillä, joilla on lievästi sanottuna villinsorttisia poikia (juu, on kasvatettu, on) näyttää olevan huomattavasti pienempi halua tehdä useampi lapsi.

Olisin niin onnellinen edes yhdestä sisaruksesta pojallemme. Mutta 3:n keskenmenon jälkeen alkaa usko loppua, varsinkin kun raskautuminen tuntuu vaikeutuneen. :(

Sillä Suomessa naisten keskimääräinen lapsiluku on 1,7 joten kaikilla muilla ei ole vähintään kolmea lasta, kaksi on siis 0,3 lasta keskimääräinen enemmän:)

Olisi a j a t u k s e n a ihanaa saada kolmas lapsi. Mutta mutta... Meillä on melko pieni asunto, huonot säilytystilat, ei mummoja tai muita läheisiä auttelemassa ja muutenkin kaksi on nyt vaan niin näppärä lapsiluku, mahdumme normaaliin autoon jne.

Mukavuudenhalu on ehkä suurin syy, ihailen monilapsisia perheitä ja minulla on siihen kaipuu, mutten vaan jaksa,meikä varmaan mieskään. Välillä puhumme että olisi kiva saada vielä kolmas, mutta järki sanoo ettei ehkä sittenkään.

Arvelen, että oman ahdistukseni taustalla on jonkinlainen alitajuinen toive suuremmasta perheestä, mutta voimien uupuminen estää toiveen toteutumisen.



- AP

Mulla ei ole yhtään, enkä varmaan koskaan tule saamaankaan! Olisin maailman onnellisin, jos saisin yhden lapsen.

Lapset vaatii kauheasti aikaa ja energiaa, käskytystä ja neuvomista. Mun mielestä pienempi lapsiluku suotavampi kaikille, monellakaan tämän päivän äidillä ei olisi mielestäni resursseja yhtään enempään! Musta se on kaikkien etu, että lapsia ei tule kuin sieniä sateella! Fiksut hankkii vähemmän. Tai no joo, "saa". Lapsiahan saadaan, ei hankita.