Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten meinaat varmistaa elantosi sen varalta, että eläke jää pieneksi
01.01.2013 |
vai annat elämän mennä vaan, ja murehdit vasta sitten kun sen aika tulee?
Mun tuleva eläketurva on omistusasunto, säästöt ja mahdollisesti myös perintö.
Säästää alan systemaattisemmin heti kun asuntolaina on maksettu, eli n. 15 vuotta ennen arvioitua eläkeikää.
Kommentit (23)
Myyn vaikka sitte toosaa vanhainkodissa tms. Aina sitä jotakin keksii ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koskaan ei voi tietää, milloin eläkkeelle joutuu. Tai pääsee.
Olin perusterve, työhöni kiintynyt ja siinä viihtyvä nuori nainen kaksi vuotta sitten. Tällä hetkellä odottelen eläkepapereitani. En usko, että palaan työelämään enää ikinä, korkeintaan jotain satunnaista "keikkaluonteista" saattaisin tehdä.
Lapset ovat pieniä, asuntolainaa maksettu vasta alle 30% ja mökkiäkään ei ole.
Onneksi mulla on noin vuoden ansiotulot pankkitilillä. Olen aina ollut melko hyvä säästämään ja pitänyt huolen siitä, että jollakulla on yllättävien menojen varalta vähän rahaa.
Kun tän ikäisenä jää eläkkeelle, eläke on aika paska (verrattuna palkkaan!). Elintasoa saa laskea aika roimasti. Kun molemmille lapsille piti nyt samaan aikaan ostaa toppavaatteet, saivat muksut pärjätä viimevuotisilla toppakamppeilla alennusmyynteihin asti ja silti hirvitti loppusumma. Pikkuhiljaa sitä tajuaa, ettei voi ostaa joka sesongille uutta kenkäparia tai takkia kuten ennen. Ja pelottaa, onko tälle vuodelle tiedossa ulkomaanmatkoja lainkaan. Harrastustenkin rahoitus on nyt sitten niin ja näin.
Mutta terveenä on ihmisen hyvä suunnitella elämää kymmenen tai viidenkymmenenkin vuoden päähän.
On omistusasunto ja taattu työpaikka eläkeikään asti. 10 vuotta ja lainat maksettu, ehkä sitten jää säästöönkin.
En nyt keksi yhtäkään sellaista työtä mikä olisi taattu
Ei mun tarvi huolehtia eläkkeestäni, sitähän saa jokainen joka tapauksessa.
Mä olen tähän päivään asti elänyt vain tuilla (opintotuki, kh-tuki) ja siitä huolimatta olen elänyt hyvää elämää.
Nyt vielä Kela maksaa todella pientä eläkettä. Mutta se tulee kyllä poistumaan. 10 vuoden kulttua ei Kelan eläkettä edes makseta.
Ei mun tarvi huolehtia eläkkeestäni, sitähän saa jokainen joka tapauksessa.
Mä olen tähän päivään asti elänyt vain tuilla (opintotuki, kh-tuki) ja siitä huolimatta olen elänyt hyvää elämää.
Nyt vielä Kela maksaa todella pientä eläkettä. Mutta se tulee kyllä poistumaan. 10 vuoden kulttua ei Kelan eläkettä edes makseta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun asiaa alkaa miettiä, niin yllättävän monella on tullut elämään lievää suurempia mutkia. Jo pelkästään omilla sukulaisilla on eläke pienentynyt mm. sen vuoksi että
- terveys on reistaillut, monilla on mennyt selkä
- on syntynyt vammainen lapsi jonka omaishoitajaksi äiti on jäänyt
- on jääty hoitamaan omia, ikääntyneitä vanhempia
- on muutettu pienempään kaupunkiin, jotta voimakkaasti oireileva nuori on saatu irti rikos-ja päihdekierteestä, ja pienen kaupungin työllisyystilanne on kehno (nuoren elämä onneksi pelastui)
- on jääty loppuunpalamisen vuoksi osa-aikaiselle tai vaihdettu kevyempään mutta huonommin palkattuun työhön.Itse asiassa enemmän on niitä, jotka eivät ole olleet eläkeikään asti samassa työpaikassa samalla paikkakunnalla, vaan jotka ovat tehneet elämänlaadun tai terveyden vuoksi ratkaisuja, jotka ovat sitten pienentäneet ansiotuloja. Se pistää miettimään, onko hyvä elämä oikeastaan niin viivasuoraan mitattavissa työllä, palkalla ja asunnolla.
Ei pidä jäädä omaishoitajaksi. Lapsi olisi pitänyt antaa valtion hoidettavaksi.
Vanhemmat olisi pitänyt laittaa kunnan vanhainkotiin.
Nuori joka tekee rikoksia kuuluu lastenkotiin/nuorisokotiin ja valtion huollettavaksi.
Mielestäni tämä kommentti kuvaa sitä, kuinka lähimmäisenrakkaus on ajanut eläkkeen kartuttamisen ja vaurastumisen ajatuksen ohi, ja se on arvakas valinta ja ratkaisu, ei virhe!
Tosiasia kuitenkin on, että kun elämä heittää jotain odottamatonta tielle ja päätöksiä pitää tehdä nopeasti ei eläkkeen ajattelu ole mielessä päällimmäisenä. Ja kuka tahansa voi oikeasti menettää työkykynsä ilman omaa syytään, hetkenä minä hyvänsä.
kun asiaa alkaa miettiä, niin yllättävän monella on tullut elämään lievää suurempia mutkia. Jo pelkästään omilla sukulaisilla on eläke pienentynyt mm. sen vuoksi että
- terveys on reistaillut, monilla on mennyt selkä
- on syntynyt vammainen lapsi jonka omaishoitajaksi äiti on jäänyt
- on jääty hoitamaan omia, ikääntyneitä vanhempia
- on muutettu pienempään kaupunkiin, jotta voimakkaasti oireileva nuori on saatu irti rikos-ja päihdekierteestä, ja pienen kaupungin työllisyystilanne on kehno (nuoren elämä onneksi pelastui)
- on jääty loppuunpalamisen vuoksi osa-aikaiselle tai vaihdettu kevyempään mutta huonommin palkattuun työhön.Itse asiassa enemmän on niitä, jotka eivät ole olleet eläkeikään asti samassa työpaikassa samalla paikkakunnalla, vaan jotka ovat tehneet elämänlaadun tai terveyden vuoksi ratkaisuja, jotka ovat sitten pienentäneet ansiotuloja. Se pistää miettimään, onko hyvä elämä oikeastaan niin viivasuoraan mitattavissa työllä, palkalla ja asunnolla.
Ei pidä jäädä omaishoitajaksi. Lapsi olisi pitänyt antaa valtion hoidettavaksi.Vanhemmat olisi pitänyt laittaa kunnan vanhainkotiin.
Nuori joka tekee rikoksia kuuluu lastenkotiin/nuorisokotiin ja valtion huollettavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole varaa säästää yhtään, ei tule perintöjäkään, eikä ole omistusasuntoa.
On omistusasunto ja taattu työpaikka eläkeikään asti. 10 vuotta ja lainat maksettu, ehkä sitten jää säästöönkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voihan sitä sairastua tai muuta tapahtua
Olen elänyt vuosia opintotuella ja satunnaisella työnteolla. Sen jälkeen vuosia pienipalkkaisessa työssä. Sen jälkeen pari vuotta kotihoidontuella.
Kaikki nämä summat, ihan muutamaa paremmin palkattua työpätkää lukuun ottamatta, ovat olleet pienen eläkkeen suuruisia. Ja silti olen pärjännyt.
Kertokaa minulle, miten pärjään pienillä tuloilla, vaikka perheessä on pieniä lapsia, paljon kuluja ja tarvitaan iso asunto, MUTTA sitten ei pärjätä, saman suuruisilla tai isommilla tuloilla, kun ei ole lapsia ja voi asua vaikka kuinka halvassa yksiössä tahansa? Totta kai voi ajatella, että koko yhteiskunta romahtaa, mutta tuskinpa näin käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Murehditaan sitten kun sen aika on. Elämässä ei ole ennustettavuutta. Ei minun eläkkeelleni maksajaa ole, sano mun sanoneen.
Herranen aika. Nyt on ollut äitiyslomaa, hoitovapaata, lapsia elätettävänä, iso omakotitalo ylläpidettävänä jne. Kuinkahan paljon tässä on ollut "tuhlausrahaa"? Eläkeiässä oletettavasti on velaton asunto ja voi vaihtaa pienempään (kun lapset ei tarvi enää tilaa...), jos ei lompakko kestä asua isommassa. Ei tarvi enää kulkea töihin jne. Oikeasti hei. Elintaso tulee tn. olemaan silloin paljon parempi kuin nyt, vaikka eläke jäisi pieneksikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi olla, että kun olen eläkkeellä, on nykyinen asuinkaupunkini muuttotappioaluetta, enkä saa asuntoa myydyksi käypään hintaan millään. Tai voi olla, että asunnosta löytyy iso kosteusvaurio ja se on käytännössä arvoton. Tai voi olla, että sairastun ennen kuin pääsen eläkkeelle, enkä koskaan saa nauttia kunnon tuloista. Tai voin kuolla. Tai....
Kaikkea voi tapahtua. Maailma on muuttunut valtavasti viimeisen 40:n vuoden aikana, ja muuttuu varmasti valtavasti seuraavan 40:n vuoden aikana, joten on vähän vaikea ennakoida sitä maailmaa, jossa tulen jäämään eläkkeelle. Voihan olla ettei silloin eläkkeelle edes pääse.
voihan sitä sairastua tai muuta tapahtua
työ lastenhoitajan päiväkodissa. Toki voin sairastua, mutta tuskin joudun lomautetuksi tai irtisanotuksi. 20 vuotta olen ollut enkö lomautettuna kertaakaan. Enkä tiedä että olisi henkilökuntaa irtisanottu.
kun asiaa alkaa miettiä, niin yllättävän monella on tullut elämään lievää suurempia mutkia. Jo pelkästään omilla sukulaisilla on eläke pienentynyt mm. sen vuoksi että
- terveys on reistaillut, monilla on mennyt selkä
- on syntynyt vammainen lapsi jonka omaishoitajaksi äiti on jäänyt
- on jääty hoitamaan omia, ikääntyneitä vanhempia
- on muutettu pienempään kaupunkiin, jotta voimakkaasti oireileva nuori on saatu irti rikos-ja päihdekierteestä, ja pienen kaupungin työllisyystilanne on kehno (nuoren elämä onneksi pelastui)
- on jääty loppuunpalamisen vuoksi osa-aikaiselle tai vaihdettu kevyempään mutta huonommin palkattuun työhön.
Itse asiassa enemmän on niitä, jotka eivät ole olleet eläkeikään asti samassa työpaikassa samalla paikkakunnalla, vaan jotka ovat tehneet elämänlaadun tai terveyden vuoksi ratkaisuja, jotka ovat sitten pienentäneet ansiotuloja. Se pistää miettimään, onko hyvä elämä oikeastaan niin viivasuoraan mitattavissa työllä, palkalla ja asunnolla.
ja sitten eläkkeellä harrastavat, matkustavat jne elävät täyttä elämää. Se olis munkin haaveena ja koitan ainakin taloudellisen puolen varmistaa ja terveydenkin niin pitkälle kuin vain pystyy.
ap.
ja kohta valmistuu omakotitalo (mistä paljon velkaa)eiköhän niistä jää sitten turvaksikin..., hope so ;-)
Ei mun tarvi huolehtia eläkkeestäni, sitähän saa jokainen joka tapauksessa.
Mä olen tähän päivään asti elänyt vain tuilla (opintotuki, kh-tuki) ja siitä huolimatta olen elänyt hyvää elämää.
Alue: Aihe vapaa
3 sijoitusasuntoa.
Jos olet alle 50 v, et tule saamaan yhtään Suomen valtiolta eläkettä. Matemaattinen mahdottomuus. Isot massat jää eläkkeelle ja työä tekevirn määrä pienenee koko ajan.