Miksi mun 5v poikani on tällainen?

Meillä on yks tollanen 7v tyttö.

Itse olen antanut aran lapsen olla arka. En siis valita lapselle asiasta tai painosta muuttumaan.



Tosin "salaa" olen rohkaissut aina välillä. Eli lähden vaikka mukaan keittiöön mutta tarkoituksella en kävele ihan lähellä. Seuraavalla kerralla käväisen kesken matkan toisella suunnalla eli lapsi menee kuitenkin itse sinne.



Lapsi oli arka olemaan yksin toisessa kerroksessa niin menin yhdessä laitettiin oikein kiva leikki. Sitten käväsinkin katsomassa kelloa alhaalla ihan pikaisesti. Myöhemmin kävin äkkiä alhaalla vessassa jne. Tarkasti niin että lapsi sai melkein huomaamatta onnistumisen kokemuksia yksin olosta yläkerrassa ja hyvillä mielin.



Tsemppiä. Aika auttaa ja itsekkin voi iheman nopeuttaa.



Lisäksi anna lapsen olla lapsi. Pidä paljon sylissä ja sitten taas tehkää yhdessä jotain isojen juttuja vaikka leipokaa niin että lapsi saa tehdä yhä useampia asioita itse.

niin tiuskaisen, että lopeta se ja puhu normaalilla äänellä.



Jälkeenpäin harmittaa....





Mikä ihme siinä vauvakielen lässyttämisessä on? Miksi se sitä puhuu???

En ole kuullut muiden lässyttävän ja tavallaan tekevän sellaista söpöstely ilmettä kasvoilleen.



Pienempi sisar on jo 2v. joten luulisi et se vauvaksi kaipailu olisi jo mennyt ohi.



Äh en osaa tätä selittää. Miksi mun lapseni ei vois olla vähän reippaampi?

huomaamattas. mitä jos kokeilisit olla antamatta huoniota arkuudelle ja kehua reippautta. Esim jos lapsi ei uskalla mennä sinne vessaan niin et tee sitä numeroa ja anna päähän taputuksia vaan menet lapsen kanssa vessaan ja sitten kehut, että olitpa reipas poika, ku kävit pissalla.



hiljaa hyvä tulee.

Poika on ja haluaa olla vielä pieni poikasi. Hänellä on ikänsä mukaisesti varmasti vilkas mielikuvitus, joka myös tekee pimeänpelkoa. Hyväksy lapsesi sellaisena kuin hän nyt on. Vuoden, kahden ja kymmenen kuluttua hän o toisenlainen. Hyväksy edelleen. Anna hellyyttä ja huomiota.

Tuntuu, et on hirveen kiinni minussa. Ei uskalla joskus mennä vessaankaan, jos eteisessä on pimeätä. Vaikka istuisin ihan kolmen metrin päässä sohvalla olohuoneessa.

Välillä lässyttää vauvakieltä.

Tuntuu et vaatisi hirveesti huomiota. "Äiti anna sitä, anna tätä" Jos sanon et hae itse, niin sanoo ettei uskalla mennä yksin keittiöön tms.

Tässä nyt oli vain pari esimerkkiä mut mitä mä teen väärin?

Tai yrittää, koska olen päättänyt olla huomioimatta noita juttuja ja sanonut, että kotona ei tarvitse pelätä vaan asiat on hoidettava.

On pelokas kyllä muutenkin monessa asiassa, mutta toisaalta hirveän rohkea ja sosiaalinen, joten en usko, että oikeasti on mistään traumatisoivasta pelosta kiinni nuo vessareissut tai tavaroiden viemiset toiseen huoneeseen. Haluaa vain huomiota, koska on tottunut sitä noin saamaan. Nyt opetellaan tästä tavasta pois.

Ja pienihän hän nkin, vaikka luulet muuta.

Miksi se lässytys ärsyttää niin kovin ?



Ehkä lapsi yhdistää sen söpöstelyn ja lässytyksen kuitenkin pienempään sisarukseen ja kuinka hän saikaan silloin pienenä huomiota. Minä olen antanut lapsen lässyttää mutta en sössöttää. Koska sellaisesta jatkuvasta sössötyksestä on vaikea päästä eroon kun muuten puhe olisi selvää. Mutta siitäkään en tiuski vaan sanon ystävällisesti että puhumma selvemmin.



Mitäpä jos ap ottaisit sen lapsen lässytyksen sellaisena vinkkinä että nyt vaivaa halipula ??

välillä, välillä taas niin isoa poikaa että huvittaa. Luulen, että on ihan normaali kehitysvaihe; on pikkuipanan ja ison koululaisen rajamailla, ja välillä on kiva "taantua" lellittäväksi. Meidän 3 v poika tuntuu tosiaan välillä "kypsemmältä" (tosin uhma tasoittaa tilanteen nopeasti ;) ).

Ehkä vauvakäytöstä vähentäisi, jos huomioisi ja hellisi poitsua muulloin, kun ei ole sitä kerjäämässä. Auttaa vaikka pukemisessa, kun on mahdollista, vaikka toinen osaisikin, ja ottaa kainaloon kun luetaan iltasatua, eikä muutenkaan aina vaadi ison pojan käytöstä ja kaikkia opittuja taitoja (niitä voi sitten vahvistaa kehumalla, kun onnistuu). Antaa isommallekin välillä oikeus olla lellityn kuopuksen asemassa.

Tuntuu, et on hirveen kiinni minussa. Ei uskalla joskus mennä vessaankaan, jos eteisessä on pimeätä. Vaikka istuisin ihan kolmen metrin päässä sohvalla olohuoneessa.

Välillä lässyttää vauvakieltä.

Tuntuu et vaatisi hirveesti huomiota. "Äiti anna sitä, anna tätä" Jos sanon et hae itse, niin sanoo ettei uskalla mennä yksin keittiöön tms.

Tässä nyt oli vain pari esimerkkiä mut mitä mä teen väärin?

Tai yrittää, koska olen päättänyt olla huomioimatta noita juttuja ja sanonut, että kotona ei tarvitse pelätä vaan asiat on hoidettava.

On pelokas kyllä muutenkin monessa asiassa, mutta toisaalta hirveän rohkea ja sosiaalinen, joten en usko, että oikeasti on mistään traumatisoivasta pelosta kiinni nuo vessareissut tai tavaroiden viemiset toiseen huoneeseen. Haluaa vain huomiota, koska on tottunut sitä noin saamaan. Nyt opetellaan tästä tavasta pois.

enää ollenkaan sen jälkeen kuin täytti viisi. Jos aloittaa puhumaan lässyttämällä, ilmoitan, että kuuntelen kun puhuu kunnolla. Ja tuntuu, että alkaa häntä jo itseäänkin nolottaa tuollainen piintynyt tapa, koska nykyään korjaa puheen jo ennen kuin siitä edes huomautan. "hups, meinasin lässyttää", ja on tyytyväinen kun huomasi asian.

en tiedä minkä vauvakielessä ärsyttää. Ehkä se, että toivoisin poikani olevan reippaampi.



Ehkä en oikein osaa hyväksyä hänen herkkyyttään?



Tavallaan olen hirveän ylpeä pojastani ja rakastan häntä, mut mua tavallaan harmittaa hänen herkkyytensä. Koska itse olen herkkä ja minua on niin paljon käytetty hyväksi ja poljettu sen takia.



Ehkä toivon ettei pojalleni tulisi samaa kohtaloa?



En vain tiedä miten opettaa hänestä reippaampi ://

Ehkä se on juuri niin että sinua ärsyttää pojassa tuo herkkyys koska koet sen itselläsi huonoksi asiaksi.



Ehkä sinun kannattaa ensimmäiseksi työstää itsessäsi noita tunteita.



Pojallesi teet parasta kun hyväksyt hänet sellaisena kuin hän on ja pystyt oivaltamaan että herkkyys voi olla todella hyvä juttukin.



Herkkyys voi auttaa häntä ammatissaan, perheen perustamisessa ja sen pitämisessä ja antaa elämään paljon syvyyttä mitä pintaliitajat eivät näe koskaan. Herkkyyden lisäksi poikasi tarvitsee hyvää itsetuntoa niin hän ei joudu herkästi muiden tallomaksi ja osaa pitää puolensa vaikka onkin herkkä. Onko sinulla ap hyvä itsetunto ?



Minä olen lapsena ollut todella ujo (valikoiva mutismi näin jälkikäteen ajateltuna vaan silloin ei ollut moisia diagnooseja). Olen edelleen herkkä. Siitä huolimatta minua ei ole koskaan kiusattu (ainakaan kauaa koska muistan päätyneeni tasapeliin tappelussa samanikäisen pojan kanssa) koska minulla on ollut hyvä itsetunto. Pidän edelleen herkästi heikomman puolta, liikutun ja itken herkästi mutta toisaalta tappelen kuin leijona jos sille on tarvetta.



Eli työstä omat ajatuksesi herkkyydestä. Hyväksy lapsi sellaisena kun on. Tue lapsen itsetuntoa. Auta lasta kokeilemaan hieman pelottaviakin asioita seikkailuna ja innokkaasti mutta vain lapselle sopivalla tahdilla. Ja helli lasta paljon.