Te jotka olette läpikäyneet eron pikkulapsi tai jopa vauva-aikana

Onko teillä toimivat puhevälit?

Onko katkeruutta, riitaa tms?



Pariterapiaan voivat osallistua myös eroa tekevät sen takia, että lapsen asioita kyettäisiin sopimaan aikuisten tavoin. Onko miehesi ottanut tätä huomioon?



Muutama lähtökohta: sopikaa lastenvalvojalla asiat mahdollisimman tarkasti. Näin on kaikille helpompaa.



Aluksi varmaan miehen olisi syytä tavata lastaan kotonasi, jotta lapselle ei tule monta muutosta samalla kertaa.

Lapset olivat 1, 3 ja 5. Lapset isällään joka toinen vkl pe-ma. Muulloinkin tarpeen mukaan. Yhdessä tehdään lapsia koskevat päätökset. Homma toiminut hyvin.

pienet lapset, vanhempi hieman yli 2v ja nuorempi vasta 8kk :(



Mies sanoo että turhaa mennään enää terapiaan kun erotaan kuitenkin ja uhkaa oikeudella jne.

Kirjoitin tänne jo tuosta aiemmin että hän haluaa tosiaan lapset ja oikeuteen.



Sain suostuteltua hänet kuitenkin lastenvalvojalle ensin toivon että saisi taottua järkeä tuon miehen päähän. Ymmärrän häntä siinä mielessä että minäkin haluan pitää lapset.



Sydämmessäni tunnen että lasten olisi paras olla kanssani,he ovat tähänkin asti olleet kanssani kotona. Nyt tosin viimehetkillä mies tsempannut hurjasti lastenhoidossa...liekö saadakseen jotain kerrottavaa sinne oikeuteen sitten.



Pahaa tekee kun se idylli ehjästä perheestä rapisee..Olisin toivonut niin paljon parempaa lapsille :(

Koita takoa miehelle päähän, että riitaisasta huoltajuustaistelusta kärsii ennen kaikkea lapset. Se kuitenkin aiheuttaa teissä vanhemmissakin stressiä. On vaikea asettuasaappaisiisi, koska meille lasten etu on ollut aina ykkösenä.



3

mieluiten miehelle kertomatta. Älä myöskään paljasta miehelle ajatuksiasi.



sovi se lastenvalvoja-aika vasta sen jälkeen, kun olet asianajana kanssa keskustellut.



äläkä allekirjoita siellä lastenvalvojalla mitään, mitä et ymmärrä etkä mitään, mikä tuntuu sinusta pahalta.



Sinänsä hyvä asia, että olette sinne lastenvalvojalle menossa. Hän voi selventää teille monta asiaa.

Erosta on nyt vähän reilu pari vuotta, lapsia neljä. Tuolloin olivat 8kk, 4,5v, 6,5v ja 8v. Mies ilmoitti tahtovansa eron ja muutti hetimiten uuden naisen luo. Mä muutin lasten kanssa yhteisestä kodista kerrostalokolmioon lähemmäs omaa tukiverkkoani.



Yhteishuoltajuus, alusta lähtien lapset periaatteessa joka toinen viikonloppu isällään. Käytännössä olleet ihan miten sattuu. Lastenvalvojalla tehtiin sopimus huollosta ja tapaamisista, nyt haen sopimukseen muutosta käräjäoikeuden kautta...



Yhteishuoltajuus toimi loistavasti niin kauan kuin itse alistuin osaani, suostuin asumaan ahtaasti enkä tapaillut muita miehiä. Homma räjähti käsiin, kun rupesin laittamaan omaa elämääni sellaiseksi, millaiseksi sen tahdon (isompi asunto, työpaikka, uusi mies).



Arki yksi vastuussa monesta pienestä on rankkaa ja oma terveys meni (sekä fyysinen että psyykkinen), mutta me ollaan hengissä, lapset pikkuhiljaa erosta toipuneet ja omatkin asiat alkavat järjestyä.



Prosessista syntyi blogi http://sekalaistasakkia-sankari.blogspot.fi/