Lue keskustelun säännöt.
Mistään ei saa apua kun lapsi sairastaa
30.12.2012 |
Meillä on kehitysvammainen lapsi. Isä hoitaa tietenkin osansa, lisäksi lapsella on henkilökohtainen avustaja, yhden viikonlopun joka kk viettää asuntolassa ja lisäksi meillä on au pair.
Vaan kun lapsi on kipeänä, niin asuntolaviikonloppu peruuntuu, au pairille ei uskalla jättää, eikä voi vaatiakaan, isällä menee hermo. Minä sitten valvon yökaudet kun perkään kuumeessa tulevia epilepsikohtauksia, hereilä lapsi taas ei viihty puolta minuuttia itsekseen. Oikeesti jopa suihkuun pääseminen on tuskan takana! Missä on kaikki apu kun sitä eniten tarvisi????
Kommentit (53)
ja joudut yksin hoitamaan, uskon, että saat maksusitoumuksen pysyvään laitospaikkaan. Se voisi olla ratkaisu.
Kamalaa jos joudut yksin hoitamaan vammaisen lapsesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toivotko ennen kaikkea, että miehestäsi olisi enemmän apua, vai että saisit lisäapua ulkopuolelta sairastaessa? Jaksamista!
Meilläkin on erityislapsi mutta tukiverkoista (varsinkaan julkisen talouden kustantamista) ei ole tietoakaan - kunnan mukaan ei ole varaa. Ja on muitakin lapsia. Ja kaikki vuorollaan sairastavat, myös minä. Jos olisi aupairit, tukiperheet sun muut niin tuskin kehtaisin inistä jos joskus pari yötä joutuisi valvomaan.
Mies osaa antaa ja on antanutkin peräruiskeen.
Mä en ymmärrä tätä kirjoitusta. Jotenkin epäilen että on vaan todella mauton provo.
Ihan taatusti kehitysvammaisen lapsen epilepsiaa osaa hoitaa sekä isä että äiti ja Stesolidin antaminen ei ole sen kummempaa kuin Microlaxinkaan (vatsan toimittamiseksi).
Kylläpä on tympeä ja ruma ihminen tuo ap.
Satun varmaan näistä hommista tietämään huomattavasti enemmän kuin ap tietää yhden erityislapsen vanhempana.
asiasta toiseen, olen valvonut viimeiset 18 vuotta lasten kanssa kun ovat sairastaneet. Yksi yhtä ja toinen toista. Vasta valvoin kun oksensi ja luutusin lattioita kun roiskui yli. Opeta ukkos antaan stesolidit niin elämäsi helpottaa. Ihme äijä sinulla.
buranaa ja panadolia, lisäksi diapamia. Ja stesolid yöpöydällä valmiina. Ei meidän apujoukoista kukaan uskalla/osaa antaa peräruiskeita. Mies varmaan pyörtyisi, jos se olis se pakko antaa =( ap.
On pikkuisen erilaisempaa arkea...
"Satun varmaan näistä hommista tietämään..." Tuskin. Jos tietäisit, olisit hiljaa ja lopettaisit tuollaiset kommentit top tykkänään.
Jokainen erityislapsi on erilainen. Jokaisella on erilaiset voimavarat. Mistään ei saisi puhua, olla hiljaa vain. Pahinta tässä ketjussa on ollut se, että toiset erityislasten vanhemmat lyövät lyötyä. Todella ilkeämielisiä kommentteja, tekee pahaa ap:n puolesta.
En yhtään ihmettele, miksi tämä yhteiskunta voi pahoin. En yhtään ihmettele, mistä johtuu nykylasten huono käytös. Mallihan tulee tunnetusti kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pysty laittamaan lapselleen peräruisketta. Eihän kaikki miehet pysty vaihtamaan edes vauvalle vaippaa ulostamisen jälkeen... Kaikki eivät ole samanlaisia.
Ja se on kyllä tosi pieni toimenpide... Joku henmmetin peräruiske. Sen oppii teini-ikäinenkin, Ei rasita lapsen hoidossa kovin kauheasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja pakkoko sen:n oli palkata vielä hyödytön au pairkin sinne nurkkiin tungeksimaan...
ei erityislasten äidin statusta. Ei aupairia, ei henkilökohtaista avustajaa.
Lisäksi on muitakin sairauksia.
Ja satun työskentelemään vielä erityislasten kanssa.
Joten jos ap.n ongelma on paska ukko, joka ei uskalla stesolidia antaa niin ei voi vinkua, ettei sairaan lapsen hoitoon saa mitään apua.
Minusta aloitus oli ikävä provo tai sitten aloittaja on joku ihme kermaperse, joka ei itsekään hoida omaa lastaan, vaan tottunut rahalla hoidattamaan muualla. Ja paapoo vielä äijäänsä, ettei äijän tarvitse ottaa stesolidia ( kuin microlax) Ja laittaa sitä paikalleen kohtauksen alettua. Ap voisi valvoa aluksi miehensä kanssa ja opettaa miehen antamaan lääkkeet, eikä vinkua, ettei sairaan lapsen hoitoon saa apua.
Ärsyttää ihan oikeasti pikkuhiljaa tämä erityislapsilla itsensä korostaminen.
Satun varmaan näistä hommista tietämään huomattavasti enemmän kuin ap tietää yhden erityislapsen vanhempana.
asiasta toiseen, olen valvonut viimeiset 18 vuotta lasten kanssa kun ovat sairastaneet. Yksi yhtä ja toinen toista. Vasta valvoin kun oksensi ja luutusin lattioita kun roiskui yli. Opeta ukkos antaan stesolidit niin elämäsi helpottaa. Ihme äijä sinulla.
buranaa ja panadolia, lisäksi diapamia. Ja stesolid yöpöydällä valmiina. Ei meidän apujoukoista kukaan uskalla/osaa antaa peräruiskeita. Mies varmaan pyörtyisi, jos se olis se pakko antaa =( ap.
On pikkuisen erilaisempaa arkea...
"Satun varmaan näistä hommista tietämään..." Tuskin. Jos tietäisit, olisit hiljaa ja lopettaisit tuollaiset kommentit top tykkänään. Jokainen erityislapsi on erilainen. Jokaisella on erilaiset voimavarat. Mistään ei saisi puhua, olla hiljaa vain. Pahinta tässä ketjussa on ollut se, että toiset erityislasten vanhemmat lyövät lyötyä. Todella ilkeämielisiä kommentteja, tekee pahaa ap:n puolesta. En yhtään ihmettele, miksi tämä yhteiskunta voi pahoin. En yhtään ihmettele, mistä johtuu nykylasten huono käytös. Mallihan tulee tunnetusti kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
työllisyysharjoittelijatkin. Miten ihmeessä aikuinen, lapsen isä ei sitä pysty antamaan.
Jos isä ei pysty sitä tekemään, pitääkö yhteiskunnan palkata yöksi hoitaja valvomaan viereen.
Hei, samalla perusteellahan voidaan sitten vaatia yhteiskunnalta kaikki hoitajaa sairaalle lapselle yöllä. Minä en osaa halkaista panadolia tai antaa suppoa ja lapsen isä menee paniikkiin jos joutuu koskettamaan buranaa.
Miksi meitä ei kukaan auta kun lapsi sairastaa.
Ja se on kyllä tosi pieni toimenpide... Joku henmmetin peräruiske. Sen oppii teini-ikäinenkin, Ei rasita lapsen hoidossa kovin kauheasti.
Minullakin on kehitysvammainen ja monella muullakin vammainen lapsi. Tälläkin hetkellä nukkuu huonosti, koska on taas joku infektio ja pahat atooppiset ihottumat päällä.
Tämä teksti on onneksi niin tyhmä, että taitaa olla trolli. Oikeastikin tuntuu, että osa erityislapsen vanhemmista solahtaa johonkin marttyyripsykoosiin ja alkaa vaatia kaikessa "yhteiskunnan" apua. Hei, Suomessa on ehkä maailman parhaiten järjestetyt vammaispalvelut. Kenen luulet auttavan esim. Meksikossa tai Intiassa, jos isovanhemmat tai muut sukulaiset eivät pysty auttamaan?
Elämä on joskus raskasta, esimerkiksi silloin kun kehitysvammainen lapsi on sairaana. Aikuisuuteen kuuluu se, että kaaduttuaan nousee itse ylös ja jatkaa matkaa. Aina ei saa ketään puhaltamaan pipiin ja silittämään päätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap: ei se ole yhteiskunnan vika. Älä tuhlaa energiaa syyllisten etsimiseen, vaan toimi tehokkaammin ja puhu suoraan miehesi kanssa.
Mitä hirviöitä täällä oikein on?!? Järkyttävää mammat. Hävetkää!
Kun ihminen on totaalisen loppu mennään joukolla potkimaan vähän lisää päähän. Olen ollut itse yksin vastuussa ilman tukiverkostoa sairastavasta lapsesta. Ihan tavallisesta lapsesta. Ja ollut totaalisen loppuunpalanut ja poikki.
Ja tiennyt kyllä, että oma lapseni on peruslapsi, että jollain on monirajoitteiset-ADHD-asperger-kaksoset, jotka nukkuvat vain tainnutettuina. Tai että Intian slummeissa elää lapsiperheitä viemäreissä, tai että ainakaan minun ei tarvitse hiihtää lääkäriin tai apteekkiin puolikuolleena kuten sukutarina kertoo iso-mummosta.
Kun on loppu on loppu. Voimia ap!
Ikävä sanoa, mutta meidän perheessä piti tapahtua romahdus ennen kuin mies tajusi mitä vastuu myös sairastavasta lapsesta tarkoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin on kehitysvammainen ja monella muullakin vammainen lapsi. Tälläkin hetkellä nukkuu huonosti, koska on taas joku infektio ja pahat atooppiset ihottumat päällä.
Tämä teksti on onneksi niin tyhmä, että taitaa olla trolli. Oikeastikin tuntuu, että osa erityislapsen vanhemmista solahtaa johonkin marttyyripsykoosiin ja alkaa vaatia kaikessa "yhteiskunnan" apua. Hei, Suomessa on ehkä maailman parhaiten järjestetyt vammaispalvelut. Kenen luulet auttavan esim. Meksikossa tai Intiassa, jos isovanhemmat tai muut sukulaiset eivät pysty auttamaan?
Elämä on joskus raskasta, esimerkiksi silloin kun kehitysvammainen lapsi on sairaana. Aikuisuuteen kuuluu se, että kaaduttuaan nousee itse ylös ja jatkaa matkaa. Aina ei saa ketään puhaltamaan pipiin ja silittämään päätä.
Meksikossa ja Intiassa on usein isot yhteisöt, joiden turvaverkkoon pudotaan hädän hetkellä. Meillä ei ole. Ja jos tekisin samaa työtä Meksikossa tai Intiassa mitä teen Suomessa minulla olisi varaa palkata vaikka kaksi sairaanhoitajaa vuoroon samanaikaisesti. Suomen tulotasollahan maksettu apu ei ole mahdollista.
Yhteiskunta on kyllä hoitanut osansa, mutta sun ongelma on, että isä ei osallistu täydellä panoksella. Sen taas voit selvittää vain sinä itse ja miehesi eli isä, sitä ei voi mikään tukiverkko tulla ratkomaan.
Eikä nyt puhuta siitä, että isä EI HALUA. Tuossa vaiheessa on ihan sama, haluaako vai ei, on vain tehtävä ja osallistuttava.
Tiedäthän myös, että voitte kotitalousvähennyksen turvin tai jopa kunnan palvelusetelin avulla palkata tilapäistä apua, josta tietysti maksatte osan itse.
Vai oliko tämän viestin tarkoitus sittenkin kysyä, mistä saadaan ILMAISTA apua (sitä tällä palstalla vinkuvat sekä terveiden että vammaisten vanhemmat... kukaan ei halua maksaa mistään mitään ja kaikkein vähiten kukaan haluaa maksaa kenellekään mitään omien lasten hoidosta, toki ovat sitten vaatimassa itselleen rahaa samasta asiasta)
ja mies vain läsöttää sohvalla.
Miten ihmeessä ap kehtaa tulla sanomaan, että lapsen sairastaessa ei saa apua.
Apua on niin, että nurkat paukkuu. Tuo marttyyripsykoosi on kyllä ihan totta. Ymmärtäisin jos ap.lla olisi oikeasti aihetta valittaa.
Mutta nyt kyseessä on vain joku paskaprovo, joka haluaa pilata erityislasten vanhempien maineen.
Mitä hirviöitä täällä oikein on?!? Järkyttävää mammat. Hävetkää! Kun ihminen on totaalisen loppu mennään joukolla potkimaan vähän lisää päähän. Olen ollut itse yksin vastuussa ilman tukiverkostoa sairastavasta lapsesta. Ihan tavallisesta lapsesta. Ja ollut totaalisen loppuunpalanut ja poikki. Ja tiennyt kyllä, että oma lapseni on peruslapsi, että jollain on monirajoitteiset-ADHD-asperger-kaksoset, jotka nukkuvat vain tainnutettuina. Tai että Intian slummeissa elää lapsiperheitä viemäreissä, tai että ainakaan minun ei tarvitse hiihtää lääkäriin tai apteekkiin puolikuolleena kuten sukutarina kertoo iso-mummosta. Kun on loppu on loppu. Voimia ap! Ikävä sanoa, mutta meidän perheessä piti tapahtua romahdus ennen kuin mies tajusi mitä vastuu myös sairastavasta lapsesta tarkoittaa.
pysty laittamaan lapselleen peräruisketta. Eihän kaikki miehet pysty vaihtamaan edes vauvalle vaippaa ulostamisen jälkeen... Kaikki eivät ole samanlaisia.
onko kukaan kuullut naisesta joka ei tuohon pystyisi? Yksi kaveri yritti mutta pakko oli ruveta vaippaakin vaihtamaan sillä jonkun perheestä piti käydä töissä.
Tässä ap:n perheessä on tainnut käydä niin, että kun apua on saatu runsaasti niin siihen on turtunut niin että lisää pitäisi saada. Sinänsä ymmärrettävää sillä lapsen hoitaminen on rasittavaa. Tuon avustusmäärän jälkeen kukaan ei varmasti tule auttamaan vaan sen osallistumisen on löydyttävä sieltä perheen sisältä.
mutta komppaan muita: isän pitäisi hoitaa puolet sairastumiskerroista. Puhu hänen kanssaan ja selitä, ettet jaksa.
Mieti asiaa tältä kannalta: pitääkö yhteiskunnan maksaa (vielä lisää henkkoht avustajan ja asuntolapalvelun lisäksi) siitä, että aikuinen mies ja isä ei pysty pitämään hermojaan kurissa ja laittamaan peräruisketta?
Tukijoukkoja meillä on, koska olen tehyt kovasti töitä sen eteen, että arki rullaa. Ja nyt se sujuukin ihan ok. Mutta pointtini olikin erikoistilanteet kun lapsi on sairas, silloin tukiverkot tippuu pois.
Au pairia ei voi velvoittaa valvomaan öitään, hän tekee kevyitä kotitöitä (tiskikone, pyykit, imurointi) ja viidyttää, leikkii ja ulkoilee lapsen kanssa. Aivan loistavaa. Oli jo lottovoitto löytää sellainen, joka on valmis hoitamaan vammaista lasta. Mutta hän ei sentään voi ottaa, enkä voi antakaan vastuuta lääkityksestä.
SItä paitsi hän oli vapaalla viikonlopun, pitihän lapsen olla asuntolassa.
Kohtaukset ovat sen verran pelottavia ja johtavat useimmiten sairaalaan menon ambulanssilla, joten mies menee niittä tilanteissa ihan lukkoon. Helppo sieltä huudella, että opeta se stesolidin antamainen ja thäts it.
ap.
Meilläkin on erityislapsi mutta tukiverkoista (varsinkaan julkisen talouden kustantamista) ei ole tietoakaan - kunnan mukaan ei ole varaa. Ja on muitakin lapsia. Ja kaikki vuorollaan sairastavat, myös minä. Jos olisi aupairit, tukiperheet sun muut niin tuskin kehtaisin inistä jos joskus pari yötä joutuisi valvomaan.
Mies osaa antaa ja on antanutkin peräruiskeen.
Mä en ymmärrä tätä kirjoitusta. Jotenkin epäilen että on vaan todella mauton provo.