Miten masennus eroaa surusta?

Lääkäri kyseli tuntemuksia ja sanoin että masentaa ja niiden oireita. Lääkäri sanoi ettei ole masennusta vaan surua.

Toivottavasti olet toipunut niin hyvin kuin tuosta voi toipua.

Minulla on ystävä, jolta kuoli kouluikäinen poika tapaturmaisesti toistakymmentä vuotta sitten. Ystäväni jäi työttömäksi juuri äsken ja oli äärimmäisen hyväntuulinen. Ihmettelin, miten hän voi olla hyväntuulinen, niin hän sanoi näillä sanoilla: En pelkää muutosta, en yhtään.

ap

Ja lisäksi sanotaan, että jos viha ei löydä kunnollista ulospääsyä, se kääntyy kokijaa itseään vastaan ja muuttuu masennukseksi.

Artikkeleissa kuitenkin todetaan yleensä, että masennuksen perimmäistä syytä ei tiedetä. Jokin laukaisee häiriön aivojen välittäjäaineissa. Mutta mikä ja miksi?

jos ne padotut tunteet laukaisevat häiriön aivojen välittäjäaineissa...?

Nyt muistan myös itse kuulleeni joskus, että viha kääntyy itsevihaksi, jos sitä ei saada ulos. Ja siksi nuorilla tytöillä on enemmän masennusta kuin pojilla. Pojat aggressiossaan sylkäisevät vihansa jo ulos, ennenkuin se kasaantuu sisään.

Eli minun teoriani surun ja masennuksen yhteydestä oli liian kapea.

ap

Mun mielestä ap turhaan tekee suurta eroa surun ja masennuksen välillä. Masennuksen tyypillisimmät oireethan ovat mielialan yleinen laskeminen, ilottomuus, ärtyneisyys, unirytmin ja ruokahalun muutokset jne. Samat oireet kuuluvat monella myös normaaliin surutyöhön. Voisi kai siis ajatella, että surutyötään tekevä ihminen voisi kutsua olotilaansa periaatteessa myös lieväksi masennukseksi. Masennushan on jatkumo, ei mikään on/off-tila. On olemassa hyvinkin lievää masennusta (jota joku voisi kutsua myös surun, pelon, ahdistuksen yms. tunteiden sekoitukseksi) sekä sellaista vakavaa masennusta, jota joku täällä jo kuvasi. Ja sitten monia välimuotoja.



Olennaista masennuksen selättämisessä on varmasti kuitenkin tuo tunteiden alkuperän tiedostaminen, jotkut voivat päästä yli mielialan laskusta puhumalla läheisilleen ja itsekseen pohtimalla, kuten ap on tehnyt. Toisilla tiedostaminen ei ole näin helppoa, jolloin on tarpeen hakea apua.



Masennus on kuitenkin myös aivokemiallinen tila, mistä syystä mielialalääkkeet toimivat (vaikkeivät yksinään ole yleensä riittävä hoito masennukseen).

masennukseen sairastettuani somaattisesti kymmenisen vuotta. Invalidisoivia kipuja, ei mahdollisuutta parantua. Olen työstänyt asiaa paljon ja mukana on ollut surua, mutta vielä paljon enemmän vihaa - jota en pysty kohdistamaan keneenkään (Jumalaan? kohtaloon? itseeni kun olin/oln heikko?). Lisäksi krooninen kipukin aiheuttaa tutkitusti muutoksia aivokuoressa, kuka tietää sen osuutta.

ja ihmettelen teidän oppimateriaalia sillä suru jota kokee rakkaan kuoltua ja varsinkin jos kuollut on oma lapsi niin vanhempia melko varmasti yhdistää syyllisyydentuntu. Ja se voi olla oman kropan tai hoitamisen tai valvonnan syyttämistä. Jopa todella outojakin voi pohtia ja syyttää.

Olen miettinyt samaa psykologini sanottua, että olen masentunut ja omasta mielestäni teen surutyötä. Suruunkin kuuluu vihan tunteet, syyllisyys ja pelko. Menisikö se ero siinä, että masentunut ei näe enää mitään hyvää missään, ei ole kiinnostunut mistään eikä jaksa tehdä oikein mitään. Surukin voi olla sellaista ajoittain, mutta kyllä toivo välillä kuitenkin herää josjotenkin hyväksyy menetyksensä.

Artikkeleissa kuitenkin todetaan yleensä, että masennuksen perimmäistä syytä ei tiedetä. Jokin laukaisee häiriön aivojen välittäjäaineissa. Mutta mikä ja miksi?

samoin kuin vaikka ei tiedetä, miksi joskus kilpirauhanen lopettaa erittämistä tarpeeksi tyroksiinia tai haima insuliinia.

Artikkeleissa kuitenkin todetaan yleensä, että masennuksen perimmäistä syytä ei tiedetä. Jokin laukaisee häiriön aivojen välittäjäaineissa. Mutta mikä ja miksi?

samoin kuin vaikka ei tiedetä, miksi joskus kilpirauhanen lopettaa erittämistä tarpeeksi tyroksiinia tai haima insuliinia.

Artikkeleissa kuitenkin todetaan yleensä, että masennuksen perimmäistä syytä ei tiedetä. Jokin laukaisee häiriön aivojen välittäjäaineissa. Mutta mikä ja miksi?

samoin kuin vaikka ei tiedetä, miksi joskus kilpirauhanen lopettaa erittämistä tarpeeksi tyroksiinia tai haima insuliinia.

että kaikki ongelmat johtuvat tunteista. Myös kilpirauhasen ja haiman ongelmat. Tunteet myös siirtyvät polvesta polveen. Länsimainen lääketiede on tosin eri mieltä.

ja viha omaa itseä kohtaan. Ajattelin, että koko elämäni oli merkityksetöntä ja kaikille parempi olisi, jos kuolisin pois. Koin, että kaikki - tuntemattomatkin ihmiset - vihasivat minua.



Suruun liittyy edes jotain arvokkuutta ja kaunista. Masennukseen harvemmin.

Pahimmillaan en pystynyt kävelemään kadulla, koska olin vakuuttunut jokaikisen ohikulkijan pitävän minua pohjattoman rumana ja vastenmielisenä ihmishirviönä, ihan kuin olisin valunut maahan jotain iljettävää visvaa (!). Itseinho oli niin suunnaton. Tällä hetkellä tunnen muuten itse asiassa suurta surua siitä, että olen joutunut kokemaan tuollaisia fiiliksiä.

Pahimmillaan en pystynyt kävelemään kadulla, koska olin vakuuttunut jokaikisen ohikulkijan pitävän minua pohjattoman rumana ja vastenmielisenä ihmishirviönä, ihan kuin olisin valunut maahan jotain iljettävää visvaa (!). Itseinho oli niin suunnaton. Tällä hetkellä tunnen muuten itse asiassa suurta surua siitä, että olen joutunut kokemaan tuollaisia fiiliksiä.

olet kiitollinen sillä opit mitä illuusio on. Harhaa joka kääntyy itseään vastaan. Ajatuksilla on valtava vaikutus ihmisen hyvinvointiin. Miksi aloit kuvittelemaan, löytyy aina syy ja selitys. Ihmisenä oleminen ei ole helppoa. Se on taistelua jo lapsuudesta. Olemme kasvatuksen ja olosuhteiden tulosta mutta myöskin herkkyys asioiden reagoimiseen vaihtelee. Käännyit itseäsi vastaan tätä ehkä ei olisi tapahtunut toisenlaisissa olosuhteissa. Olet oppinut valtavasti itsestäsi.