Taidan olla aika luuseri, kun tää palsta on mun ainut tuki ja turva? :(
Tää on useimpina päivinä ainut sosiaalinen kontakti. Tai siis käyn mä töissä, mutta siellä ne ihmissuteet ovat aika ammatillisen pinnallisia. Ei ole ketään, jolle kertoa tuntojaan ja purkaa sisintään.
Aina kun mieltä vaivaa jokin, niin ainut paikka johon voin purkaa sen, on tämä palsta. Yleensä saan ihan kannustavia kommenttejakin, en ole koskaan tuntenut, että mut oltaisi lytätty ihan täysin.
Kommentit (6)
tai no, käyn joillain muillakin nettipalstoilla, mutta koska olen siellä aika tunnistettava/moni tietää koko nimenkin, niin täällä tulee avauduttua tai selitettyä kaikkea sellaista, jota ei tutuille haluaisi kertoa. Vaikka nyt johonkin sairasteluun ja vastaavaan liittyen.
Eilen viimeksi ajattelin samaa. En ole sosiaalinen ja työpäivän jälkeen tuntuu, että en jaksa tavata enää ketään. En tykkää puhua puhelimessa, joten kavereille (yksi) en viitsi soittaakaan. Täällä on niin helppoa: voi osallistua niihin keskusteluihin, joihin haluaa ja voi poistua ihan silloin kuin haluaa. Kukaan ei myöskään ota hernettä nenäänsä, vaikka en useampaan päivää pidä yhteyttä.
varsinkin jos jokin asia vaivaa, niin tänne tulen :) onhan niitä ystäviä, mutta, kun saa enemmän mielipiteitä ja rehellisiä :)
Tosin mä en ole töissäkään, ja asun yksin, eikä mulla ole yhtään kaveria.
Mutta kyllä mä täälläkin tulen aina lytätyksi, jos jotain omasta elämästä ja huolistani kerron, joten nämä keskustelut on syytä yleensä pitää yleisellä tasolla täälläkin.
ystäviä, mutta silti kirjoitan mieluiten tänne kaikki murheet ja ongelmat. Täältä yleensä saa sellaisenkin näkökulman jota kavereilta ei saa. On mukavampaa jutella ystävien kanssa myönteisistä asioista kuin valitella heille omia ongelmiaan. Minulla on muutenkin taipumus ajatella asioista negatiivisesti, joten tämä palsta on minulle ihan tosi tärkeä paikka purkautua. Olen sen jälkeen ihmisenä parempaa seuraa.
että on pakko avata tämmöinen luukku.