Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten auttaisin arkaa tyttöäni?
05.12.2005 |
4v tyttöni on ollut päiväkodissa nyt vuoden. Hänellä yksi paras kaveri ja leikkii mieluummin yksin, jos kaveri ei paikalla. Olen ajatellut, että ajan myötä arkuus vähenee ja päiväkotiympäristö on kuitenkin hyväksi, koska menin itse lapsena suoraan kouluun kotoa ja kynnys oli vielä suuempi.
Arkuus on siis luonteessa ja minulta perittyä. Eikä siinä olekaan mitään pahaa, mutta haluaisin jotenkin rohkaista hankkimaan lisää ystäviä, koska on todella surullista, miten kaikki muut ovat jatkuvasti synttäreillä toistensa kotona ja tytärtäni ei kutsuttu. Varsinkin kun lapset saattavat koko päivän puhua synttäreistä ja sanoa, että " sinua ei ole kutsuttu" .
Pitäisikö minun olla aktiivisempi lasten vanhempiin nähden? Vai kutsua muita päiväkotilapsia meille kylään (vaikka tyttö haluaakin aina vain tämän yhden kaverinsa)? Hän on itse ainoa lapsemme ja monet ystäväperheidemme lapsista ovat paljon vanhempia.
On se hassua, että sosiaaliset paineet päällä jo näin pienillä. Minusta päiväkotipäivän jälkeen on tärkeää olla kotona eikä juoksennella kylässä, mutta täytyy kai olla sosiaalisempi myös arkisin, koska viikonloppuisin ei kaikkea ehdi/jaksa.
Kommentit (7)
tytöllä olisi jo 2v sisko/veli, jos ensimmäinen olisi saanut syntyä. Olkaa onnellisia te, joilla mahdollisuus useampaan lapseen ja älkää unohtako, että meitä, jotka emme välttämättä saa enempää kuin yhden lapsen, on kuitenkin joitakin. Ja edellisen kaltaiset kommentit ovat hyvin masentavia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä olin, mieheni oli..
mutta ajan myötä meistä tuli sosiaalisia ja empaattisia, akateemisia ja ennen kaikkea onnellisia ihmisiä. Kunhan vaan itse hyväksyt lapsesi sellaisena kuin hän on :)
voisin olla alkuun mukana tukena..Onko ideoita?
Äiti pistää lapsen ulos yksin, että tutustuisi muihin, mutta tämä lapsi roikkuu (ihan kirjaimellisesti) minun jalassani kiinni koko sen ajan kun ollaan yhtä aikaa ulkona. Tuntuu tosi pahalta seurata kuinka kauhuissaan tämä lapsi on, kun muut lapset pihalla leikkivät ja häntä pelottaa ihan tosissaan.
Joten ei ainakaan mikään pakko sosialisointi auta. Ehkä parempi olisi mennä itse lapsensa kanssa erilaisiin tapahtumiin ja nautti olosta yhdessä.
Ehkä tuo harrastus olisi hyvä idea ja muuten antaa tytön olla sellainen kun on, kyllä tänne mailmaan meitä mahtuu.
Halusin aina pitkän päiväkotipäivän jälkeen olla vaan kotona vanhempieni kanssa. Viikonloput myös. Vaikka olin sosiaalisesti epäkypsä, tykkäsin kuitenkin esiintyä (laulaa, tanssia, näytellä). Kouluaikoina rohkeuteni ja valmiuteni lisääntyivät ja sain lisää kavereita.
Tyttösi kärsii varmasti mutta voithan yrittää selittää, että ystävyyden solmiseen tarvitaan kaksi. Jos tyttösi ei halua/uskalla tutustua toisiin, ei hänkään voi olettaa, että häntä tullaan aina hakemaan leikkiin. Sitä minä yritän toitottaa omalle 4-v pojalle, joka on myös on aika arka ja tykkää leikkiä mielummin yksikseen.
Uskon ja luotan, että rohkeus kasvaa iän myötä samalla lailla kuin äidilläänkin. Ja sitten sitä on vaan entistä vahvempi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysele tytöltäsi, haluaisiko hän enemmän kavereita. Tytöillähän on usein se yksi sydänystävä ja se riittää. Tee tyttärellesi selväksi, että ihmiset ovat erilaisia ja sinä rakastat häntä juuri sellaisena kun hän on.
Alue: Aihe vapaa
mites olisi joku yksi harrastus tytölle,saisi uusia kavereita. kutsu äitejä lapsineen esim. tupperware kutsuille tai pikkujouluihin jne.