Lue keskustelun säännöt.
Miksiköhän lapseni uuden parhaan ystävän äiti ei pidä minusta? Lapsemme
29.12.2012 |
tutustuivat syksyllä aloitettuaan ekan luokan samassa koulussa, heistä tuli lähes saman tien "bestiksiä", openkin mukaan ovat ihan erottamattomat. Sain alkusyksystä tän toisen lapsen äidiltä viestiä lapsen kautta, että olisi kiva, että lapset näkisivät vapaa-ajallakin, siis aloite tuli hänen puolelta. Ilmoitti puh.nronsa johon vastasin tekstarilla ystävällisesti.
Lapset ovat nyt kyläilleet muutaman kerran puolin ja toisin, kaikki mennyt aina hyvin ja heillä ollut molemmissa paikoissa tosi kivaa. Mutta huomaan, ettei lapsen äiti enää juttele mulle silleen kuin alussa, ei enää pyydä kahville, ei pyri ottamaan kontaktia vaan minä "joudun" nykyään aina olemaan se aloitteellinen kun lapset haluaa tavata. On aika välttelevä ja jotenkin vaivautunut, kuin ei haluaisi olla kanssani tekemisissä.
Ehkä se on mun huono itsetunto joka tässä puhuu, mutta kysyn nyt teiltä muilta ydinperheellisiltä, ok-talossa asuvilta hoikilta äideiltä (jollainen lapseni kaverin äiti on), haittaisiko teitä, jos lapsenne parhaan kaverin perhe...
- on uusperhe (olen eronnut lapseni isästä vuosia sitten, uusi puoliso ollut jo monta vuotta, ei muita lapsia vielä)?
- asuu vuokralla kerrostalossa, ollaan siis hiukan "vähävaraisempia" (minulla korkeakoulututkinto vielä kesken) kuin selkeästi tän kaverin perhe?
Tuntuu niin pahalta, kun selkeästi hän ei pidä minusta, tai olin joku pettymys :( Olen hiukan pullea, enkä aina jaksa laittaa itseäni niin "viimeisen päälle". Voiko lasten ystävyys pahasti kärsiä tällaisen takia, jos ja kun se äiti ei halua minua/meitä tuttavapiiriinsä? Harmittaa kovasti, lapsilla synkkaa niin hyvin.
Kommentit (14)
se, että lapset ovat ystäviä keskenään ei tarkoita sitä, että äitienkin on oltava. Asiallinen kanssakäyminen lasten tiimoilta riittää. Yhdyn myös edelliseen siinä, että äidin käytöksellä ei välttämättä ole mitään tekemistä sinun kanssasi. Et voi tehdä muuta kuin jatkaa itse ystävällisellä, kohteliaalla linjalla. Mutta henkiystävyyttä en sinuna edellyttäisi siksi, että lapset ovat ystäviä. Et sinäkään edellytä, että lapsestasi tulisi automaattisesti sinun parhaan ystäväsi lapsen bestis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikki ole niin kanssakäymisen perään mutta haluavat kuitenkin lapsilleen kavereita.
Itse olin aluksi mielissäni kun lapseni sai uuden hyvän kaverin mutta nyt ajan kuluessa on tullut ilmi että tuo lapsi on usein aika ilkeä. Haukkuu lapseni vaatteita, ei oikein salli lapselleni muita kavereita yms.
pitäisi niin läheisiksi alkaa, mutta vaivaa se, että tämä äidin käytös on niin kovasti muuttunut. Siis alkuun hän oli se aloitteellisempi osapuoli, kutsui muakin heti alkuun kahville jne, ja nykyään tuntuu ettei lapset vapaa-ajalla edes tapaisi, ellen minä laita hänelle viestiä ja kysele, sopiiko ja milloin ja miten sopisi...ap
ehkä äiti halusi alussa tsekata että oot täysjärkinen, varsinkin kun lapsensa tulee teille?Huomasi että olet ja kaikki on ok.eihän teidän tarvi ystäviksi tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin aluksi mielissäni kun lapseni sai uuden hyvän kaverin mutta nyt ajan kuluessa on tullut ilmi että tuo lapsi on usein aika ilkeä. Haukkuu lapseni vaatteita, ei oikein salli lapselleni muita kavereita yms.
suorastaan jumaloivat toisiaan, näin yksinkertaistaen :D Samaa viestiä olen saanut lapseni kaverin äidiltä. Ei ole mitään negatiivista kummankaan lapsen suunnalta. ap
mutta halusi tavata sinut muutamia kertoja jotta tietää missä ja kenen hoivissa lapsensa viettää aikaa.
Kannattaa ehkä myös miettiä miten tiivisti lapset pitävät yhteyttä vapaa-ajalla, ns. kohtuus kaikessa. Tuo on aika kuvaava lause "sopiiko ja milloin ja miten sopisi"....
Tuossa iässä lapset voivat hoitaa asioita jo keskenään, eli Maija soittaa Liisalle itse ja kysyy saako tulla leikkimään jne. (Ja tietenkin vanhemmilta kysytään luvat, mutta vanhempien ei tarvitse asiaa keskenään hoitaa ns. "lasten yli".)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vahvasti kavereita niin sua ei tarvitse enää mielistellä.
Ei sussa ehkä ole mitään vikaa, se äiti vaan ei ole mikään erityisen sosiaalinen tapaus?
Mä en osaa sanoa muuta kuin, että on ihan normaalia kanssakäymistä tutustua vähän aikuisten osalta kun noin pienistä lapsista kyse. Mutta se riittää, siis että on tutustuttu vähän.
Mä luulen, että nyt tulkitset ja ylianalysoit tilannetta liikaa. Jos lapset leikkii hyvin yhteen, niin eikö se riitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[i
Mä luulen, että nyt tulkitset ja ylianalysoit tilannetta liikaa.
[/quote]
tosin haluan tietää lapseni kavereitten perheistä ennen kuin päästän lasta kyläilemään, mutta ei käy edes mielessä ryhtyä kahvittelemaan ekaluokkalaiseni parhaan kaverin äidin kanssa.
Meillä lapset sanovat itse, kun haluavat tavata. Äiti ei päätä, meneekö lapsi tänään kaverille vai ei vaan lapsi itse ilmaiseen halunsa nähdä kaveria, jonka jälkeen asiasta sovitaan. Ja kun kyse on ekaluokkalaisen parhaasta kaverista, sopivat tytöt nykyään asian ensin keskenään, jonka jälkeen pyydetään vanhemmilta lupa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näkemään/ajattelemaan asiaa uudella tavalla. ap
on ihan mahdotonta ehtiä kahvitella kaikkien vanhempien kanssa! Alkuun toki hyvä tutustua, mutta jos sitten tuntuu, ettei sen ihmeemmin synkkaa, eihän kukaan voi ehtiä moisia kyläsessioita vetää.
Lasten kavereiden vanhemmista pari perhettä on jäänyt enemmän perhetutuiksi (istutaan porukalla iltaa jne.), mutta suurin osa on sitten sellaisia, että jutellaan, jos tavataan, joskus puhelimessakin, mutta pääasiassa yhteys on lasten kautta.
Yritän silti muistaa, että sovitut jutut hoidetaan, eli jos olen jollekin tullut huikanneeksi, että tulkaa kahville joku päivä, niin sitten katson, että uudistan kutsun ja tosiaan katan kahvit pöytään. Mutta ei sen siis tarvitse merkitä mitään jatkuvaa kahvittelukierrettä, eikä voikaan merkitä, ei riitä puolin eikä toisin aikaa.
Ehkä tällä äidillä on omia ongelmia eikä käytös liity sinuun ollenkaan.
Tai jos liittyy, jätä ihan omaan arvoonsa.Hölmöjen jutuista ei kannata välittää.