Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi minut unohdetaan?
29.12.2012 |
Usein olen miettinyt syytä siihen, miksi minut unohdetaan? Naapurustossa asuu pari kaveria, joilta ei enää juurikaan löydy tilaa eikä aikaa minulle. Satun tietämään, että nämä naiset viettävät keskenään hyvinkin paljon aikaa, mutta minulle tätä aikaa ei anneta. Se loukkaa. Kuitenkin minulle aina valitetaan, miten aina on niin kiire ja on väsynyt, ettei elämässä ehdi mitään ylimääräistä.
Kutsun heitä aina välillä kylään, muistan heitä jouluna ja heidän syntymäpäivinään mutta missä on minun kyläilykutsuni. Luokseni ei koskaan pysähdytä edes juttusille lasteni kanssa ulkoillessani kun toisen luokse on niin kiire.
Ihmisenä olen aika arka, epävarma itsestäni ja aika hiljainen. Jutellen kyllä mutta aika varovaisesti, en osaa olla suunapäänä. Joskus toinen näistä kavereistani on kutsunut minua 'hapan naamaksi joka ei tajua mitään'. En oikein mielelläni tuppaudu seuraan, etenkään jos koen ettei seurani ole tervetullutta. Jättäydyn liikaakin ulkopuolelle. Ehkä minut sen takia unohdetaan.
-Näkymätön Ninni-
Kommentit (7)
Jätä heidät lapsineen omiin oloihinsa, älä enää ostele lahjoja.
Etsi itsesi kaltaisia ystäviä. Varmasti itsekin viihdyt paremmin samanhenkisessä seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itsekin samanmoinen hiiruilainen - eikä soittoja parilta kaverilta kuulu. otankin yhteyttä sellaisiin ihmisiin joiden tiedän ottavan yhteyttä minuun. tutustu rohkeasti uusiin ihmisiin, hanki harrastus/harrastuksia, pian nämä vanhat kaverit ottavat yhteyttä, etkä sinä ''ehdi'' tälläkertaa :D
Anna heidän olla omassa teinimaailmassaan ja etsi uusia parempia ystäviä.
Mutta en näitä lapsia näe juuri muulloin kuin heidän syntymäpäivillään. Olen esittänyt pyyntöjä, että jos lapset voisi tulla joskus leikkimään lasteni kanssa ja vaikka yökylään. Vastaus on tässäkin asiassa; 'pitää katsoa joskus'. Se joskus on aika kaukainen käsite.
Ehkä minun on vain tyydyttävä siihen, ettei kanssani haluta viettää aikaa. Se vain tuntuu pahalta, seurata vierestä kuinka päivä päivältä kaveruutemme (jos tämä sitä enää edes on) hiipuu. Millainen minun sitten oikein pitäisi olla, että seurani kelpaisi heille jälleen...?
-Näkymätön Ninni-
Ystävyys, kuten rakkauskin, on lahja. Ei sitä tarvitse ansaita. Jos muutat itseäsi, jotta kelpaisit, niin se ystävyys ei olisi todellista.
Luulen, että kyse on nyt niiden kahdEn ohmisen välisistä jutuista ja sinä olet vain jäänyt jostain syystä väliin. Se ei liity sinuun mitenkään, vaan heihin.
Mutta loukkaahan se. Sinä kyllä kuulostat niin herkältä ja hyväsydämiseltä, että ihmettelen niitä ihmisiä, jotka kohtelevat sinua noin. Toivon, että löydät uusia, parempia ystäviä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Mutta en näitä lapsia näe juuri muulloin kuin heidän syntymäpäivillään. Olen esittänyt pyyntöjä, että jos lapset voisi tulla joskus leikkimään lasteni kanssa ja vaikka yökylään. Vastaus on tässäkin asiassa; 'pitää katsoa joskus'. Se joskus on aika kaukainen käsite.
Ehkä minun on vain tyydyttävä siihen, ettei kanssani haluta viettää aikaa. Se vain tuntuu pahalta, seurata vierestä kuinka päivä päivältä kaveruutemme (jos tämä sitä enää edes on) hiipuu. Millainen minun sitten oikein pitäisi olla, että seurani kelpaisi heille jälleen...?
-Näkymätön Ninni-