Miksi minulla on ensimmäinen oletus muista ihmisistä, että he vihaavat minua?

ja tulemaan juttuun peilikuvasi kanssa. Sinun pitää totuttaa itsesi siihen ajatukseen, että sinussa ei ole mitään vikaa, sinusta voi todella pitää juuri sellaisena kuin olet. Kohtele joka päivä itseäsi kuin parasta ystävääsi, tarjoa hyvää ruokaa, tee kävelyretkiä, jne.



Helppoa se ei ole, mutta onnistuu ajan kanssa.

ehkä jokin terapia voi auttaa. Psykoterapia voisi esim. olla hyvä. Tsemppiä. Ei ole mikään helppo juttu, mutta pystyt siihen kyllä.

Hakeudun aina uusien ihmisten suraan, mutta kiitos surkeiden sosiaalisten taitojeni ja paskuuteni, minut tiputetaan pian porukasta. Kippis sille!

Minä olin ja mulla oli kauan tuota. Kun viimein pääsin siitä ajattelutavastani eroon (se oli vain muutaman täyspaskan tyypin aiheuttama harha) tajusin ja aloin nähdä että iso osa ihmisistä itse asiassa pitää minusta. Ja minä tulen monenlaisten ihmisten kanssa jopa oikein hyvinkin toimeen. Eräässä harrastusryhmässä olen jopa suosion keskiössä tavallaan, ja ai että tekee hyvää vanhoille haavoilleni elää nyt tämän paremman ihmisuskoni kanssa. Mutta mä tiedän tasan tarkkaan millainen ihminen kykenee pahimmillaan olemaan, joten oppinakin sen voi nyt tässä vaiheessa nähdä.

ja tähän päivään mennessä en ole onnistunut ratkaisemaan ongelmaa. Itse asiassa tuntuu että ongelma vain pahenee iän myötä. Se on siinä mielessä järkeenkäypää, että tuo asenne on ensinnäkin itseään toteuttava ennuste ja toisekseen vanhemmiten niitä todellisia torjutuksi tulemisia ehtii kertyä niin paljon, että niiden todistusvoima alkaa olla musertava.



tuo vastaaja, joka tuon "opettele pitämään itsestäsi, halaa puita ja ihanasti tsemiä kaikkeen" -höhhelivinkin antaja voisi kyllä painua jonnekin hevon kuuseen antamaan neuvoja ihan vain itselleen. JOs kyse olisi jostain niin yksinkertaisesta kuin oman peilikuvansa tykkäämisestä, tällaista ongelmaa ei olisi kenelläkään.

Hyväksy itseäsi. Se kertoo siitä.

Entä epätyypillinen masennus?



Olet liian herkkä sosiaalisille palautteille.



http://fi.wikipedia.org/wiki/Ep%C3%A4tyypillinen_masennus



Kuulostaako tutulta?



Mun veljen vaimo oli tollanen, luulen et se ol psyyk.sairas. Kuvitteli, että mä en pidä siitä ym ym.

Olin kovasti koulukiusattu koko kouluajan, ymmärrän hyvin että itsetuntoni on täysin kitketty minusta. Psykiatri ei tätä mitenkään kommentoinut,nyt olen täysin kykenemätön tekemään yhtään mitään. Tuntuu, että tarvitsisin apua tähän.



Ap, jos tuntuu siltä, yritä hakea apua, tai ainakin jotain positiivista ajattelua kokeilla.