Kysymys parikymppisten vanhemmille!

Rahallisesti emme juurikaan tue, mutta kotiin saa tulla syömään, jos omat rahkeet ei riitä.

Ja apuja saa esim huonekalujen hankintaan.

Minä olen tehnyt selväksi lapsilleni, että olen olemassa juuri heitä varten.Rahapussille ja syliin saa tulla koko elämän ajan, sillä minä olen ÄITI =) JA HEITÄ VARTEN!

Vaan itse parikymppinen. Siltä kantilta voin vastata, että tarvitsee. Tai minä ainakin. Vaikka itsekin olen jo perheellinen. Musta ainakin on arvokas asia, että mulla on vanhemmat, joihin uskallan ja voin vieläkin turvautua. Ja turvaudun niin kauan kun vanhempani ovat hyvissä voimissa! Ei se ikää katso, milloin tarvitsee turvaa ja tukea. Tietysti se on nyt erilaista kuin silloin, kun olin nuorempi.

mutten tuputa apuani.

Olen vasta 2-vuotiaan äiti mutta eiköhän tuo "pieni" saa huolenpitoa, tukea ja turvaa minulta lopun elämäni.



Aikuisena sitten toki oman halunsa mukaan.

Olin ihan omillani ja äiti jo 20 vuotiaana.



Tuntuu, et nyky lapset tarvii vielä 20 v. Maailma menny vaan huonompaan suuntaan.

Silti lapset saavat tarvittaessa tukea ja apua vaikka 80-vuotiaina, jos vaan olen sitä vielä täällä antamassa.

Olin ihan omillani ja äiti jo 20 vuotiaana.

Tuntuu, et nyky lapset tarvii vielä 20 v. Maailma menny vaan huonompaan suuntaan.

On vain hyvä, että ihmisillä on vanhempien tuki aikuisenakin. Silloin toki voi jo tukea vanhempiaankin. Ei se kysy vuosisataa tai -tuhatta.

Moni haluaa silti pärjätä omillaan, joten sekin on ok.

Tarvitseeko 20 vuotias mielestäsi vielä vanhempien huolenpitoa, tukea ja turvaa?

..ainakin meidän ainokaisemme. Hän asuu pienessä opiskelijakämpässä ( 27 neliötä, vuokra 470€). Opintoraha ja asumislisä riittävät siihen suurin piirtein. Jäisikö euro tai kaksi. Miten tällainen nuori pärjää ilman vanhempien tukea? En halua, että hän menee lainaluukulle ja itse sitten eläisin 'herroiksi'. Ei sovi mun pirtaan. Hänellä on pitkät opiskelut vielä edessä ja toivottavasti meillä elinpäiviä, jotta voimme auttaa. Hän tekee vähän työtä opintojen ohessa, mutta ei paljoa pysty opintojen vuoksi. HALUAN siis auttaa ja laitan omat tarpeeni kakkoseksi.

..ainakin meidän ainokaisemme. Hän asuu pienessä opiskelijakämpässä ( 27 neliötä, vuokra 470€). Opintoraha ja asumislisä riittävät siihen suurin piirtein. Jäisikö euro tai kaksi. Miten tällainen nuori pärjää ilman vanhempien tukea? En halua, että hän menee lainaluukulle ja itse sitten eläisin 'herroiksi'. Ei sovi mun pirtaan. Hänellä on pitkät opiskelut vielä edessä ja toivottavasti meillä elinpäiviä, jotta voimme auttaa. Hän tekee vähän työtä opintojen ohessa, mutta ei paljoa pysty opintojen vuoksi. HALUAN siis auttaa ja laitan omat tarpeeni kakkoseksi.

Tukea ja turvaa tarvitsee jokainen joskus toiselta ihmiseltä, mutta parikymppinen voi tarvita vielä vanhemmiltaan ihan käytännön apua mm. taloudellisesti.



Itse ainakin varustin omilleen muuttaneen 19-vuotiaan tyttären asuntoa, autoin laskuissa ja annoin rahaa armeijan aikana. Nyt tytär 23-vuotias, enkä enää maksa laskuja enkä anna rahaa, mutta yritän toki ostaa esim. lahjoiksi kotiin tarvittavia asioita tai kustannan tyttären (opiskelija) mukaan matkalle.



Jos tyttäreni olisi mennyt peruskoulun jälkeen ammatilliseen koulutukseen ja saanut vakituisen työpaikan 18-19-vuotiaana, eikä olisi ollut vuotta armeijassa, niin taloudellinen apu olisi päättynyt työnsaantiin.

Minä ainakin tarvitsen vanhemmiltani huolenpitoa, tukea ja turvaa. He ovat minun perheeni sentään. Vanhemmat auttavat vaikeissa tilanteissa sekä rahallisesti että henkisesti ja varsinkin jälkimmäinen on todella tärkeää. Tuntuu hyvälle tietää, että äidin ja isän sylissä on aina paikka valmiina, jos sitä tarvitsee. Kyllä minä pärjäisin yksinkin mutta miksi pärjätä yksin, kun ei ole pakko.

Ei vanhemmuus ja rakkaus lopu siihen, kun lapset aikuistuvat. Jos loppuu, niin silloin on vanhemmassa vikaa.



Tulee tippa linssiin kauniita sanojanne lukiessa. Hienoja vanhempia olette, jotka tuette pyyteettömästi aikuistuvia lapsianne! Näin sen pitää ollakin. Me, jotka emme ole saaneet samanlaisia vanhempia, voimme ainakin olla sellaisia omille lapsillemme. :)

..munasoluhuuruissaan ja sitten tovin päästä ollaan heittämässä heidät omillaan pärjäämään, kun ei ole esim. vara auttaa. Tehtailkaa tenavia laskukoneen kanssa. Lasten elättämäminen se vasta kalliiksi tuleekin. Olisi ollut lapsestammekin kurja syntyä ihan persaukiseen perheeseen.

kun olin 20-vuotias, leski ja pienen vauvan äiti.



Onneksi oli ihmisiä, jotka auttoivat, vanhempani etunenässä.

ja autan edelleen, jos apua tarvitsee.



Kotiini saa tulla syömään tai muuten vain. Annan apua huonekalujen hankintaan tai opiskeluvälineiden ostoon.

Tai vain kuuntelen, jos on huolia.



Olen äiti, eikä se lakkaa, vaikka lapselle kertyy ikää.

että se huolenpito edellyttää avoimuutta ja asioiden jakamista, tuki edellyttää sitä, että hyväksyy sen saamisen silloinkin, kun itse ei haluaisi ja turva edellyttää sitä, että luopuu itsenäisyydestä.



Eli ei voi samaan aikaan olla itsenäinen, menevä, asioistaan yksin päättävä ja edellyttää vanhempiaan maksamaan kaikki kulut!

Yllättävän paljon tuki käsitetään nimenomaan rahalliseksi tueksi. Itse ainakin näin aikuisena käsitän vanhempien tuen lähinnä ei-rahallisena tukena, esim. lastenhoito- ym. apu sekä yleiset elämänohjeet.

omalta lapseltaan aikaa, kuuntelijaa ja auttajaa?



Vastavuoroisuus kunniaan!