Miksi joissain perheissä pienillä lapsilla kauheat määrät kirjoja, mutta aikuisilla ei lainkaan?

Pidän tärkeämpänä sitä, että lapset lukevat ja heille luetaan.

Digitaalinen materiaali? Onkohan sinulta mennyt jotain ohi XD

aikuiset lukevat romaanin useimmiten vain kerran. Kertalukemista varten kirjan saa kirjastostakin.



Siksi meillä on lapsilla enemmän kirjoja kuin aikuisilla.

Mistä tiedät, ettei aikuisilla ole lainkaan kirjoja? Meillä aikuisten kirjat ovat kaapissa piilossa pölyltä sellaisessa huoneessa, jossa vieraat eivät edes käy.

meillä johtuu ihan siitä, että lapsi on kirjakerhossa, vanhemmat ei. Itse olen lukenut nuorempana paljon, mutta viime vuosina lukeminen on vaan jäänyt. Lapselle on luettu aina paljon. Välillä on tosin käynyt mielessä liittyä itsekin johonkin kirjakerhoon...

aika paljon kirjoja. kuitenkin käydään kirjastossa usein ja lainataan sieltä iso kasa kirjoja. Lasten huoneessa on oma laatikko kirjaston kirjoille ettei mene sekaisin omien kanssa. luen iltasaduiksi n.3 kirjaa illassa.

Itse lainaan myös kirjastosta jos luen jotain kirjoja ja säilytän niitä makuuhuoneen kaapissa piilossa. Nyt opiskelen ja aikaa on lukea vain koulukirjoja jotka nekin on kaapissa "piilossa". Eli et voi varmasti tietää onko vanhemmilla kirjoja vai ei kun kaikki eiät niitä pidä näkyvillä

Lasten kirjoja voi tosiaan lukea moneen kertaan ja yleensä lapsi tykkää yhdestä tietystä kirjasta ylikaiken. Sitä saa sitten lukea aina uudelleen ja uudelleen. Ja meillä lapselle kyllä luetaan kirjoja päivittäin.



Itse lainaan omat kirjani kirjastosta. Tai ostan kirpparilta muutamalla eurolla ja laitan takaisin kiertoon. Koko ajan pitää olla jotain luettavaa, luen lähinnä illalla ennen nukkumaanmenoa.

Esim. meillä on kotona yhdeksän kirjahyllyllistä (siis erillistä hyllykköä, ei hyllyä) täynnä kirjoja, ja ne on myös pääosin luettu. Lapsille on luettu aivan pienestä lähtien todella paljon, ja luen yhä, vaikka he toki lukevat jo itsekin (ovat 10- ja 12-vuotiaita). Ääneen lukeminen on perheen yhteinen huvi... tällä hetkellä on kesken Narnian kootut (niitähän on oikeasti olemassa seitsemän kirjaa, luemme kuudetta eli Hopeista tuolia nyt), jonka jälkeen luemme Hobitit (Taru sormusten herrasta luettiin jo muutama vuosi sitten).



Eli kyllä: lapsille voi ja PITÄÄ lukea paljon ennen sitä kun he itse oppivat lukemaan. Se tukee äidinkielen taitoja ja mielikuvitusta ja lukemisharrastusta (se kun ei ala tyhjästä vasta kouluiässä).



OMA lukemiseni on vähän kausittaista. Kun töissä on kiirettä ja kun lapset olivat pieniä, aikaa jäi vähän lukemiselle. Jonkun paksun romaanin läpikahlaaminen saattoi viedä viikkokausia, jolloin kokonaisuudesta muodostuva kuva oli aika hatara. Suosin silloin enemmän novelleja. Nyt taas ehtii ja jaksaa paremmin.



Mitä tulee kuvaamaasi tilanteeseen, kaipa siinä vanhemmat yrittävät kannustaa lapsia hyvään harrastukseen, joka heiltä itseltään on joko jäänyt kokonaan väliin tai nuupahtanut aikuisiällä kiireeseen. Sinänsä hyvä asia, kunhan niitä kirjoja tosiaan siis luetaan lapsille myös, ei pidetä pelkästään koristeena.

En jaksa olla pyyhkimässä jatkuvasti pölyjä kirjoista, joita luetaan kerran viidessä vuodessa :)



Lainaamme paljon kirjastosta kirjoja myös lapsille, koska kirjat ovat melko kalliita uutena ostettuna. Yleensä ostankin kaikki divarista. Mutta siis, meillä ei kirjahyllyä ole eikä tule vaikka kirjoja onkin monta laatikollista.

Meilläkin kaikki lastenkirjat esillä, mutta aikuistenkirjat varastohuoneen kaapeissa. Pääsääntöisesti kyllä käytetään kirjastoa, luonnon takia.

kaksi runoteosta, kaksi aikuisten sarjakuvaa, novellikokoelman, 1-2 dekkaria ja 1-3 tietoteosta kuukaudessa.



15-18 teosta pitäisi siis ostaa itselleni ja vielä hankkia niille säilytystilat jokaikinen kuukausi.

Yleensä luen toki enemmän, joten rahaa ja säilytystilaa pitäisi pitäisi yhä enemmän käyttää lukuharrastukseeni.



Minulla ei yksinkertaisesti olisi varaa ostaa sitä kirjamäärää ainakaan uutena, mitä minä luen. Antikvariaateistakaan ei saa uutuuksia edullisin hinnoin.



Toki myös ostan itselleni opuksia. Pyrin kuitenkin ostamaan vain sellaisia, mitä ei kirjastoista helpolla saa. Laitan yleensä nämä kirjat kiertoon hyvin pian. Jos ne vain löhöäisivät kirjahyllyssäni, niin mielestäni ne eivät toimittaisi sitä tehtävää,mihin ne on tehty.

eivaan. Mä luin ennen paljon ja on meillä jotain kirjoja vielä siltä ajalta muistona, mutten mä niitä näkyvillä pidä. Ne on makkarissa sängyn alla laatikoissa. Mulla meni jossain vaiheessa lähes kaikki lukuinto, eikä sitä ole koommin näkynyt. Kyllä mä lehtiä luen ja tänä vuonna jopa kaksi kokonaista kirjaa!



Mies lukee paljon, mutta hän lukee lähes kaiken padilta tai puhelimesta. Hän inhoaa sitä, että aloittaa kirjasarjan ja sitten jotain osaa pitää odottaa pitkänkin aikaa, kun sen saa.. esim kirjakaupat tai kirjastot. Mieluummin ostaa sarjan enkun kielisenä sitten gismoihinsa.



Lapsille kannetaan selkävääränä kirjoja.

Luemme paljon lapsille ja vanhimmat lapset lukevat kaikille ääneen. Silti vain yksi muksuista on lukija. Siis se joka ottaa hiljaisen hetken tullessa kirjan käteen ja syventyy siihen. :/

Minulle taas kirjat ovat aarteita, joista ei henno luopua. Luen parhaita kirjoja uudelleen ja uudelleen, vuosien mittaan jopa toistakymmentä kertaa... ja sen vuoksi haluan pitää ne itselläni. Mutta toki, suhde kirjoihin vaihtelee kovasti. Niitä ei välttämättä tarvitse hillota kotiinsa ;-)



-9-

kirjastosta lainaksi.

Sitten tietenkin on ne kirjat, joita ei enää kirjastosta saa. Ne kannattaa hamstrata siellä kotona. Pyrin kuitenkin säännöllisesti raakkaamaan omia kirjojani pois.

Minulle taas kirjat ovat aarteita, joista ei henno luopua. Luen parhaita kirjoja uudelleen ja uudelleen, vuosien mittaan jopa toistakymmentä kertaa... ja sen vuoksi haluan pitää ne itselläni. Mutta toki, suhde kirjoihin vaihtelee kovasti. Niitä ei välttämättä tarvitse hillota kotiinsa ;-)

-9-

Aikuisten kirjat ovat kirjakaapissa työhuoneessa. Lapset tykkäävät että samaa kirjaa luetaan uudestaan ja uudestaan. Aikuisille usein yksi kerta samana vuonna riittää.