Joka ikinen joulu niin pitkään kun jaksan muistaa

on aina äidilläni, isälläni tai molemmilla joulun ja uudenvuoden välipäivinä vatsa sekaisin ja kipeä. Kun sitten asiaa pohditaan, että mistä se johtuu, niin aina syyksi selviää se, että he ovat syöneet jouluruokien loppuja, jotka ovat jo "maistuneet vähän oudoilta", mutta pakko ne on aina syödä loppuun. Muutenkaan mitään ruokaa ei voi heittää pois, vaikka sitä olisi vain lusikallinen, se olisi jo umpihomeessa ja haisisi hirveälle, kaikki on aina PAKKO syödä. Tätä tapaa he selittävät sillä, että koska he olivat lapsia sota-aikaan, niin oli pulaa ruoasta, niin siksi he eivät halua heittää mitään ruokaa pois, vaikka sen syömisestä seuraisi viikon kestävä ripuli ja kuume.



Miten saisin heidät uskomaan, että vaikka heillä lapsena oli köyhää ja ruokaa oli vähän, niin silti se pilaantunut, pahalta haiseva ja maistuva ruoka aiheuttaa helposti vatsakipua, ripulia ja jopa vakavampia oireita eikä maailma siihen kaadu, jos jonkun jo selvästi pilantuneen ruoanlopun heittää pois sen sijaan että sen syö ja sitten sairastuu? Edes sitä en saa heitä uskomaan, että ruokia ei saisi seisottaa tuntikausia huoneenlämmössä, vaan ne pitää jäähdyttää nopeasti ja laittaa jääkaappiin tai pakkaseen. Äitini mielestä esmerkiksi jotain kastiketta voi vaikka kesähelteillä seisottaa melkein vuorokaudenkin huoneenlämmössä eikä se pilaannu ja joku maitoon keitetty riisipuuro säilyy vaikka miten pitkään huoneenlämmössä pilaantumatta, vaikka viikon tai kaksi....