Pikkutarkat ihmiset - miten kestätte puolisoanne ja lapsianne?
Joo, olen ärsyttävä ämmä, kun toiset eivät tee juttuja yhtä hyvin kuin minä. Aina olisi jotain korjattavaa ja parsittavaa. Miten te toiset olette elämään ihmisten kanssa, jotka tekevät asioita väärin?
Kommentit (15)
Minä olen pedantti ja pikkutarkka, mies täysi vastakohta. En voi itselleni mitään. Yritän olla rennompi. Mies sanoo, että yrittää parhaansa (välillä epäilen). Muuten mies on ihana, niin yritän kestää :) Ja olen tosiaan koko elämäni yrittänyt opetella ottamaan rennommin!
Puren hammasta päivittäin. Oikeasti. Ehkä vika on minussa?
kun koko ajan pitää siivota ja korjata muiden jälkiä. Jos siitä jää huomauttamaan ei ehdi tehdä mitään. Koska asiat ei mene sanomalla perille olen lakannut sanomasta.
Ei ole mitään ongelmia, mies tekee kaiken yhtä hyvin tai vieläkin huolellisemmin kuin minä. Yhdessä on helppo kasvattaa myös lapsista siistejä ja tarkkoja. Tai jos eivät ole, on ainakin kaveri kauhistelemassa ja siivoamassa!
Takakireä nipottaja. Ärsyyntyi aina toisten "virheistä". Ja mieheni on ihan perustavallinen, kunnollinen mies. Siisti vieläpä kaupanpäälle. Mutta se ei riittänyt ex:älle. Onneksi. Sainpahan itselleni kunnon miehen.
Mies sanoi, että ex ei koskaan osanut oikein kunnolla rentoutua (ja nyt en tarkoita viinanjuomista). Olisi kuulemma hiili pitänyt peffaan työntää, niin olisi paskantanut timantteja sillä kireysasteella.
Puren hampaat yhteen ja kihisen kiukusta :(
Mikään ei IKINÄ ole meillä niinkuin pitää. No en itsekään ole täydellinen. Voi kristus, kun muut eivät osaa pitää edes siisteyttä yllä.
Imuroin ja siivoan joka päivä. Nostan muiden tavarat ylös lattialta ja kihisen kiukusta.
No näille puupäille on helpompaa kuunnella viikossa se kolmen tunnin saarna kodin siisteydestä kuin tosiaan ite ottaa tavarat ylös ja siivota.
"Haluatko, että mä näytän miten tuo on helpompi tehdä?"
Usei vastaus on "kyllä".
Jos tulee "ei" peräännyn takavasemmalle.
Kuolisin, jos mun puoliso olis tuollainen nipo.
monissa asioissa olen oppinut vähän hölläämään, mutta edelleen mulla menee hermot monissa.
Muutama peruskilahduksen aihe on mm. että mies alkaa etsiä lapsille jotain sinänsä turhanpäiväistä asiaa, eikä kysy, missä se voisi olla, ja samalla sotkee koko kämpän ylösalaisin. Keittiössä sählääminen vie kanssa hermot. On "auttavinaan" esim. tiskaamalla lasten puurokipot, ja kun otan ne seuraavaksi kaapista, kippojen ulkopuoli on jätetty pesemättä ja siellä on taltalla irti hakattavia puuroroiskeita kuivuneena.
Hammastahnaa on mahdoton ilmeisesti puristaa niin, että sitä menisi vain harjaan. Parin viime viikon aikana sitä on ollut vessan matossa, vessanpöntön reunoissa, ja joka ilta sitä on vessan hanassa ja lavuaarin reunoissa sekä peilissä. Joskus myös käsipyyhkeissä. Arvaatte varmaan, miltä miehen hammastahnatuubi näyttää... ja jos on auttanut lapsia hampaiden pesussa, sama näky kohtaa yläkerran vessassa. Joka ikinen kerta minä olen se, joka joutuu siivoamaan, koska toinen ei muka mahda itselleen mitään...
Ja vielä yksi kestovi**uksen aihe on se, kun mies on kaatanut lapsille maitoa, hän ei viitsi tyhjää purkkia rutistaa ja laittaa roskiin. Ratkaisuna tähän on jättää n. ruokalusikallinen maitoa purkin pohjalle ja laittaa se jääkaappiin takaisin.
Joskus olen miettinyt, että hyvä ratkaisu olisi olla pikku kännissä koko ajan, niin ei ottais niin kupoliin. Mutta kun on lapsia eikä muutenkaan oikein viina maita. Ei auta kuin puhista ja välillä kiukutella. No, sentään ehkä sata asiaa on sellaista, mitä olen oppinut jo sietämäänkin...
T: neitsyt
Tulin siihen tulokseen, että haluan rentoutua kotonani ja nauttia elämästäni, joten viiden vuoden liiton jälkeen se nipottaa yksin kotona ja järjestelee paitojaan värien mukaan. Lopetti ruuanlaitonkin kun se on likaista. Syövät ravintolassa kun lapset on siellä.
EI ole helppoa olla se nipottaja.. Olen koettanut höllätä otetta, mutta minkä teet.
Olen kaikenlisäksi vielä "pöpökammoinen" joten ei ole helppoa katsella toisten sotkuja.
mutta kyllä muakin ketuttaa ja rankasti, jos jääkaapissa on käytännössä tyhjiä maitopurkkeja tai punajuuripurkkeja, koska toinen osapuoli tässä parisuhteessa ei vaan viitsi laittaa niitä roskiin. Eihän sillä ole mitään tekemistä siisteyden kanssa vaan vallankäytön kanssa. Siinä painostetaan toinen tekemään molempien mielestä vähemmän kivoja asioita koska ajatellaan, että riidan välttämiseksi hän sitten kuitenkin alistuu tekemään ne. Se on ihan puhdasta vittuilua.
mutta auta armias kun joku asia mistä on tuhannesti sanottu ei toteudu niin kuin minä olen toivonut!
Esim. märäksi jätetty kylppärin lattia. Siellä on kuivain jolla jokainen suihkussa kävijä voi lattiakaivoon sutaista ne ylimääräiset vedet. Mutta ei, kerta toisensa jälkeen astun kylppäriin ja sukat kastuvat. Mies pahimmillaan kävelee aivan suoraan suihkusta makuuhuoneeseen jolloin myös käytävän lattia on märkä.
Ei voi mitään, silloin minä räjähdän.
Toisaalta aika monen asian suhteen olen aika rento, eikä esim. sotkuisuus saa minua niin hampaita kiristelemään... Ne on ne tietyt asiat joiden suhteen nipotan..
Järjen tasolla tietää, että ei ne pyyhkimättä jätetyt pöydät tai litistämättä jätetyt maitopurkit maailmaa kaada, niin silti harmittaa parsia toisen jälkiä. Puhumattakaan siitä, että tuntee olevansa vastuussa perheen ruokavaliosta liikunnasta, puhtaudesta ja käytöksestä. Aika ahdistavaa etenkin itselle -jotenkin pitäisi osata hellittää.
T. Ap ja myöskin neitsyt horoskoopiltaa ...
Puren hammasta päivittäin. Oikeasti. Ehkä vika on minussa?