Kuvaile tuntemiasi pahoihin poikiin ihastujia
Kommentit (9)
hyvin koulussa pärjännyt, sosiaalinen maailmanparantaja, joka luuli, että voi pelastaa reppanat.
Onneksi en luule enää.
hyvin koulussa pärjännyt, sosiaalinen maailmanparantaja, joka luuli, että voi pelastaa reppanat. Onneksi en luule enää.
Kiltti, herkkä ja tunteellinen, koulukiusattu, joka myöskin luuli että joku voi muuttua kun saa aitoa rakkautta. Mielenterveys siinä meni, hyvä kun ei henki.
juuri näin. liian kiltti, humanisti.
Minä olin vuosia sellainen. Silloin olin itse kamalan epävarma ja arka. En hallinnut elämääni. Yritin aina miellyttää kaikkia enemmän tai vähemmän enkä koskaan uskaltanut sanoa kenellekään pahasti. Pahoissa pojissa ihailin sitä valtaa, jonka he helposti ihmisiin saavat. Sitä uskallusta ja rohkeutta.
Sitten opin itse varmemmaksi, eivätkä kyseisenlaiset pahat pojat voisi enää vähempää kiinnostaa. Edelleenkin koen ahdistavaksi pitää puoliani, mutta teen sen silti.
Olen aika lujatahtoinen ja määrätietoinen ja päättäväinen, jääräpäinen (jopa niin että sanovat että kanssani on vaikea tulla toimeen), mutta kuitenkin sisimmiltäni hirveän herkkä. Lujuus on vaan suojaa ja pintaa, koska herkkä minäni särkyy niin helposti.
Uskon ihmisten hyvyyteen niinkin paljon että en osaa ollenkaan ajatella, että joku voisi kusettaa tai tahallaan satuttaa. Siksipä olenkin ollut vuosia kuin pässi narussa, koska en ole nähnyt sitä miten minua on viety. Itsehän kuvittelen olevani ohjaimissa ja pitäväni tilanteen hallussa, mutta kiltteyttäni en näe todellisuutta vaan uskon loputtomiin muutokseen. Pistän kumppanini koville, mutta aina vaan annan lopulta anteeksi.
Olen 33v, boheemi, humanisti, kasvissyöjä, vihreä, eläinystävä, ihmisoikeusaktivisti.
Sivistynyt, mutta naiivi, hemmoteltu ja mukavuudenhaluinen. Oma isä ikivanha, ja perheessä jalustalle nostettu patriarkka.
Kaunotar ja kulkuri -syndroomasta kärsivä.
Puhun äidistäni.
että pahoja poikia löytyy kyllä ihan mistä vaan, myös sieltä ylimmästä "arvostetusta" yritysjohdostakin - ja etenkin juuri sieltä. Mikä siinä nyt sitten joitakin kiehtoo, paitsi joitakin kiehtoo ehkä vaan pelkkänä jännittävänä seksifantasiana jos sellaisenakaan kun tarkemmin ajattelee? Miettikää savannia, aika samaa touhua loppupeleissä kai.
Sitten taas aika erikseen tuosta näen sen halun rakastaa jonkun ehjemmäksi, jos rakkaudettomuus on ollut rikkoutumisen perimmäisenä syynä. Ei se kohde silloin välttämättä ole paha ollenkaan. Ja mä vieläpä uskon siihen että ainakin joissakin tapauksissa se kyllä onnistuukin. Uskon sellaiseen ihan oikeasti.
Hyvännäköinen blondi, amk-koulutettu (tradenomi). Harrastan ratsastusta ja pianonsoittoa.