Kuinka pieni lapsi saa ottaa toiselta kädestä ja käyttäytyä muutenkin huonosti?

Vanhemmat kai haluaa päästä helpolla, mutta vaikeaksi elämä muuttuu varsinkin lapswelle.

aina, sekä omia että muiden (jos vanhemmat eivät puutu). Ja kun komennan muiden lapsia, niin siihenhän voi sitten itse tulla puuttumaan, jos aiheelliseksi katsoo. Vaikka viemällä pois, komentamalla itse, tai ottamalla kantaa jos en mielestänsä saisi niin tehdä. Minä en anna lasteni tehdä kiusaa toisille, mutta en myöskään anna muiden lasten tehdä kiusaa omilleni.



Niin pienet, joita ei mielestäni kannata komentaa, ohjaan tekemään jotain muuta. Vihatkaa vaan, mutta näin minä teen ja tulen aina tekemään.

ja estän tuollaisen käytöksen. Yhtenä jouluna ilmoitin omalle perheelle, että siirrytään muualle syömään, jotta "Jenna" saa rauhassa tehdä pahojaan. Jos ei vanhemmat kiellä, niin ympäristö voi kääntää selkänsä.

aina, sekä omia että muiden (jos vanhemmat eivät puutu). Ja kun komennan muiden lapsia, niin siihenhän voi sitten itse tulla puuttumaan, jos aiheelliseksi katsoo. Vaikka viemällä pois, komentamalla itse, tai ottamalla kantaa jos en mielestänsä saisi niin tehdä. Minä en anna lasteni tehdä kiusaa toisille, mutta en myöskään anna muiden lasten tehdä kiusaa omilleni.

Niin pienet, joita ei mielestäni kannata komentaa, ohjaan tekemään jotain muuta. Vihatkaa vaan, mutta näin minä teen ja tulen aina tekemään.

aina, sekä omia että muiden (jos vanhemmat eivät puutu). Ja kun komennan muiden lapsia, niin siihenhän voi sitten itse tulla puuttumaan, jos aiheelliseksi katsoo. Vaikka viemällä pois, komentamalla itse, tai ottamalla kantaa jos en mielestänsä saisi niin tehdä. Minä en anna lasteni tehdä kiusaa toisille, mutta en myöskään anna muiden lasten tehdä kiusaa omilleni.

Niin pienet, joita ei mielestäni kannata komentaa, ohjaan tekemään jotain muuta. Vihatkaa vaan, mutta näin minä teen ja tulen aina tekemään.

aikuisten velvollisuus on opettaa jo pienestä lapselle mikä on oikein ja mikä on väärin koska päivähoidossa lapset oppivat vaan selviytymään millä keinolla vaan. moraali, tavat ja kaikki tärkeä opitaan aikuisilta, vanhemmiltaan mallioppimalla eniten, joten pelkkä sanominen ei auta, hyvän mallin näyttäminen kylläkin. ensin lapsi on niin pieni että estetään ihan fyysisesti huonot jutut, sitten isompana tietää jo.

Ja jos meillä on vieraita, eivätkä vanhemmat komenna lastaan joka käyttäytyy huonosti niin tasan varmasti minä komennan.

Sukulaisten kesken taas on että se komentaa joka kerkeää. =D Siskon kanssa ärähdetään usein yhtä aikaa ja samoilla sanoillakin vielä.



Miksi sinä et puuttunut siihen että se lapsi käyttäytyi huonosti omiasi kohtaan? Kyllä viimeistään silloin pitää vanhemman puuttua jos toista revitään hiuksista tai purraan..

Puutuin sen, minkä kerkesin näkemään ja oma mieheni puuttui myös. Mutta kyllä se kävi suututtumaan, kun kaksi päivää varoo yhtä lasta ja vahtii, että omia ei kiusata :(

totta kait voi ja pitää puuttua. Lapsellehan opetetaan koko ajan niitä sosiaalisia taitoja vanhempien ohjauksessa.



Silti on hyvä muistaa se tosiasia, että kaikki pienen lapsen toiminta ei ole kiusaamista, vaan osa on myös puhdasta ymmärtämättömyyttä. Siis on turha leimata lasta ilkeäksi tai kiusaajaksi sillä perusteella, että hän vaikkapa 1 vuotiaana lähestyy toista ottamalla kiinni tätä puserosta ja jopa tönäisemällä. Lapsen ajattelussa hän vaan kokeilee, miten toinen reagoi, mitä tapahtuu (samoin kun hän vaikkapa voi sen lasivaasin pudottaa lattialle...jne), eikä hänen ajatuksensa ole että haa, nytpä olen ilkeä ja kiusaan tuota toista tökkäämällä sormeni hänen silmään.

eikä yksikään lapsi ole liian pieni, etteikö voi alkaa opettaa mitä saa tehdä ja mitä ei. Eihän lapsi sisäsyntyisesti tiedä mikä on hyväksyttävää, kyllä se on hänelle opetettava. Pieni lapsi kokeilee kaikkea, ihan uteliaisuuttaan ja pieni lapsi ei omaa sellaista kykyä että voisi harkita loukkaako/satuttaako joku toista vai ei. Eli pieni lapsi (kuten tässä 2-vuotias) ei sinänsä ole sen tuhmempi tai tyhmempi, vaikka ottaa kädestä tai repii tukasta vaan hänelle ei ole opetettu sitä miten saa tehdä ja miten ei. Ja se on vanhempien syy.

Ihan jokaiseen tilanteeseen ei aikuisten kuitenkaan pidä mennä mukaan. Puuttumisen pitää olla alkuun lempeää ja rakentavaa, mutta se on meillä kyllä alkanut jo alle 1-vuotiaana. Kyläilytilanteet ovat vaikeita monen 2-vuotiaan ja vielä 4-vuotiaankin kanssa, eikä se ennusta ulevia käytöstapoja välttämättä ollenkaan.

lapsen käytökseen ihan pienestä pitäen ja jäähyjä on annettu. Lapsi nyt vajaa 3v, ei revi toisia hiuksista, ei töni yms. Puutun myös, jos muut lapset kiusaavat minun lasta, jos lasten vanhemmat ei puutu. Hävyttömintä oli, kun yhdet 4-6 vuotiaat veljekset tönivät lastani, käskin pyytää anteeksi, muksut totesivat: "Ei meijän tarvi vittu anteeksi pyytää, ei äitikään käske pyytää"... Eipä kyläillä heillä enää...

Tämä on kyllä tällainen perinteinen "muiden kakarat, minun lapset" - valitus, mutta please vastatkaa! Miksi toiset ei puutu siihen, että oma lapsensa ottaa kädestä leluja, huutaa ja kiukuttelee ruokapöydässä? Miksi ei olla lapsen vierellä jos hän meinaa koko ajan töniä toisia tai ei antaisi muille mitään tilaa missään leikkiä?

Muuten meni joulu kivasti, mutta lasten kaksivuotias serkku sai kyllä paljon aikaiseksi, mm. repi omaani hiuksista, otti kädestä monta kertaa, kiukutteli, huusi, töni ja puri - eikä vanhemmat meinanneet puuttua tähän. Ja se ärsyttääkin, miksi ei voida puuttua? Kun lapsi on kuulemma heidän mielestään niin pieni vielä...

Tää voisi olla mun kirjoittama, jopa ikä täsmää. Pelkäänpä että muutaman vuoden päästä ei huvita heidän kanssaan kauheasti olla tekemisissä. Antavat viimeistään lapsen itkiessä kaiken periksi ja lapsi pompottaa kyllä parhaansa mukaan. Argh.

tuttu teema. Eihän lasta tarvitse kasvattaa huutamalla kitarisat vilkkuen, vaan ihan jotain taaperoa esim. ohjataan kädestä pitäen tekemään sallittuja asioita. Oma variaationsa teemasta on sitten sekin, että kun pieni tyttönen repii poikaa hiuksista hän on vain "tomera emännänalku", vastaavaa tekevä poika on riiviö :(