Mä en vaan ymmärrä, miksi sinne kauppojen ruuhkiin pitää lähteä koko perheen voimin!

Käymme kaupassa yleensä viikonloppuna. Hoidamme kerralla viikon ruokaostokset ja kaikki pakolliset asiat. Reissuun menee ruokailuineen helposti 4-5 tuntia. Meillä on pääsääntöisesti aina kaikki lapset mukana.



Joskus lapset jaksavat käyttäytyä kauniisti. Joskus meno on ihan hirveää.



Me kuljemme yhdessä myös harrastuksissa, tapahtumissa, kulttuuririennoissa, kylässä, juhlissa, kirkossa ja matkoilla - myös ulkomailla. Me syömme päivällisen yhdessä joka päivä, luemme, katsomme elokuvia, hoidamme puutarhaa, teemme lumitöitä, käymme puistossa. Shoppailu ei ole meille mikään juttu, vaan asioita, jotka pitää hoitaa.



Minua järkyttää suomalaisten tapa ajatella lapsista. Ellei kauppakeskuksessakaan enää saisi olla kuin ostoksensa hiljaisesti ja asiallisesti hoitavia aikuisia, mikä tila lapsille ja nuorille jää? Pitääkö me pitää omassa huoneessa täysi-ikäisyyteen saakka?



Vai pitäisikö elämää kestämättömien aikuisten vain katsoa peiliin? Jos ei siedä lapsia, melua, itkua tai ylipäänsä todellisuutta, niin voihan ostoksensa tehdä netissäkin.

miten tärkeä ajokortti olisi, myös naisille. Tällöin ei olisi riippuvainen siitä, milloin joku muu pääsee kuskaamaan.

Toisi itsenäisyyttä, nääs.

Käymme silti koko perheen voimin kaupassa :) Ensi vuonna varmaan muuttuu, helpompi lähettää mies ja esikoinen kauppaan ja jäädä yksin pienten kaksosten kanssa kotiin :)

Miettikääpäs ihan tosissanne; milloin olette viimeksi nähneet ap:n kuvaileman tilanteen, jossa lapsi tai lapset rääkyy naama punaisena ja vanhemmat kiroilee ja komentaa? Itse en muista edes nähneeni itkevää vauvaa tosi pitkään aikaan. En kyllä käykään kaupassa kuin pari-kolme kertaa viikossa. Silloin kun olin kaupassa töissä, muistan kerran nähneeni tosi ikävän tilanteen, jossa lapsi itki lohduttomasti ja aikuinen kiroili ja sätti hermonsa menettäneenä.



Eli puhutaanko tässä ketjussa nyt näistä harvinaisista poikkeuksista eli ihmisistä jotka kohtelevat lapsiaan huonosti ja rääkkäävät heitä surutta julkisellakin paikalla? Vai meistä ihan tavallisista perheistä, jotka tilanteen mukaan käyvät joskus kaupassa yhdessä ja joskus erikseen, ja joiden lapset käyttäytyvät ihan normaalisti mutta saattavat joskus vähän kiukutella iästä riippuen? Vai oliko tarkoitus vaan heittää ilmoille joku epämääräinen yleistys ja antaa ymmärtää, ettei lapsia pitäisi oikeastaan päästää kauppoihin ollenkaan?

Miettikääpäs ihan tosissanne; milloin olette viimeksi nähneet ap:n kuvaileman tilanteen, jossa lapsi tai lapset rääkyy naama punaisena ja vanhemmat kiroilee ja komentaa? Itse en muista edes nähneeni itkevää vauvaa tosi pitkään aikaan. En kyllä käykään kaupassa kuin pari-kolme kertaa viikossa. Silloin kun olin kaupassa töissä, muistan kerran nähneeni tosi ikävän tilanteen, jossa lapsi itki lohduttomasti ja aikuinen kiroili ja sätti hermonsa menettäneenä. Eli puhutaanko tässä ketjussa nyt näistä harvinaisista poikkeuksista eli ihmisistä jotka kohtelevat lapsiaan huonosti ja rääkkäävät heitä surutta julkisellakin paikalla? Vai meistä ihan tavallisista perheistä, jotka tilanteen mukaan käyvät joskus kaupassa yhdessä ja joskus erikseen, ja joiden lapset käyttäytyvät ihan normaalisti mutta saattavat joskus vähän kiukutella iästä riippuen? Vai oliko tarkoitus vaan heittää ilmoille joku epämääräinen yleistys ja antaa ymmärtää, ettei lapsia pitäisi oikeastaan päästää kauppoihin ollenkaan?

Kyllä mä kuulen suuressa Prismassa käydessäni melkein joka kerta lasten itkua.

Jos lapsi saisi valita, useimmat heistä valitsisivat jonkin muun tavan viettää "perheen yhteistä laatuaikaa". Jos siis heille on esitelty myös muita tapoja viettää aikaa yhdessä ja käydä ihmisten ilmoilla.

Miettikääpäs ihan tosissanne; milloin olette viimeksi nähneet ap:n kuvaileman tilanteen, jossa lapsi tai lapset rääkyy naama punaisena ja vanhemmat kiroilee ja komentaa? Itse en muista edes nähneeni itkevää vauvaa tosi pitkään aikaan. En kyllä käykään kaupassa kuin pari-kolme kertaa viikossa. Silloin kun olin kaupassa töissä, muistan kerran nähneeni tosi ikävän tilanteen, jossa lapsi itki lohduttomasti ja aikuinen kiroili ja sätti hermonsa menettäneenä. Eli puhutaanko tässä ketjussa nyt näistä harvinaisista poikkeuksista eli ihmisistä jotka kohtelevat lapsiaan huonosti ja rääkkäävät heitä surutta julkisellakin paikalla? Vai meistä ihan tavallisista perheistä, jotka tilanteen mukaan käyvät joskus kaupassa yhdessä ja joskus erikseen, ja joiden lapset käyttäytyvät ihan normaalisti mutta saattavat joskus vähän kiukutella iästä riippuen? Vai oliko tarkoitus vaan heittää ilmoille joku epämääräinen yleistys ja antaa ymmärtää, ettei lapsia pitäisi oikeastaan päästää kauppoihin ollenkaan?

Kyllä mä kuulen suuressa Prismassa käydessäni melkein joka kerta lasten itkua.

Jos lapsi saisi valita, useimmat heistä valitsisivat jonkin muun tavan viettää "perheen yhteistä laatuaikaa". Jos siis heille on esitelty myös muita tapoja viettää aikaa yhdessä ja käydä ihmisten ilmoilla.

Ehkä jotkut pitää sitä perheen yhteisenä laatuaikana, eräänlaisena yhteisenä harrastuksena?

itse olen hoitanut ostokset yksin ja mies esim. ollut lasten kanssa ulkona tai kotona. >Mä en ymmärrä näitä kauppakeskus-perheitä jotka viettävät laatuaikaa kaupoissa.

"Ei kai ne lapset saa nyt kaikkea päättää???"



Ei tietenkään saa. Mutta silti vauva- tai taaperoikäisen paikka ei ole minusta ruuhkaisessa ja meluisassa kaupassa kuin vain poikkeustilanteissa ja pakkoraossa. Perheen kesken voisi keksiä mukavampaakin tekemistä. "Osallistumista arjen askareisiin" voi opettaa vähän isommille lapsille. Vauva ja taapero ei saa yhtään mitään hyvää stressaavista, hälyisistä kauppareissuista.

"Ei kai ne lapset saa nyt kaikkea päättää???"

Ei tietenkään saa. Mutta silti vauva- tai taaperoikäisen paikka ei ole minusta ruuhkaisessa ja meluisassa kaupassa kuin vain poikkeustilanteissa ja pakkoraossa. Perheen kesken voisi keksiä mukavampaakin tekemistä. "Osallistumista arjen askareisiin" voi opettaa vähän isommille lapsille. Vauva ja taapero ei saa yhtään mitään hyvää stressaavista, hälyisistä kauppareissuista.

Ei meidän Prismassa kyllä ole ruuhkaista tai meluisaa kuin just näinä ruuhka-aikoina juhlapyhiä ennen tai joskus pe-la. Me käydään kaupassa arkena ja usein päivällä, rauhallista on. Ei kyllä tulisi mieleenkään ottaa yhtään lasta Alepan kokoiseen kauppaan, joissa kyllä on ahdasta.

Eikä se kaupassakäynti ole mitään laatuaikaa, eikä myöskään pelottava katastrofi "pakkotulanteessa". Se on välttämätön askare, koska syömme ruokaa säännöllisesti ja tarvitsemme muutakin tavaraa. Pakollinen käynti hoidetaan usein kotimatkan varrella kun tullaan sitä laatuaikaa viettämästä jostain ihan muualta.

Todettakoon, että useimmiten kyllä kirjoitan vaan miehelle kauppalistan. Mutta joskus on kiva itsekin päästä valitsemaan mitä haluaa. Ja aina välillä se mies tuo esim. juuriselleriä lantun sijaan tai ei löydä jotain leivontatarvikkeitani.