Lue keskustelun säännöt.
Minulla oli erittäin raskaat 4v.
20.12.2012 |
Saimme koko perhe apua ja se auttoi. Luulin, että kaikki on hyvin.
Nyt kuitenkin havahduin miettimään itseäni.
En itke nykyään lainkaan, en tunne surua (esim. vanhempani kuolivat, en surrut tai itkenyt).
Olen pahantuulinen ja riitelen paljon.
En innostu mistään ja jos nauran niin porukka on ihan ihmeissään.
Olen liian laiha, ruoka ei maistu. Nukun ihan hyvin nykyään.
Olenkohan masentunut vaikken itse sitä tajua?
Auttaisiko lääkitys taas tuntemaan surua, iloa?
O
Kommentit (2)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että saatat tarvita vielä apua. Sinulla on traumasta toipuminen vielä kesken. Todennäköisesti olet joutunut keskittymään niin paljon muista huolehtimiseen, että oma prosessisi on jäänyt vielä kesken.
http://koti.welho.com/marhalla/TR_normaaleja_traumanjalkeisia_reaktioit…
Puhu, ja koeta päästä myös ammattilaisen puheille. Tee asioita, joista nautit. Älä väitä, ettei sellaisia ole. Muistele, millaisien asioiden tekemisestä olet nauttinut.
Koeta silti mekaanisesti huolehtia itsestäsi. Hakeudu ihmisten seuraan, joista saat voimaa, ja joiden seurassa saat olla oma itsesi.
Ihmisten reaktio nauruusi voi olla puhtaasti sitä, etteivät he osaa kohdata "surevaa" (Vanhempien kuolema). Siihenkin kannattaa suhtautua normaalisti.
Minulla itselläni on samantyyppisiä kokemuksia. Edelleenkään ei ruoka maistu, itku ei tule ja nauru on tiukassa. Voi olla myös masennusta. Myös sinulla.
Anna surulle tilaa. Surulla on pitkä aika.