Lue keskustelun säännöt.
Miksi kerhoissa pitäisi viihtyä?
20.12.2012 |
Olen ehkä outolintu, mutta en kerhossa käynti on varmasti kauheinta mitä voin kuvitella. Vieraita ihmisiä, teennäistä hymistelyä, koko ajan pelko persuuksissa että joku lapsistani tekee jotain kauheaa ja yleensä tekeekin. Suurempaa stressin aihetta en_voi_kuvitella ja siitäkö jotkut saavat voimaa?! Ehkä jotkut yhden helpon tytön äidit..
Kommentit (7)
kotiäitiyden pitkien päivien virkistämiseksi ja tuntuu inhottavalta, olen varmaan ainoa jolle koko ajatus on karmaiseva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eivät voi tietää, ettet pidä siitä. Hyvää he tarkoittavat. Ei sun kannata siitä stressiä ottaa, kuuntelet niitä ja teet sitten kuten parhaaksi näet. :)
Tykkään kyllä vieraiden ihmisten seurasta, mutta en jaksanut raahata kahta uhmaikäistä perässäni kerhoon. Sen hintana jouduin sitten kökkimään sisällä kaiket päivät (lapset eivät halua ulos eivätkä suostu pukemaan). Osittain tämän vuoksi meninkin töihin suunniteltua aiemmin.
Aluksi inhosin kaikkia kerhoja, mutta koska se tyttö tykkäsi niin jatkoin.
Kun tutustuin ihmisiin aloin viihtyä paremmin ja löysin ihan kivoja kavereita.
Mitä kauheaa se lapsi voi tehdä?
Jos kerhoissa ei tarvitsisi viihtyä, lapset voisi kerhon sijaan lukita huoneeseen tai markettien säilytyslokeroihin odottamaan, että vanhemmat pääsevät töistä noutamaan heidät pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja missä niin sanotaan? Onko se oikeasti VAIN sitä varten?
Kyllä minä osaan virkistää itseäni. Mutta kerhossa on paljon muuta väkeä kuin omaa perhettä ja lapseni ainakin tykkää kun on nimenomaan KAVEREITA. Heitä kutsutaan mm. synttäreille ja vietetään aikaa muutenkin. Kun lapset menee esikouluun, siellä on jo puolet tuttuja kun on sieltä kerhosta. Osa tulee sitten tarhasta ja tuntee ne tarhan puolelta. Osa tuntemistani lapsista käy tarhassa muutaman kerran viikossa, muutaman kerran tarhassa ja siinä onkin jo iso sosiaalinen verkko lapsella valmiina!
Ehkä sinua kolmonen voi karmaista muiden äitien seura mutta on paljon meitä jotka tykätään kahvit juoda toisten seurassa.
Mutta meilläpäin ohjaajat muistuttaa: olet täällä lapsesi kanssa ja pysähdy tähän hetkeen. Kotona on helppo jakaa aikaa tietokoneen ja siivoomisen kanssa kuin koko aamupäivä vaan olla, leikkiä ja askarrella.
Kyllä kerhoista saa paljon hyvää. Asennevikaansa ei joku ehkä osaa korjata.
Luehan Keltinkangas-Järvisen kirja Temperamentti, ja löydät sieltä syyt siihen, miksi sinä kauhistut paikkoja, joissa on vieraita ihmisiä, mutta joku toinen rakastaa sellaisia paikkoja. Se, mikä sinua stressaa, stimuloi toista. Nämä ovat synnynnäisiä ominiaisuuksia.
Ei sinun ole pakko, ap, tykätä kerhoilusta. Eihän kaikki tykkää myöskään esimerkiksi hiihtämisestä, opsikelusta, käsitöistä tms. Ihmiset ovat erilaisia. Kukin eläköön tyylillään.