Näin joulun alla tuli hirveä ikävä äitiäni.

Itse valmistaudun ensimmäiseen jouluun ilman isääni. Tähänastisen elämäni surullisin joulu. Kauniit muistot lohduttavat, vaali niitä ja opeta tyttäresi tuntemaan äitisi vaikka he eivät enää voikaan tavata. Kerro muistoistasi ja äitisi elämän tapahtumista, katselkaa yhdessä valokuvia, jos tyttäresi on sen ikäinen, että jo ymmärtää niistä.

Oma äitini on elossa mutta asumme eri maissa ja näemme harvoin. Joulu herkistää mielen ja herättää kaipauksen. Kerro tyttärellesi äidistäsi ja omasta lapsuudestasi niin hän on aina sydämissänne!

äitini kuoli jo 15 vuotta sitten eikä koskaan nähnyt lapsiani:(

Menetin äitini 9-vuotiaana, isäni kuoli 2kk ennenkuin sain esikoiseni. Poika on vieläpä juuri sellainen, mistä isäni olisi tykännyt kovasti (samat kiinnostuksenkohteet, ajattelutyyli jne.)... kyllä sattuu. :(

Tulee välillä sellaisina väläyksinä mieleen hyviä muistoja jostain kaukaa.